Allianssi ry ja Suomen kuntaliitto keräsivät nyt viidettä
kertaa tietoja kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotuksista. Raportti
tuloksista julkaistiin nuorisotyön tulevaisuusfoorumissa Helsingissä
23.10.2013. Raportti esiteltiin erittäin positiivisessa valossa ja se tuntuu
suhtautuvan nuorisotyön tulevaisuuteen varauksettoman myönteisesti
Raportin esipuheessa Hanna-Mari Manninen ja Kari Sjöholm kirjoittavat: ”Myös nuorisotyö on muutoksessa. Nuorten
syrjäytymistä ehkäisevä nuorisotakuu on vakiinnuttanut etsivän nuorisotyön ja
monialaiset yhteistyöverkostot osaksi kunnallista nuorisotyötä. Samalla ne ovat
viemässä nuorisotyötä koko ajan lähemmäksi sosiaalitointa. Tässä on ongelmansa,
mutta se ei missään nimessä ole vain kielteistä tai pois ennaltaehkäisevästä
työstä.”
On todellakin toivottavaa, ettei ongelmien ratkaisemiseen
keskittyvän työn rahoitus ole jatkossa pois ennaltaehkäisevästä työstä.
Yhtälailla näin toivotaan varmasti koko nuorisotyön kentällä, mutta emme voi
olla varmoja päättäjien suhtautumisesta nuorisotyön resursseihin nyt tai
tulevaisuudessa. Kun rahoitus mm. nuorisotakuun myötä ohjaa nuorisotyötä
työskentelemään yhä vahvemmin yksilöiden kanssa, on olemassa olevista resursseista
pidettävä kiinni entistä tiukemmin. Yksilöiden kanssa tehtävän työn ohella
nuorisotyön olisi pystyttävä pitämään kiinni sen perinteisistä tehtävistä,
kuten nuorten vapaa-ajalla tapahtuvasta ja koko ikäluokkaa koskevasta
ennaltaehkäisevästä työstä. Tässä työssä eräs oleellinen osa nuorisotyöntekijän
ammattitaitoa on toimiminen ryhmien kanssa
Julkaisu iloitsee monialaisten yhteistyöverkostojen
vakiintumisesta joka kuntaan. Jonkinlainen monialainen, moniammatillinen tai
muu nuorisolain edellyttämä paikallisten viranomaisten yhteistyöverkosto siis
on joka kunnassa. Paljon mielenkiintoisempi kysymys onkin kuinka tehokkaasti
tai tavoitteellisesti nämä toimivat. Kenen tehtävä on ylläpitää näitä
verkostoja, kuka niitä koordinoi ja mitkä ovat niiden tehtävät? Kuinka monta
verkostoa meidän kunnassa on ja ketä niihin kuuluu? Kysymykset nousevat esiin
useiden eri kuntien työntekijöiden kanssa keskusteltaessa. Odotankin suurella
mielenkiinnolla Allianssin seuraavaa monialaisen yhteistyön foorumia, joka on
samalla monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishankkeen loppuseminaari.
Toimivia malleja yhteistyöverkostojen toteuttamiseksi on varmasti olemassa ja
toivottavasti kunnat ovat vastaanottavaisia hyviä käytäntöjä kohtaan.
Nyt julkaistua selvitystä uutisoitiin otsikolla ”Kunnallisen
nuorisotyön merkitys kasvanut”. Todellistako? Varmasti osiltaan on,
mutta riippuu toki tarkastelun näkökulmasta. Nyt arvostusta arvioivat vain
nuorisotyön viranhaltijat.
1990-luvulla nuorisotyön keskusteluissa huolipuhe valtasi
alan. Huolipuhe on nyt vähintään yhtä synkkää kuin edellisen laman aikana.
Syrjäytymispuheita ei voi olla kuulematta, mutta toivottavasti keskustelu
syrjäytymisestä olisi jo hiljalleen hiipumassa.
Positiivista on se, että nuorisotyö on tullut aiempaa vahvemmin mukaan
yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kiitos siitä kuulunee medialle, joka on
muokannut syrjäytymisestä itselleen mediaseksikkään puheenaiheen. Nuorisotyö on
päässyt julkisuuteen sillä hinnalla, että siitä puhutaan vain huolipuheen
yhteydessä.
Onko tämä mediassa nähty keskustelu sekoittanut nuorisotyön
oman peilikuvansa? Nyt julkaistu kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden
odotukset hehkuttaa nuorisotyön arvostuksen nousua, joka tässä yhteydessä
tarkoittaa kyselyyn vastanneiden nuorisotyön ammattilaisten arvostusta. Hienoa
että arvostus omaan työtä kohtaan on kasvanut! Mutta mikä on nuorisotyön
arvostus niiden parissa joiden kanssa teemme yhteistyötä tai jotka päättävät nuorisotyön
rahoituksesta? Onko näkyvyys mediassa sekoittunut mielessämme arvostukseksi?
Onko nuorisotyö kadottanut oman vision? Onko nuorisotyöllä
yhteistä visiota? Mielestäni Lasse Siuralan esille nostama kysymys nuorisotyön
visiosta on nyt ajankohtainen ja keskustelun arvoinen teema. Esimerkiksi erilaisten
termien käyttö eri yhteyksissä ilman yhteisymmärrystä termien määritelmistä ei
ainakaan auta yhteisen viestin välittymistä muille. Mitä tarkoitamme kun
puhumme ennaltaehkäisevästä työstä tai vaikkapa sosiaalisesta vahvistamisesta nuorisotyössä?
Mitkä ovat nuorisotyön muuttuneet ja mitkä pysyneet painopisteet?
Itse uskon nuorisotyön tulevaisuuteen. Siihen että
nuorisotyöllä on paikkansa toteuttaa työtä, joka osaltaan ehkäisee tarvetta työskennellä
erityistä tukea tarvitsevien kanssa, ketään tukea tarvitsevaa unohtamatta.
Arvostan kaikkia nuorisotyön eri työmuotoja, ja uskon että kaikkia tarvitaan,
mutta tarvitsemme vahvemman yhteisen viestin joka nuorisotyöstä välittyy. Uskon
että nuorisotyön arvostus tulee nousemaan, mutta tarvitsemme keskustelua
nuorisotyön yhteisestä visiosta. Kohti sosiaalitointa? Miten olisi kohti
nuorisotyötä?
Nuorisotyön koordinaattori
Pasi Hedman
