Oppimista tapahtuu kaikkialla. Oppiminen ei rajoitu kouluun,
vaan, yllättävää kyllä, koululaisen oppimisesta vain 18,5 prosenttia tapahtuu
koulussa. Opin sen koulutuspäivässä, jota olin järjestämässä tänne
Nuorisokeskus Anjalaan Kymenlaakson ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän
puolesta. Opin, että suurin osa oppimisesta onkin siis muiden tahojen kuin
opettajan vastuulla. Mutta, kun opettaja on ruorissa, miten hän opettaa ja
minkälaisessa oppimisympäristössä oppiminen tapahtuu? Tämä ei olekaan enää niin
itsestään selvää.
Työkaverini totesi kuunneltuaan koulutuspäivässä
tutkijatohtori Marjaana Kankaan esitystä laajenevista oppimisympäristöistä,
että hän on käynyt koulunsa 1990-luvulla todella edistyksellisissä oloissa.
Pieni koulu teki marjaretkiä ja kävi tutustumassa naapurissa olevalla
yrttitilalla. Koulua ympäröivä yhteiskunta kuului koulun oppimisympäristöön.
Aivan kuten Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen Koulu kaikkialla–hankkeen tutkimuskouluissa
on tehty. Rajoja ylittävä pedagogiikka on todella tullut näkyväksi Mahnalan
ympäristökoulussa Hämeenkyrössä ja Fiskarsin koulussa Raaseporissa. Kumpikin
koulu on kehittänyt omaan ympäristöönsä hyvin istuvan mallin, jossa koulun
lähiympäristön vahvuudet tukevat koulun opetussuunnitelmaa. Mahnalassa
vahvuudet liittyvät maaseutuun ja kestävään elämäntapaan, kun taas Fiskarsissa
vahvuudet tulevat ruukkiympäristöstä ja kädentaidoista.
Tulevaisuuden oppimisympäristöt eivät enää rajoitu pelkkään luokkaan ja oppikirjaan. Oppimisympäristö on valtava käsite, sillä koko maailma on oppimisympäristö! Ja maailmassa riittääkin oppimista! Rajoja pitää kuitenkin osata laitaa, muuten pieni oppija tikahtuu. Tulevaisuuden opettaja onkin moniammatillisen yhteistyön pedagoginen johtaja. Hän pitää suitset käsissään, jotta kaikki koulua kohti kurottava tieto ei hyökkää oppijan kimppuun sellaisenaan. Opettaja on edelleen se, joka vastaa siitä, että oppimista tapahtuu oikealla tavalla, oikeassa suhteessa vastaanottajaan. Onnea matkaan, tulevaisuuden opettajat!
Laajentuvat oppimisympäristöt ja rajoja ylittävä
pedagogiikka ovat ihan tavallisia asioita. Kestävä kehitys ja ympäristökasvatus
ovat ihan tavallisia asioita. Joidenkin koulujen arjessa nämä tavalliset asiat
ovat kulkeneet vuodesta toiseen. Joidenkin koulujen arjesta nämä ovat
unohtuneet. Ihan tavallisia asioita voi tehdä monella tavalla: voi tehdä
pienesti ja voi tehdä isosti. Jotkut koulut pystyvät tekemään ne isosti.
Kaikkien ei tarvitse tehdä isosti, tärkeintä on, että yrittää. Siinä voi vaikka
oppia jotakin!
