HaPK-03 joukkueen toiminta kaudella syksy-2014 ja talvi-2015

Nyt mennään jo maaliskuun 2015 paremmalla puolella ja on aika katsoa taaksepäin kulunutta harjoituskautta. Talvi on vierähtänyt nopeasti lukuisien harjoituksien ja pelien tiimellyksessä.

Joukkue on kasvanut 28 pojan tiimiksi, joka jakautuu tällä hetkellä kahdeksi harraste- ja aktiivitason joukkueiksi pelitilanteissa. Joukkueen pääluku on kasvanut harrastetason joukkueen osalta, harjoitukset ovat yhteiset koko tiimille.  

Ja mikä on harjoitellessa, kun Haminaan on saatu oma uusi palloiluhalli!

 HaPK-03 joukkue lähdössä Elomarkkinakulkueeseen elokuu 2014

Loppukesällä 2014 Haminan kaupunki sai naapurikaupungista Kotkasta siirtona vanhan tekonurmen, joka asennettiin Ruissalon hiekkakentälle. Pelejä ja harjoituksia tahkottiin vielä hyvin palvelevalla tekonurmella ensimmäisiin  räntäsateisiin saakka. Syksyn sateisissa ja pimeissä illoissa ehdittiin juosta monta kuntoharjoitusta Ruissalon pururadalla. Sisäpelivuoroilla Haminan liikuntahallilla pelattiin futsalia ja tehtiin erilaisia harjoitteita.

Uuden palloiluhallin valmistumista odotettiin innolla. Kun ovet avautuivat loppuvuodesta oli harras toive toteutunut. Vihdoin seuramme joukkueet pääsivät nauttimaan kunnollisista harjoitteluolosuhteista. Palloiluhallin käyttäjiksi ovat päässeet myös muutkin kuin jalkapalloseurat, mm golffarit. Yleisövuoroilla jalkapallotunnelmaan pääsee mukaan kuka tahansa pienellä sisäänpääsymaksulla. Joukkueemme harjoittelee palloiluhallissa kolmesti viikossa. Tämän lisäksi jotkut pojista käyvät välipäivinä potkimassa hallin yleisövuorolla.

Oma turnaus Haminan Palloiluhallissa tammikuussa 2015

Alkuvuosi on ollut aktiivinen myös pelien saralla. Joulukuun lopussa osallistuimme  Tampereella Umbro-turnaukseen, josta pojat palasivat kotiin pronssimitalit kaulassa. Yksittäisiä harjoitusotteluita on pelattu niin omassa hallissa kuin lähialueella, esim Kotkassa. 

Joukkueemme on järjestänyt kaksi omaa turnausta tammi- ja maaliskuussa. Helmikuun lopussa osallistuimme Myllypurossa järjestettyyn Kevätrieha turnaukseen, josta tuliaisena oli pronssia. Maaliskuisessa kokopäiväturnauksessa pelasivat kummatkin joukkueemme. Aktiivisarjaan osallistunut joukkueemme ylsi hopealle.

Pronssipojat Tampereen Umbro turnauksessa joulukuussa 2014

HaPK-03 pojat sijoittuivat Myllypurossa Kevätriehaturnauksessa helmikuussa 2015 pronssille

HaPK-03 aktiivisarjan pojat saivat hopeaa Haminan Palloiluhallissa HaPK Cup turnauksessa maaliskuussa 2015

Hyvät sijoitukset turnauksissa nostavat pelaajien itsetuntoa ja antavat lisäpotkua harjoitteluun. Se lisää poikien kilpailutahtoa ja motivoi parantamaan suorituksia. Liekö tämä aktiivitason joukkueen menestys myös tuonut uutta haastetta valmennusjohdolle, sillä aktiivisuus esim. peleihin on paljon korkeampi aktiivitason pelaajien osalta ja vastaavasti hivenen matalampi harrastetason joukkueen kohdalla. Tulevalle kesälle on tiedossa useita turnauksia koko porukalle, joten toivottavasti innostus kasvaa myös harrastejoukkueen puolella.

Tätä kirjoittaessani alamme valmistautumaan seuraavaan turnaukseen, joka on ensi viikonloppuna 28.-29.3 Imatran IPS Cup. Toiveissa tietysti hyvä turnaus,  paljon pelejä, reilua meininkiä ja tuliaisiksi tietysti palkintosija!

Vanhempana (äitinä) olen onnellinen, että lapseni on valinnut harrastuksekseen jalkapallon. Mieli on muuttunut äidillä siitä, kun saattelin poikani ensimmäisen kerran harjoituksiin. Silloin nimittäin ajattelin, että oma osallistumiseni on juuri sitä, harkkoihin viemistä, ei mitään muuta. Sittemmin olen tutustunut muihin mukaviin vanhempiin, kentän reunalla notkuessa on vaihdettu monet tarinat ja vinkit ja on tuntunut luontevalta miettiä yhdessä tekemistä joukkueen hyväksi. Onkin ollut mukava huomata se talkoohengen voima, jota vanhemmat yhdessä kehittävät tarvittaessa. Oman joukkueen järjestämissä turnauksissa kahvio täyttyy tekevistä äideistä ja organisaattoreita löytyy. Varainkeruutempauksessa moni huomasi itsessään asuvan piilevän myyjän! Puuhaäidit järjestivät joukkueelle eräänä viikonloppuna koulun liikuntasaliin kaupunkisota-tapahtuman, se saikin pojilta paljon kiitosta. Joukkuekavereiden kanssa on kiva olla muutenkin kun vain jalkapallon merkeissä.

Sitten iso peukku joukkueen valmentajille ja huoltotiimille tästä talven toiminnasta. Ilolla jätän oman pelurini kannustavan ja hyvän ilmapiirin luovan valmentajan käsiin. Esimerkkejä olen kuullut toisenlaisistakin valmentajista. Meidän joukkueessa asiat ovat hyvin, kaikin puolin.

Tuleva kevät ja kesä on jalkapallontäyteinen. Siksi toivonkin valmentajille energiaa harkkojen ja pelien pyörittämiseen.  Vanhemmille jaksamista arjen ja tämän hienon harrastuksen yhteensovittamiseen. Pelaajille toivotan hyviä kikkoja, kovia tykkejä, varmoja sijoituksia ja tarkkoja syöttöjä  (nämä lainasin valmentajan positiivisista kommenteista pelaajille harjoituksissa)!

                                                         Soile Inkeroinen

                                                         Aarnen äiti & Joukkueen Blogisti

Elämä on oppimista varten

Oppimista tapahtuu kaikkialla. Oppiminen ei rajoitu kouluun, vaan, yllättävää kyllä, koululaisen oppimisesta vain 18,5 prosenttia tapahtuu koulussa. Opin sen koulutuspäivässä, jota olin järjestämässä tänne Nuorisokeskus Anjalaan Kymenlaakson ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän puolesta. Opin, että suurin osa oppimisesta onkin siis muiden tahojen kuin opettajan vastuulla. Mutta, kun opettaja on ruorissa, miten hän opettaa ja minkälaisessa oppimisympäristössä oppiminen tapahtuu? Tämä ei olekaan enää niin itsestään selvää.

Työkaverini totesi kuunneltuaan koulutuspäivässä tutkijatohtori Marjaana Kankaan esitystä laajenevista oppimisympäristöistä, että hän on käynyt koulunsa 1990-luvulla todella edistyksellisissä oloissa. Pieni koulu teki marjaretkiä ja kävi tutustumassa naapurissa olevalla yrttitilalla. Koulua ympäröivä yhteiskunta kuului koulun oppimisympäristöön. Aivan kuten Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen Koulu kaikkialla–hankkeen tutkimuskouluissa on tehty. Rajoja ylittävä pedagogiikka on todella tullut näkyväksi Mahnalan ympäristökoulussa Hämeenkyrössä ja Fiskarsin koulussa Raaseporissa. Kumpikin koulu on kehittänyt omaan ympäristöönsä hyvin istuvan mallin, jossa koulun lähiympäristön vahvuudet tukevat koulun opetussuunnitelmaa. Mahnalassa vahvuudet liittyvät maaseutuun ja kestävään elämäntapaan, kun taas Fiskarsissa vahvuudet tulevat ruukkiympäristöstä ja kädentaidoista.

Tulevaisuuden oppimisympäristöt eivät enää rajoitu pelkkään luokkaan ja oppikirjaan. Oppimisympäristö on valtava käsite, sillä koko maailma on oppimisympäristö! Ja maailmassa riittääkin oppimista! Rajoja pitää kuitenkin osata laitaa, muuten pieni oppija tikahtuu. Tulevaisuuden opettaja onkin moniammatillisen yhteistyön pedagoginen johtaja. Hän pitää suitset käsissään, jotta kaikki koulua kohti kurottava tieto ei hyökkää oppijan kimppuun sellaisenaan. Opettaja on edelleen se, joka vastaa siitä, että oppimista tapahtuu oikealla tavalla, oikeassa suhteessa vastaanottajaan. Onnea matkaan, tulevaisuuden opettajat!

Laajentuvat oppimisympäristöt ja rajoja ylittävä pedagogiikka ovat ihan tavallisia asioita. Kestävä kehitys ja ympäristökasvatus ovat ihan tavallisia asioita. Joidenkin koulujen arjessa nämä tavalliset asiat ovat kulkeneet vuodesta toiseen. Joidenkin koulujen arjesta nämä ovat unohtuneet. Ihan tavallisia asioita voi tehdä monella tavalla: voi tehdä pienesti ja voi tehdä isosti. Jotkut koulut pystyvät tekemään ne isosti. Kaikkien ei tarvitse tehdä isosti, tärkeintä on, että yrittää. Siinä voi vaikka oppia jotakin!

Aikuiset harrastelentopalloilijat tempaisivat lasten ja nuorten liikkumisen tukemiseksi!

Hyväntekeväisyysturnauksen tuotot lahjoitetaan Nuorisokeskus Anjalan työn tukemiseen

Kouvolalaiset omaksi ilokseen pelaavat lentopalloilijat järjestivät lauantaina 28.2. hyväntekeväisyysturnauksen Nuorisokeskus Anjalassa. 

Turnauksen järjestämiseen innoittivat viimeaikaiset otsikot lasten ja nuorten harrastustoiminnasta. Yhä nuoremmat lapset sitoutetaan yhteen lajiin ja sen aktiiviseen treenaamiseen sen sijaan, että vapaalle ja monipuoliselle harrastustoiminnalle jäisi mahdollisuus. Lasten ja nuorten liikkuminen ja siten liikunnallisuus eriarvoistuu: on yhä enemmän huippukuntoisia, kilpaurheilua harrastavia nuoria ja toisaalta yhä enemmän liikkumattomia lapsia. Ennen väliin mahtui hyväkuntoisia, pihapeleissä ja leikeissä sekä useissa eri harrastuksissa ilman kilpailullisia tavoitteita liikkuvia lapsia.

Nuorisokeskus Anjala on yksi niistä toimijoista, joka pyrkii liikuttamaan lapsia erilaisin pelein ja leikein sekä kannustamaan omaehtoiseen, miellyttävään liikkumiseen. Nuorisokeskuksessa vierailevat ryhmät pelaavat pelejä, joissa tasa-arvoinen liikkuminen on mahdollista ja hauskaa. Kun luokka pelaa vaikkapa Kin Ballia, erot liikunnallisuudessa tasoittuvat ja yhteishenki kehittyy!

Lasten ja nuorten hyväksi tehtävää työtä halusi tukea pitkän perinteen omaava liikuntaseura Vihuri ry, joka järjesti kutsuturnauksen paikallisille harrasteporukoille. Turnaukseen osallistui neljä joukkuetta.  

Nuorisokeskus Anjala kiittää tuesta sekä joukkueita:

Vihuri Ry

Purs

Liikkala

Wilhelmiina 

että turnauksen tukijoita:

Anjalankosken rengas

Anjalankosken varaosa

AutoSuni

Eastsec Oy

Empower

Harri Helminen

Kymenlaakson LVI-huolto

Kymenlaakson taksi

Kymenlaakson taksivaruste

Markku Pakkanen

Ma-Sa Lines

Mex Marketing

Porvarin taksikuljetus

Veho Hyötyajoneuvot

Urheiluaitta Sannela

Kai Rantala

Mari´s Coffee

Lisäksi kiitos teille, jotka ette halunneet nimeänne julkaistavan sekä rahallisesta tuesta että talkootyöstä turnauksen eteen!

Kummijoukkue Kouvolan Uimarit, Rollot

Nuorisokeskus Anjala tukee kuutta Kymenlaaksolaista juniorijoukkuetta. Kouvolan uimareiden Rollojoukkue sai keväällä 2014 iloisen tervehdyksen Nuorisokeskus Anjalasta, jossa ilmoitettiin, että meidät oli valittu yhdeksi kummijoukkueeksi.

Kesän kuulumisista ja kisoista kertoili viimeksi Jussi Kleimola, jolta nyt syksyllä 2014 sain ”viestikapulan” omaan käteeni kummijoukkueen yhteyshenkilönä. ja mikäs siinä, kyllä tämmöisen joukkueen kanssa kelpaakin. Rollo - joukkueemme koostuu 2001-2004 syntyneistä nuorista, jotka viihtyvät lajin parissa 4-8 treenikertaa viikossa. Kyllähän siinä ajassa uintikaverit tulee jo tutuiksi.

Jotta yhteistyö onnistuu ja treenaamiseen tulee lisäpuhtia, oli kummijoukkueeksi pääseminen meille iso juttu. Pidimme joulukuun alussa pienen info-tilaisuuden, jossa seura jakoi jokaiselle kummijoukkueessa olevalle uimarille oman ”varustepussin”. Asu valinta pyrittiin tekemään niin, että sitä voisi oikeasti käyttää ja selkään painatimme ylpeästi Nuorisokeskus Anjala, hehän tämän meille mahdollistivat valinnallaan.

3.12.2014 Suuntasimme nokan kohti Nuorisokeskusta Anjalaa  ja kummijoukkueiden yhteistä tapaamista. Tällä kertaa paikalle oli päässyt kummijoukkueista vain meidän lisäksi SC jenga. Tämä ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut.Minna Nieminen kertoi alkuun omasta kilpaurheilijaurastaan aina lapsuuden maisemista tähän päivään. Yksin tällainen tarina voi jäädä syvästi jonkun mieleen ja sen ”herkällä korvalla” kuuntelemisen elkeen näki selkeästi muutamien nuorien kohdalla.

Eikä nuortenkaan tarvinnut jäädä tilanteessa vain kuuntelijan rooliin, hekin pääsivät toimimaan ja miettimään, mikä juuri heidän harrastuksessa on parasta. Ja sitä parasta riitti aina kaverista, kuuma-altaan kautta auton penkin lämmittimeen.

Sitten sekoitettiin vähän näitä kahta joukkuetta keskenään ja lähdettiin tehtävien pariin pihamaalle. Peliareenalla pelailtiin Kin-ball peliä ja metsän siimeksessä päästiin toimimaan pimeässä taskulamppujen avulla.

Toiminta oli mieleistä ja ryhmät sopeutuivat toisiin todella hienosti. Lopuksi istahdimme kotaan paistelemaan makkaraa ja juttelemaan. iltapäivä oli oikein onnistunut ja monen nuoren suusta kuuli kysymyksen –”Milloin meillä on seuraava tapaaminen?”

Rollot ryhmäytymispäivässä 

Seuraavaa tapaamista ei tarvinnut kauaa odotella, sillä ryhmäytymispäivä oli jo 17.1.2015. Tämä oli hyvä ajankohta, koska tuosta viikon päästä alkoi uimareiden kisakausi ja useat viikonloput keväästä kuluukin tiukasti kisojen merkeissä. Ryhmäytymispäivän aamu näytti sään puolesta ehkä hieman rujomman puolensa, sillä en ollut ihan vakuuttunut siitä säilyisimmekö ulkona ehjinä, niin ettei kukaan katkaisisi jalkaansa tai kättänsä jäätyneellä maalla. Onneksi Nuorisokeskus Anjalan sopukoissa ja metsän siimeksessä löytyi aina joku sopiva kolonen, missä saimme hyvillä mielin ratkoa tehtäviä ja toimia ryhmissä.

Aluksi ratkoimme jos jonkinlaisia pulmatehtäviä satunnaisissa ryhmissä, ja näin ulkopuolisen tarkkailijan silmin tämä oli juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan. Ei valitakaan aina pariksi sitä kaikkein läheisintä kaveria, vaan opetellaan tutustumaan ja toimimaan kaikki kaikkien kanssa. 

Tehtäviä ratkottaessa huomasi kyllä nuorten kilpailuvietin, kun kyseessä oli aika ja se, mikä ryhmä ratkoo nopeimmin. Mutta toisaalta, ei sitä häviötä tai toisaalta voittoakaan jääty sen suuremmin jälkeenpäin huutelemaan

Lounaan jälkeen nuoret saivat hetken aikaa huilahtaa ”vintillä” vapaasti keskenään jutellen. Tämä oli myös hetki jota monet olivat odottaneet. Seurustelua kavereiden kanssa jossain muussa tilassa kuin uimahallin pukuhuoneessa kiireesti treenien jälkeen, kun äidit ja isit odottelevat sormia napsutellen ja kelloa katsellen toinen jalka jo kotiin menossa.

Päivän kruunasi geokätköily, joka veti kaikki mukaansa. Ja mitä yhteistyötä ja ryhmähenkeä! Kuka kantoi gps:ää, kuka kirjasi tuloksia, kuka johdatti joukkoa, Kaikilla oli tehtävä ja sitä vaihdettiin ilman aikuisen kehotusta, omatoimisesti.

Hyviä ajatuksia vielä jokaiselle jokaiselta uintikaverilta, niin siihen oli hyvä päättää päivä.

Hyvillä mielin voin sanoa, että päivä oli todella onnistunut ja täytti paikkansa upeasti. Nuorten yhdessäoloa on aina mukava seurata ja terveellisiä elämäntapoja ja upeaa asennetta. Kiitos siis, että sain tämän homman hoitaakseni ja mukanaolon mahdollisuuden hienossa joukkueessa.

Ja kiitos Minna, olet super.

Teksti ja kuvat: Susanna Pulkkinen (uimarin äiti)

Kouvolan Uimarit, Rollo - joukkue

Ajankohtaista nuorisotyöstä 25.11.2014

Nuorisokeskus Anjalassa järjestettiin 25.11.2014 Ajankohtaista nuorisotyöstä-koulutus, jossa aiheina oli nuorisolain valmistelu, nuorisotutkimus sekä kunnallisen nuorisotyön rooli OHJAAMOssa.

Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelijat rakensivat Anjalaan päivän ajaksi Pop-Up nuorisotilan.

Nuorisokeskus Anjalan nuorisotyön johtaja Pasi Hedman avasi koulutuspäivän ja kertoi mm. Anjalan strategiasta vahvistaa nuorisotyön kehittäjän roolia niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston johtaja Georg Henrik Wrede kertoi nuorisolain valmistelutyöstä ja toivoi myös mielipiteitä ja ajatuksia kentältä niin ammattilaisilta kuin nuoriltakin valmistelun tueksi.

Jussi Ronkainen Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimusyksiköstä.

Kouvolan nuorisopalveluiden palvelupäällikkö Tuula Soininkallio kertoi Ohjaamo-toiminnasta.

Lappeenrannan nuorisopalveluiden nuorisosihteeri Kimmo Hölkki avasi Ohjaamo-suunnitelmia Lappeenrannan näkökulmasta.

Kouvojen minitytöt kertoo kuulumisiaan!

Nuorisokeskus Anjala tukee kuutta Kymenlaaksolaista seuraa. Kouvojen minitytöt pääsivät staffin kera nauttimaan pääyhteistyökumppaninsa Nuorisokeskus Anjalan järjestämästä ryhmäytymispäivästä. Hyvän ruuan, mielenkiintoisten tehtävien kuten labyrinttirastien, aarteenetsinnän sekä kannustavan ohjaajan lisäksi myös sää suosi ryhmää. Lopputuloksena oli aivan loistava lauantaipäivä Anjalassa, iso kiitos siitä heille.

Kouvojen minitytöt koostuu 17 tytöstä – pääosa heistä on syntynyt -03, sekä kolmesta valmentajasta, joista yksi vastaa fysiikkavalmennuksesta. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu neljä taustahenkilöä (joukkueenjohtaja, kuljetusvastaava, rahastonhoitaja ja kioskivastaava). Valmistautuminen uuteen kauteen aloitettiin koripallon osalta heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta puolet joukkueesta oli tekemisissä toistensa kanssa koko kesän pelaten lippupalloa Kouvola Indiansin riveissä. Jo viime kaudella Kouvojen minitytöt teki yhteistyötä kyseisen seuran kanssa niin että Indians piti talvella kerran viikossa juoksuharjoitukset tytöille. Hyväksi havaittu malli jatkuu myös tällä kaudella Kuusankosken Kalliosuojassa.

Alkaneen ensimmäinen koitos oli elokuun lopulla, kun joukkue matkusti viikonlopuksi Espooseen Suomen kovatasoisimpaan junioriturnaukseen. Valmistautumista siihen parannettiin mm. Jaalan palloiluhallissa ja Urheilupuiston koululla pidetyllä leirillä. Turnauksessa kahdella joukkueella pelannut Kouvot koki harmittavasti kahdesti kahden pisteen tappion ja kerran kolmen pisteen tappion, näin mahdollisuudet pelata kärkisijoista jäivät tällä kertaa haaveiksi, mutta tärkein toteutui: tytöillä oli silti mukavaa yhdessä.

Mukavaa yhdessäoloa oli luvassa lisää melkein heti Espoon matkankin jälkeen, sillä joukkue pääsi staffin kera nauttimaan pääyhteistyökumppaninsa Nuorisokeskus Anjalan järjestämästä ryhmäytymispäivästä. Hyvän ruuan, mielenkiintoisten tehtävien kuten labyrinttirastien ja aarteenetsinnän sekä kannustavan ohjaajan lisäksi myös sää suosi ryhmää, joten lopputuloksena oli aivan loistava lauantaipäivä Anjalassa, iso kiitos siitä heille.

Kouvojen minitytöt Nuorisokeskus Anjalan ryhmäytyspäivässä syyskuussa

Kaakkoisen alueen minityttöjen sarja päätettiin pelata yhdessä divisioonassa, kun vapaaehtoisia joukkueita ei löytynyt tarpeeksi kakkosdivisioonaan. Tästä johtuen sarjassa on 13 joukkuetta, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että Kouvojen kahdelle minityttöjoukkueelle tulee ennen joululomaa pelattavaksi pelkästään sarjapelejä 24, harjoitusottelut ja turnaukset mukaan lukien yhteensä lähes 50 peliä!!! Toivottavasti kevätkaudeksi tilanne järkevöityy ja sarja pelataan silloin kahtena divisioonana, näin myös otteluiden määrä saadaan kohtuullisemmaksi. Yhdessä divisioonassa pelaaminen ei ole myöskään siksi järkevää, että tasoerot eri joukkueiden välillä on liian suuret – ei palvele ketään, että otteluita päättyy lähes 100 pisteen erolla, vaikka esimerkiksi me olemme tiputtaneet puolustuksen puoleen kenttään normaalin koko kentän puolustuksen sijaan. Tällä hetkellä molemmat joukkueemme Black ja White ovat pelanneet viisi sarjapeliä voittaen niistä neljä. Ainoat tappiot ovat tulleet sarjaa johtavalle Peli-Karhujen -03 joukkueelle. Sarjataulukossa joukkueemme ovat toisena ja kolmantena, ne on pyritty rakentamaan tasavahvoiksi, mutta kevätkauteen on tarkoitus muodostaa tasojoukkueet. Ennen sitä kuitenkin syyssarjaa on vielä pelaamatta yli puolet ja lisäksi marraskuun puolessa välin joukkue osallistuu kahdella kokoonpanolla järjestäjän ominaisuudessa Kouvot -turnaukseen, johon tulee noin 2.000 henkilöä koko viikonlopuksi eli joukkueita on pitkälti toistasataa!!! Näin ison turnauksen toteuttaminen vaatii kaikkien perheenjäsenten ja seura-aktiivien yhteisen voimanponnistuksen, mutta toisaalta palkintona siitä on mukavia muistoja, yhdistävää tekemistä sekä tietenkin huomattavaa taloudellista helpotusta kausimaksuihin.

Oikein mukavaa syksyä kaikille, toivottaa Kouvojen minitytöt

Six weeks of exchange - Erlebnistage Bayerischer Wald meets Anjala youth centre

Through the cooperation between the national finish youth centers and Erlebnistage from Germany, I could come to the Scandinavian country and got to know the work for six weeks.

My name is Stephie and I´m 24 years old. Through my studies in Munich, I got to know the adventure education in my practical semester. In 2012 I spent half a year in the Bavarian Forest, where I got to know the adventure education work with grades of school. During the studies I didn´t have time for an exchange to another country, so I got the chance afterwards to go abroad.

It was not too complicated, to find the right time for an internship and through a good E-Mail contact with one of the staff members in Anjala, I felt really welcome, to go to Finland.

When I arrived, one woman of the staff picked me up from the train and brought me to my first accommodation in the area of the youth center. It was really nice to get picked up. For the other six weeks, I could live with one girl of the team near by the youth center and it was nice, not to live somewhere alone.

During the six weeks, the staff makes me different efforts for the week, with which group I could go and at which activity would be the best for me. Because it was sometimes hard to communicate with the school classes – I didn´t speak finish and they were not used to  English language.

The best programs where I could join, were the rope activities or the traditional games with the groups. There I could help for example to put on the harness or lead some easy cooperation games.

For me, the “abseiling” (from a rock) and “’Tarzan” (a big rope swing) were the  best things. There I could help a lot and it was not necessary to speak finish =)

Another good point of the exchange, I got to know lots of new games for groups  =).  It was so good to see some other, new exercises and also some traditional finish games. “Rubber boot-throwing”, “horse-shoe-throwing”, “sack race” or playing “Mölkky” – I´m sure I will use the new ideas in the future =)

Another nice thing was the Friday activity for the staff members. Mostly every Friday they have a “sport hour” where the team is doing different activities together. It´s not always possible, but when it works, it´s a really nice time and a relaxed start in the weekend. Once I could play volleyball with the team in the area of the youth center and another Friday we went to a stable where the team had a horseback riding lesson. That was so good and I have to say an second time, “thank you Jenni” because of this activity =)

I could write so much about the time here, because it was really good and lot´s of new experiences for me.

But all in all I just wanna say thank you – kiitos – to the team and give an advice to everybody, who is thinking about an exchange like this,  try it, even if you don´t speak a word finish. The work in the youth center, the camp schools and at least the team are worth it  =)

Thanks for everything Jenni, Paula, Jenna, Tea, Anni, Hanna, Milija, Maiju, Minna, Aija, Henrika, Kirsi, Jaana and Pasi !!! =)