Tuttua toimintaa tuoreella otteella

Rutiinit luovat usein tunteen turvallisuudesta. Kun jokin elementti arjessamme on tuttu ja kestäväksi havaittu, on meidän helpompi luottaa siihen, että toimintamme pilarit kannattelevat muutoksissa ja vaihtuvissa olosuhteissa.

Vanhan navettarakennuksen takaa parkkipaikalle kaartuvat leirikoulubussit olivat jälleen ilahduttava ja jo tuttu näky Nuorisokeskus Anjalan syksyn arjessa. Tiivistahtisen ja antoisan sesongin päätteeksi, saimme vielä mahdollisuuden hetkeksi hypätä hieman totutusta poikkeavaan toimintamalliin; luokkaryhmien vastaanottamisen sijaan me, ohjaajat, pakkasimme tarvittavat työvälineet autoihimme ja suuntasimme kulkumme erään lähialueemme alakoulun arkeen. Tavoitteenamme oli tarjota koko koulun oppilaille monipuolinen ja luovaan toimintaan kannustava koulupäivä erilaisten työpajojen muodossa. Päivään osallistuivat luonnollisesti myös opettajat ryhmiensä mukana ja toimintamme kautta halusimme myös tuoda mahdollisia uusia työkaluja heidän työnsä tueksi.

Toimintapäivää varten suunnittelimme kuusi eri teemoin varustettua työpajaa, joista kolmeen kukin lapsi ehti osallistua.
Pulmapajassa oppilaat pääsivät pienryhmissä pähkäilemään erilaisten toiminnallisten ongelmaratkaisutehtävien parissa mm. ryöstämällä tipua ja kuljettamalla ämpäriä.
Musiikkipaja puolestaan imaisi osallistujat rytmien- ja itseilmaisun maailmaan rumpuja soittaen.
Ympäristöpaja kannusti ennen muuta oppilaita miettimään kulutustottumuksiaan ja valintojaan erilaisten leikkien ja pelien kautta.

Liikuntapajassa  kokeiltiin uusia pelejä ja harjoiteltiin tiimityöskentelyä mm. jättipallo Kinballia pelaten ja Ufoa heitelle.
Seikkailupaja toi koulun pihalle erilaisia motorisia haasteita sekä aistinkokemuksia slacklinen, köysien ja tiimitehtävien kautta, kun taas draamapajassa saivat osallistujat heittäytyä tarinan siivittämänä erilaisten improvisaatio- ja kehonilmaisuharjoitteisiin.


Vaikka pajat olivat keskenään hyvinkin erilaisia, halusimme säilyttää kaikessa toiminnassamme yhtenäisen, punaisen langan:itseohjaavuuteen, uuden kokeiluun ja yhteistoimintaan kannustavan, positiivisen ilmapiirin.

Sen lisäksi, että toivomme tarjonneemme niin oppilaille, kuin opettajillekin uusia oivalluksia tutussa ympäristössä,  koemme päivän olleen hyvin antoisan myös meille ohjaajille. Tutusta ympäristöstä irtaantuminen haastoi jo ennestään tuttujen aihealueiden sekä toimintojen pohtimiseen eri näkökulmista. Vain yhden turvaelementin, ympäristön vaihdon, myötä saimme näin tuoretta ohjauksellista otetta ja uusia ideoita toimintamme kehittämiseksi. Positiivisen pajapäiväkokemuksen innostamina toivomme pääsevämme jatkossakin tekemään vastaavanlaisisa tempauksia!

Hanna, Milja, Jenna, Henrika, Riikka, Minna, Taavi-Kasperi ja Heli

KooKoo D-00 kuulumisia

Juttusarjassa KooKoo:n jääkiekkojoukkue kertoo joukkueen panostuksesta ravintoon, monipuoliseen talviharjoitteluun sekä kuulumisia junioreiden taitokartoituksesta. Nuorisokeskus Anjala tukee viittä Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta ja KooKoo Kouvolasta on yksi näistä joukkueista.

KooKoo

Syksyn alkusarjat on KooKoo D-00 osalta pelattu ja nyt on taukoa peleissä ja saame hieman hengähtää. Osallistuimme kahdella joukkueella Kymi Saimaan aluesarjoihin. White pelasi AA ja Black ylempää AAA sarjaa. Sijoitus molemmissa oli hieno toinen!

Bussimatkailu on pojille tullut tutuksi. Sarjoissa on vierailtu pelaamassa Kotkassa, Haminassa, Inkeroisissa, Lappeenrannassa, Kangasniemellä, Pieksämäellä, Varkaudessa, Savonlinnassa, Joensuussa ja Kuopiossa. Lisäksi Black on osallistunut ylialuepeleihin Espoossa. Ehkä mukana olevat joukkueet jatkossa hieman muuttuvat esimerkiksi tasotarkistusten kautta, mutta samoissa sarjoissa meillä on tarkoitus jatkaa pelaamista.

Harjoituksiin on jääharjoitteiden lisäksi haettu vaihtelua salibändyn, koriksen ja painisalien puolesta. Lisäksi Kouvolan Martat opettivat pojille, kuinka tehdään terveellisiä välipaloja. Harjoitus , ravinto ja lepo ovat tietenkin ne asiat, jotka pitää saada tasapainoon jo nuorena.

Osa pojista on päässyt näyttämään taitojaan alueen junioreiden kartoitustilaisuuksissa. Näissä katsastetaan junnuja aina valtakunnan tasolle ja myöhemmin aina ensimmäisiin maaotteluvalintoihin asti. Näin nuorilla junioreilla on tietenkin vielä kaikilla mahdollisuus iän ja taitojen karttuessa päästä vaikka kuinka pitkälle urheilu-urallaan. 

D-00 junioreista on muutama poika syksyn aikana pelannut myös -99 joukkueessa. Tarve tukea jatkossakin -99 joukkuetta näyttää kasvavan. Tämä lisää haasteita seuralle ja D-00 joukkueelle, kuinka saadaan sopivasti porukkaa jokaiseen tulevaan otteluun. Monet tapahtumat ja pelien järjestelyt ovat pitäneet myös vanhemmat kiireisinä.

Erittäin tapahtumarikas syksy D-00 joukkueessa alkaa kääntyä talveksi joka luonnonjäineen ja lumineen antaa lisää mahdollisuuksia ja sisältöä urheilija junnujen elämään. Odottelemme mielenkiinnolla kauden jatkoa!



T- KooKoo

PeKa - 00 kuulumisia

Juttusarjassa vuorostaan Peli Karhut kertovat loppukauden suunnitelmistaan ja hiukan tulevistakin. Nuorisokeskus Anjala tukee viittä Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta ja Peli Karhut Kotkasta on yksi näistä joukkueista.

Joukkueenjohtaja Jani-Matti Tujula kertoo kauden kuulumiset:

"Kausi on loppunut ja se meni hiukan vaihtelevasti. Punainen joukkue jäi lohkonsa jumboksi ja Valkoinen joukkue putosi viimeisen kierroksen tappion myötä kakkos-sijalta neljänneksi, kultainen ananas, kuten sanonta kuuluu..Treenitauko alkaa viikonloppuna ja jatkuu marraskuun ajan. Halliharkkoihin seuraavaksi.



Treenit vedetään syksyn tullen sään mukaisissa varusteissa ulkokentällä



Nyt valmistaudumme joukkueen päättäjäisiin jotka pidetään Luovissa lauantaina 9.11. Sinne on kutsuttu myös pelaajien vanhemmat, siskot, veljet, kissat & koirat. Jaetaan palkintoja sekä syödään ja naatitaan. Käymme siellä tietenkin myös kautta läpi sekä annetaan/otetaan risuja&ruusuja.

Ilmoittauduimme myös kahdella joukkueella futsal-sarjaan joka pienen osallistumismäärän vuoksi pelataan turnaus luontoisesti. Kerrasta poikki siis. No, joukkueita on yhteensä neljä josta kaksi on meidän joukkueita..Mitali on siis varma.

Saimme myös neljä haminalaista poikaa riveihimme. Itse en ole heitä vielä tavannut, mutta ekojen treenien jälkeen kysyin pojaltani minkälaisia ne Haminan pojat ovat? “Ihan sika hyviä” oli vastaus. Aivan loistavaa, joukkueen taso nousee entisestään. Joillekin pelipaikoille voi tulla jopa kilpailua, tervettä sellaista."

Nuorisotyön tulevaisuus?

Allianssi ry ja Suomen kuntaliitto keräsivät nyt viidettä kertaa tietoja kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotuksista. Raportti tuloksista julkaistiin nuorisotyön tulevaisuusfoorumissa Helsingissä 23.10.2013. Raportti esiteltiin erittäin positiivisessa valossa ja se tuntuu suhtautuvan nuorisotyön tulevaisuuteen varauksettoman myönteisesti

Raportin esipuheessa Hanna-Mari Manninen ja Kari Sjöholm kirjoittavat: ”Myös nuorisotyö on muutoksessa. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevä nuorisotakuu on vakiinnuttanut etsivän nuorisotyön ja monialaiset yhteistyöverkostot osaksi kunnallista nuorisotyötä. Samalla ne ovat viemässä nuorisotyötä koko ajan lähemmäksi sosiaalitointa. Tässä on ongelmansa, mutta se ei missään nimessä ole vain kielteistä tai pois ennaltaehkäisevästä työstä.”

 

On todellakin toivottavaa, ettei ongelmien ratkaisemiseen keskittyvän työn rahoitus ole jatkossa pois ennaltaehkäisevästä työstä. Yhtälailla näin toivotaan varmasti koko nuorisotyön kentällä, mutta emme voi olla varmoja päättäjien suhtautumisesta nuorisotyön resursseihin nyt tai tulevaisuudessa. Kun rahoitus mm. nuorisotakuun myötä ohjaa nuorisotyötä työskentelemään yhä vahvemmin yksilöiden kanssa, on olemassa olevista resursseista pidettävä kiinni entistä tiukemmin. Yksilöiden kanssa tehtävän työn ohella nuorisotyön olisi pystyttävä pitämään kiinni sen perinteisistä tehtävistä, kuten nuorten vapaa-ajalla tapahtuvasta ja koko ikäluokkaa koskevasta ennaltaehkäisevästä työstä. Tässä työssä eräs oleellinen osa nuorisotyöntekijän ammattitaitoa on toimiminen ryhmien kanssa

Julkaisu iloitsee monialaisten yhteistyöverkostojen vakiintumisesta joka kuntaan. Jonkinlainen monialainen, moniammatillinen tai muu nuorisolain edellyttämä paikallisten viranomaisten yhteistyöverkosto siis on joka kunnassa. Paljon mielenkiintoisempi kysymys onkin kuinka tehokkaasti tai tavoitteellisesti nämä toimivat. Kenen tehtävä on ylläpitää näitä verkostoja, kuka niitä koordinoi ja mitkä ovat niiden tehtävät? Kuinka monta verkostoa meidän kunnassa on ja ketä niihin kuuluu? Kysymykset nousevat esiin useiden eri kuntien työntekijöiden kanssa keskusteltaessa. Odotankin suurella mielenkiinnolla Allianssin seuraavaa monialaisen yhteistyön foorumia, joka on samalla monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishankkeen loppuseminaari. Toimivia malleja yhteistyöverkostojen toteuttamiseksi on varmasti olemassa ja toivottavasti kunnat ovat vastaanottavaisia hyviä käytäntöjä kohtaan. 

Nyt julkaistua selvitystä uutisoitiin otsikolla ”Kunnallisen nuorisotyön merkitys kasvanut”.  Todellistako? Varmasti osiltaan on, mutta riippuu toki tarkastelun näkökulmasta. Nyt arvostusta arvioivat vain nuorisotyön viranhaltijat.

1990-luvulla nuorisotyön keskusteluissa huolipuhe valtasi alan. Huolipuhe on nyt vähintään yhtä synkkää kuin edellisen laman aikana. Syrjäytymispuheita ei voi olla kuulematta, mutta toivottavasti keskustelu syrjäytymisestä olisi jo hiljalleen hiipumassa.  Positiivista on se, että nuorisotyö on tullut aiempaa vahvemmin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kiitos siitä kuulunee medialle, joka on muokannut syrjäytymisestä itselleen mediaseksikkään puheenaiheen. Nuorisotyö on päässyt julkisuuteen sillä hinnalla, että siitä puhutaan vain huolipuheen yhteydessä. 

Onko tämä mediassa nähty keskustelu sekoittanut nuorisotyön oman peilikuvansa? Nyt julkaistu kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotukset hehkuttaa nuorisotyön arvostuksen nousua, joka tässä yhteydessä tarkoittaa kyselyyn vastanneiden nuorisotyön ammattilaisten arvostusta. Hienoa että arvostus omaan työtä kohtaan on kasvanut! Mutta mikä on nuorisotyön arvostus niiden parissa joiden kanssa teemme yhteistyötä tai jotka päättävät nuorisotyön rahoituksesta? Onko näkyvyys mediassa sekoittunut mielessämme arvostukseksi?

Onko nuorisotyö kadottanut oman vision? Onko nuorisotyöllä yhteistä visiota? Mielestäni Lasse Siuralan esille nostama kysymys nuorisotyön visiosta on nyt ajankohtainen ja keskustelun arvoinen teema. Esimerkiksi erilaisten termien käyttö eri yhteyksissä ilman yhteisymmärrystä termien määritelmistä ei ainakaan auta yhteisen viestin välittymistä muille. Mitä tarkoitamme kun puhumme ennaltaehkäisevästä työstä tai vaikkapa sosiaalisesta vahvistamisesta nuorisotyössä? Mitkä ovat nuorisotyön muuttuneet ja mitkä pysyneet painopisteet?

Itse uskon nuorisotyön tulevaisuuteen. Siihen että nuorisotyöllä on paikkansa toteuttaa työtä, joka osaltaan ehkäisee tarvetta työskennellä erityistä tukea tarvitsevien kanssa, ketään tukea tarvitsevaa unohtamatta. Arvostan kaikkia nuorisotyön eri työmuotoja, ja uskon että kaikkia tarvitaan, mutta tarvitsemme vahvemman yhteisen viestin joka nuorisotyöstä välittyy. Uskon että nuorisotyön arvostus tulee nousemaan, mutta tarvitsemme keskustelua nuorisotyön yhteisestä visiosta. Kohti sosiaalitointa? Miten olisi kohti nuorisotyötä?

Nuorisotyön koordinaattori

Pasi Hedman

Valintojen vaikeudesta kohti onnistumisen iloa!

Nuorisokeskus Anjalan www-sivujen uudistustyö on vihdoin valmis ja uusiutuneet sivut julkaistu. Toivomme todella, että myös sivuston käyttäjät tykkäävät lopputuloksesta yhtä paljon kuin me!

Etukäteen oli vaikea arvata, miten paljon erilaisia valintoja projektiin sisältyi. Miten haluamme kertoa laajasta toiminnastamme? Keskuksen erilaiset käyttäjäryhmät toivat myös pohdittavaa, kenelle viestitään ja miten. Entäpä mitä tulevaisuuden suunnitelmista ja kartanon vielä epävarmasta kohtalosta kerrotaan?

Selvää oli lopulta vain se, että halusimme paljon kuvia sivustolle kertomaan toiminnastamme. Ja nimenomaan aitoja kuvia aidoista tilanteista, elämänmakuisina ja -näköisinä! Yhtään lavastettua otosta ei siis sivustolta löydy, vaan sieltä on hyvä mahdollisuus bongata itsensä tai lapsensa, jos on meillä vieraillut. Onneksi olemme olleet kaukaa viisaita ja pyytäneet vierailijoilta kuvausluvat jo vuosien ajan, joten projektin aikana ei mennyt aikaa lupien metsästämiseen. Ja onneksi meillä on ollut paljon ihania, aitoja iloisia ilmeitä kuvattavana tässä vuosien varrella!

Toinen selkeä valinta oli se, että tekstiä karsitaan reilusti edellisen sivuston määrästä. Sivustolla halutaan virittää kiinnostus sen sijaan, että ahdamme kaiken tiedon valmiina informaationa ruutuun. Meiltä saa aina kysyä lisää! Toivottavasti kaikki olennainen tieto kuitenkin sivustolta löytyy.

Sivuston visuaalisesta ilmeestä kuuluu kiitos Nitro Id:n luovalle porukalle. Upeaa kouvolalaista osaamista! Ja hyvä meidän oma sisällöntuottajaporukkamme täällä - iso kiitos ideoiden kopittelusta, aidosta yhteispelistä ja ennen kaikkea sitkeästä tarmosta jolla sivusto puurrettiin kasaan!

Käykää kurkkaamassa uudet sivut tutussa osoitteessa www.nuorisokeskusanjala.fi ja kommentoikaa ihmeessä meille; puuttuuko jotain? Kaipaisitko jostain vielä lisää tietoa?
 www.nuorisokeskusanjala.fi

Team Pink Pearl

Nuorisokeskus Anjalan yksi kummijoukkueista on Kouvolan Jäätaiturit Team Pink Pearl. Viime keväänä haimme yhteistyöhön Kymenlaaksolaisia juniorijoukkeuita avoimella haulla. Mukaan valittiin viisi joukkuetta, joita seuraamme blogin välityksellä ja jokainen heistä tulee myös Nuorisokeskus Anjalaan ryhmäytymispäivän viettoon. Alla muutamia kuvia ja tunnelmaa Jäätaitureiden harjoituksista.

Kilpailuohjelmaa harjoitellaan ahkerasti Jenni Hokkilan johdolla. 

Tytöt ovat innolla harjoituksissa mukana.

Kesällä treenattiin myös tanssia.

Tytöt eivät säästyneet pieneltä leirijekultakaan...
  Kukahan oli piilottanut luistimet?

Lisää juttua kuulemme Team Pink Pearlilta kun reissut alkavat ja ryhmä tulee Anjalaan ryhmäytymispäivän viettoon.

"Luokka toimii täällä paremmin"

Juha ja Jukka matkalla luomaan uusia kokemuksia.

Nuorisokeskuksessa on taas vilskettä ja vipinää, onhan nyt leirikoulujen sesonkiaika! Eri puolilta Suomea tulee Anjalaan koululuokkia noin 35 syyssesongin aikana 2-5 päivän pituisille leireille. 

Keravan Kalevan koulun kuudesluokkalaiset aloittivat syyskuun ensimmäisellä viikolla neljän päivän leirikoulunsa. Nuorisokeskuksen alueen suuruus yllätti monet koululaisista. Lapset tulivat Anjalaan iloisin mielin ja ilman sen suurempia ennakko-odotuksia.  

Leirikoulumuisto savesta.

Moni koululaisista kertoi odottavansa Labyrintti -ohjelmaa sekä discoa. Savitöissä koululaiset kehuivat, että oma luokka toimii leirikoulussa tavallista paremmin yhdessä. Edellisillan yösuunnistus oli sujunut onnistuneesti ja pojat yllättyivät, että sitä ei tehty luokan kanssa jonossa, vaan itsenäisesti pienryhmissä. Opettajakin oli tainnut innostua, sillä hän oli säikytellyt oppilaitaan pimeässä.

-Sen lisäksi, että on kivaa ja kaikkea tekemistä, ruokakin on  yllättävän hyvää ja monipuolista, luokka kertoi.

Kuudesluokkalaisten leirikoulu jatkuu lisäksi vielä luontopolulla, saunomisella, Mysteerien jäljillä –ohjelmalla sekä matalaharjoiteradalla. 

Emma, harjoittelija

Odotusaikaa

Nuorisokeskus Anjalan syksyiseen arkeen kuuluu iloisten lasten, touhun ja tohinan lisäksi myös ripaus odotuksen tuomaa jännitystä ja painetta. Annetaanko meille mahdollisuus kääntää Anjalan kartanon historiassa uusi lehti ja luoda osaltamme paikalliskulttuuria?

Tämän vuoden lopulla eduskunnan päätettäväksi tulee Museoviraston listaamien ei-strategisten kohteiden kohtalo. Perustettavan Ankkapurhan kulttuurisäätiön nimissä olemme anoneet Anjalan kartanoa liitettäväksi Nuorisokeskustoimintaan.

Mitä päättäjät asiasta ajattelevat, jää nähtäväksi. Mikä on päätöksenteon vaikuttimena, raha vai arvot? Tässä vaiheessa Anjalan väki voi vain odottaa vastausta. Kouvolan kaupungin päättäjät tekivät hienon avauksen mahdollistaessaan arvovalinnan, nyt jännitämme valtion päätöstä.

Anjalan kartanossa on asustanut perimätiedon mukaan jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien kartanon kummitus, Harmaa Rouva. Harmaan Rouvan kerrotaan ilmestyvän muutosten edellä, varoittaen uhasta tai rauhoittaen odottajan mieltä pitämällä kirjansa kannet kiinni ja hiukset siististi nutturalla viestien olemuksellaan siitä, ettei ole syytä huoleen. Mitä mahtaa Harmaa Rouva ajatella maailman tilasta 2013 ja rakkaan asumistonsa kohtalosta? Onko maailma mallillaan ja arvot voittavat rahan mahdin?

Maitokahvista tummapaahtoon

Meillä ihmisillä on usein taipumusta ajatella olevamme oikeassa. Se, miksi näin kuvittelemme, onkin mielenkiintoinen ajatusleikki. Jos mielipiteillemme on olemassa tieteellistä pohjaa tai todistettavissa olevia teorioita, on kanssaihmisille helpompi perustella se, miksi juuri meidän tapamme toimia ja ajatella, on se paras. Hyvin usein, ainakin omalla kohdallani, kuitenkin huomaan toimintani olevan ennemminkin kanssaihmisiltä omaksuttua tai opittua toistamista, ilman sen kummempaa ajatusta siitä, voisiko asiat tehdä jotenkin toisin; Kun mummolta on jo lapsena peritty tapa juoda kahvi maidon kera, ajatus mustasta kupillisesta on suorastaan pelottava!  Tosin jos mielipidettään perustelee ”kun mummonikin aina teki niin” –argumentein, alkaa itseäkin huvittaa.

Nuorisokeskus Anjalassa, pikkuhiljaa syksyksi taittuva kesä vietettiin hyvin kansainvälisissä tunnelmissa. Kesäkuusta aina elokuun puoleen väliin saakka arkeamme värittivät venäläiset kielikoululaiset, heinäkuun alussa tiluksilla touhusivat työleiriläiset kymmenestä eri maasta ja oman twistinsä arkeemme toivat myös niin ulkosuomalaisten nuorten leiri, kuin Suomeen saapuneiden vaihto-opiskelijoidenkin ryhmä. Saimme näin verrattain lyhyessä ajassa nähdä ja kokea monenlaista tapaa olla ja elää. Oli mielenkiintoista havainnoida, kuinka tietyt stereotypiat eri kansallisuuksien edustajista, kuten eteläeurooppalaisesta huolettoman aurinkoisesta luonteesta, saivat kasvot ja persoonan.  Samaan aikaan saimme tosin hämmästellä sitä, miten aikataulujen ja normien tarkkaan noudattamiseen oletettavasti oppineen kulttuuriperimän edustaja olikin rennonletkeä, krooninen myöhästelijä. Nämä arkipäivän pienet huomiot antoivat mahdollisuuden myös meille työntekijöille omien uskomustemme ja oletustemme tutkisteluun.

Samalla kun saimme avata omalta osaltamme suomalaisuuden saloja vieraillemme, opettivat nämä useiden kulttuurien edustajat meille paljon siitä, kuinka asioita voi ja kannattaa tarkastella useammastakin perspektiivistä. Tarkastelu ei toki aina ollut syväluotaavaa analysointia persoonan toiminnasta, vaan hauskimmillaan juurikin pienissä hetkissä esiin nousevia ilmiöitä. Hieman huvittuneena seurasimme, kuinka esimerkiksi brittiläinen nuorimies lounaalla keittoa nauttiessaan kallisti lautastaan itsestään poispäin ja vielä lusikoi liemensäkin samansuuntaisesti. Asiasta kysyttäessä, tämä aristokraattisilta vaikuttavia pöytätapoja vaaliva herrasmies vain naurahti, ettei toki halunnut joutua tilanteeseen, jossa ruoka päätyisi syliin ja ihmetteli vielä, miten tämä hänen kulttuurissaan itsestään selvä tapa, näyttäytyi meille aivan uutena oivalluksena.

Kesän kokemukset myös muistuttivat, ettei kulttuuri pelkästään ole kansallisuuteen sidonnaista toimintaa ja tapoja, vaan me jokainen yksilötasolla, omasta kokemusmaailmasta ja historiasta käsin maailmaan katselevina, edustamme uniikkia kulttuuriyksikköä. Kohdatessamme ihmisiä olemme siis jonkinmoisella kulttuurimatkalla. Kaikki eteen tulevat ilmiöt eivät ole helppoja tai kevyesti ohitettavia, mutta maailman monella tapaa yhdentyessä, on hyvä oppia kohtaamaan myös erilaisuuden mukanaan tuomia ristiriitaisuuksia ja oikeuskäsityksiämme ravistelevia toimintamalleja.

Juuriaan ja periaatteitaan ei tällä matkalla kannata unohtaa, mutta omaan kokemusmaailmaani perustuvan tutkimuksen mukaan jokainen uusi kohtaaminen voi avartaa maailmaa… vähintään siinä mittakaavassa, että uskallamme vaihtaa kahvimme tummapaahtoon, vaikkei mummo siitä pitäisikään.

Hanna