Heippa Makasiinikahvilasta!

Tapahtumia kahvilassa ja kahvilan lähellä

31.8. Nuorisokeskus Anjalan avoimet ovet klo 12-18
31.8. InkJazz klo 19 alkaen Ankkapurhan teollisuusmuseolla
1.9. Kahvilan kesäkauden päättäjäiset, kahvila avoinna klo 11-20
2.9. Kahvilan viimeinen aukiolopäivä, kahvila avoinna klo 11-18

Työskentelen toista kesää Ankkapurhassa Makasiinikahvilassa, jossa sesonki alkaa olla jälleen taas loppusuoralla. Kesä on ollut vilkas, osittain kiitos pitkään jatkuneiden helteiden! Olen viihtynyt kahvilatyössä hyvin, mutta vielä erityisempää Makasiinikahvilassa työskentelystä tekee se, että kahvila toimii vanhassa viljamakasiinissa ja sitä ympäröi upea, historiallinen miljöö Anjalan kartanoineen. Siinä on sitä jotain!

Työnkuvaan kuuluu kahvilatyölle tyypillisiä rutiineja, kuten esimerkiksi tuotteiden esillepanoa, myyntiä, astioiden tiskausta (tiskikoneella tosin), siivoilua, kuin myös jäätelöiden pyörittelemistä ja santsikuppien tarjoamista. Silti jokainen päivä on erilainen. Kylminä päivinä on ollut hiljaisempaa ja tällöin kaikki keinot lämpimänä pysymiseen ovat tulleet tarpeeseen, paksut kiviseinäthän lämpenevät tunnetusti hitaasti. Usko pois, kyllä se helle kuitenkin on löytänyt tänä kesänä kiviseinien sisällekin!

Helteisinä päivinä olemme paahtaneet kiireessä, ja niitä päiviä tähän kesään onkin mahtunut runsaasti. Eniten vaihtelua päiviin tuovat kuitenkin ihmiset, joita työpäivien aikana kohtaamme. Mukaan lukien tietenkin työkaverit, joista jokainen on oma persoonansa ;)

Kahvilassa käy sekä kanta-asiakkaita tuttuine tilauksineen, mutta usein myös uusia kasvoja toisista kaupungeista, joskus ulkomailta asti. Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat erityisesti "liukuhihnapäivinä" pääosin aika nopeasti ohi, mutta hiljaisempina päivinä asiakkaiden kanssa tulee höpöteltyä enemmän. Tiskin takana ollessaan kuulee yllättävän paljon vanhempien asiakkaiden tarinoita Makasiinikahvilaan ja sen ympäristöön liittyen; monet ovat kertoneet asuneensa 20, 30, jopa 50 vuotta sitten Anjalan seudulla ja käyneensä "kivikuppilassa" tai tansseissa, joista on löytynyt ihastus tai jopa nykyinen elämänkumppani. Tarinoita kuunnellessa voi oppia itsekin jotain uutta Anjalan historiasta, mutta myös kaikkea muutakin. Kuinka moni teistä esimerkiksi tietää, mitä ankkapurhan loppuosa 'purha' oikeastaan tarkoittaa, tai mitä on pootoora? ;)

 Kahvilatyössä koen tärkeimmäksi sen, että jokainen asiakas kohdataan hymyllä, ja tarkoitus on palvella jokainen asiakas niin, että hänellä jäisi hyvä mieli kahvilassa vierailusta. Välillä se saattaa vaatia erityistä joustavuutta. Heinäkuun loppupuolella sattui juuri sellainen tilanne. Olin iltavuorolaisena sulkenut kahvilan noin varttia aiemmin, kun kuulin ovelta koputuksen. Kävin katsomassa, kuka siellä kolkuttelee. Oven takana vanhempi herra kertoi olevansa vaimonsa kanssa juhlistamassa 47-vuotishääpäiväänsä entisellä hääpaikallaan ja he pyysivät, että olisivat saaneet vielä ostaa limonadit hääpäivän kunniaksi. Pariskunta oli niin herttainen ja heillä tosiaan oli juhlan aihetta, joten en voinut jättää palvelematta heitä. Päästin heidät sisään ja myin heille limonadien lisäksi vielä jäätelöt. Ihastuttava pariskunta kiitteli kovasti, ja minä itse sain hyvän mielen tekemällä jotain, mikä oli näille myöhäisille asiakkaille merkityksellistä. Ei liene epäselvää, että kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovatkin tämän työn suola!

Ai niin. Kyllä tämä työ sisältää myös päivittäisiä kiusauksia, kun katselee kaikkia tarjolla olevia jäätelöitä ja leivonnaisia ja yrittää olla sortumatta niihin. Ai kuinka usein tulee sorruttua? No, liian usein :)

Mukavaa ja aurinkoista alkusyksyä kaikille!

Terkuin Kia

Kummijoukkueemme FC Peltirumpu leirillä Anjalassa

”Tuntuu ihan siltä kuin ei olisi edes Kouvolassa”

Tällaisia lausahduksia kuului, kun Rumputytöt kokoontuivat Anjalan nurmikentälle. Edessä oli palloharjoituksia, ryhmäytystehtäviä, mukavaa yhdessä oloa sekä harjoituspelejä. Yhdet kesän odotetuimmista päivistä olivat edessämme. Rumputytöt ovat yksi Nuorisokeskus Anjalan kummijoukkueista. Meidän joukkueemme mielestä yksi kummijoukkueen ihanimmasta eduista on Nuorisokeskus Anjalan järjestämä ryhmäytyspäivä. Tänä vuonna valmennus ja joukkueenjohto päätti yhdistää tähän kivaan tapahtumaan futisleirin lisätäkseen yhdessäolon hetkiä.

Anjalan leirimme starttasi siis palloharjoituksilla Anjalan nurmikentällä. Treenit sujuivat hyvin helteisestä säästä huolimatta. Seuraavaksi vuorossa oli siirtyminen Nuorisokeskus Anjalaan. Iloinen Rumputyttöjen joukko lähti kävelemään kohti Nuorisokeskusta, valmentajien huolehtiessa tavarat majoituspaikalle.

Nuorisokeskus Anjalassa meitä oli vastaanottamassa Minna. Lyhyen infon jälkeen siirryimme ruokailemaan. Treenien jälkeen olikin jo aikamoinen nälkä ja ruoka maistui hyvin. Ruokailun jälkeen oli majoittumisen vuoro. Valmentajat olivat jakaneet tytöt 3-4 hengen porukoihin ja petivaatteet saivat melkoista kyytiä, kun Rumputytöt petasivat petejään valmiiksi yötä varten. Oli hienoa huomata kuinka hyvin tytöt auttoivat toisiaan -aivan kuten pelikentälläkin.

Minna oli kertonut infon aikana, että ruokailun ja majoituksen jälkeen, ryhmäytyksen aluksi, olisi vuorossa leirikaste. Tieto tästä aiheutti pientä kihinää ja kuhinaa jo ennen leirikasteen alkamista. Rumputytöt esittivät hyviä arvauksia mahdollisesta leirikasteesta, mutta mikään niistä ei kuitenkaan osunut oikeaan. Rumputytöt jaettiin joukkueisiin ja joukkuiden tuli täyttää oma vesiputki rikkinäistä ämpäriä käyttäen. Voitontahtoiset Rumpumuruset onnistuivat tehtävässä loistavasti. Vesi vain pärskyi ympäriinsä kun tytöt suorittivat tehtävää. Omaa joukkuetta tsempattiin hienosti, ja melkein yhtä aikaa kaikki joukkueet saivat tiputettua vesiputkesta seuraavan tehtävän vihjeen.

Vesiviesti liikkeellä

Vauhtia riitti seuraavaan tehtävään siirtymisessäkin. Jopa niin paljon, että juomapullot unohtuivat ensimmäiselle pisteelle. Seuraavassa tehtävässä joukkueiden tuli selvittää Anjalan kartanosta löytyneiden vihjeiden avulla kartanon asukkaiden oikeat huoneet. Tässä tehtävässä tyttöjen tuli käyttää hoksottimia ja keskustella ryhmän kanssa oikeisiin ratkaisuihin päästäkseen. Vihjeitä luettiin huolellisesti, ja ensimmäisenä tehtävän ratkaissut joukkue selvitti tehtävän ainoastaan yhdellä korjauspyynnöllä. Vaikka tehtävä ei ollut helppo, kaikki selvittivät sen hienosti. Huolellisuus ja kommunikointi kannattaa!

Kaikkien suoritettua tehtävän, saimme kuulla jännittävää ja mielenkiintoista historiaa Anjalan kartanoon liittyen. Nämä kertomukset jäivät mieliimme jopa niin paljon, että jouduimme palamaan kartanolle vielä uudelleen llan hämärtyessä.. Näkisimmeköhän tuolloin salaperäisen harmaan Rouvan..?

Ryhmäytys jatkui seuraavaksi tmatalaharjoiteradalla. Ensin jokainen sai taiteilla radalla itsekseen. Tytöt haastoivat itseään hienosti! Taitojen kehittyessä tytöt kyselivät / keksivät haastavampia tapoja edetä radalla. Rataa kiersikin joukko keskittyneitä Rumpumurusia. Seuraavaksi Minna jakoi meidät kahteen ryhmään ja antoi molemmille joukkueille oman tehtävän. Näissä tehtävissä tuli tehdä yhteistyötä, ilman sitä tehtävä ei onnistusi. Tärkeää oli kuunnella toisia sekä auttaa kaveria. Nämä tehtävät innostivat Rumputytöt hyvinkin luoviin ratkaisuihin. Ja naurulta ei vältytty näitä tehtäviä tehtäessä. Oli mainiota huomata, kuinka erilaisia rooleja tehtävien suorittamisessa tarvittiin ja kuinka tärkeitä ne kaikki olivat.

Ryhmäytystehtävien jälkeen siirryimme nauttimaan välipalaa, jotta jaksaisimme päivän toiset treenit aurinkoisella Anjalan nurmella. Treenien jälkeen vuorossa oli jälleen ruokailua. Kiitoksemme Nuorisokeskus Anjalan keittiöön! Maittavan ruuan jälkeen meillä oli tiedossa spesiaalivieraita. Mano Honkanen näytti meille innostavia videoklippejä sekä kertoi intohimosta jalkapalloa kohtaan. Tämän jälkeen saimme kuulla Kouvolan omien jalkapalloilijoiden Siiri Salovaaran ja Elina Mankin tähän astisesta urheilijapolusta. Kaunis kiitos tytöille ja Manolle mielenkiintoista esityksestä! Teitä oli ilo kuunnella. Kiitokset myös Nuorisokeskus Anjalaan, että saimme luokkatilan käyttöömme!

Hikinen ja touhukas päivä melkeimpä vaati saunahetkeä. Ja sen saimmekin. Iloinen tyttöjoukko pesi päivän hiet pois saunassa, jonne koko joukkueemme mahtui yhtäaikaa. Ja tokihan me myös hupsuttelimme saunomisen yhteydessä tanssien sekä kasvonaamioiden avulla. Ihana Taija oli järjestänyt meille Mary Kayn puhdistustuotteet sekä kasvonaamion. Kylläpä se tekikin hyvää!

Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä paistamassa makkarat. Superkoutsit olivat tehneet tyttöjen saunoessa kotaan nuotion ja tyttöjen tehtäväksi jäi ainoastaan nauttia makkaranpaistosta.

Makkaranpaiston jälkeen meidän oli vielä käytävä iltahiippailulla Anjalan kartanolla, sillä Minna oli onnistunut herättämään mielenkiintomme vanhaa rouvaa kohtaan. Häntä emme onnistuneet näkemään, mutta käsikädessä pihalla kävellen näimme muutaman sammakon ja upean kuutamon. Ennen nukahtamista kuuntelimme vielä iltasadun Sammakkoprinssistä.

Toinen leiripäivä starttasi aamupalalla kello yhdeksän. Täyttävän aamiaisen jälkeen siirryimme jälleen Anjalan kentälle treeneihin. Lounas odotti meitä treenien jälkeen, ja sitten olimmekin valmiina toiseen ryhmäytystuokioon.

Toisessa ryhmäytystehtävässä saimme kokeilla rajojamme, ja huomata että jokaisella on olemassa omat rajat, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Toisena leiripäivänä saimme siis kokeilla puukiipeilyä. Yhden kiivetessä puuhun muut varmistivat hänen kiipeämistään. Oli tärkeää, että tehtävässä kertoi mitä aikoi, kuunteli toisen puhetta ja reagoi siihen koko ryhmänä. Tehtävä onnistui yliodotusten ja yksi toisensa jälkeen kiipesi hienosti puuhun sekä auttoi kaveria kiipeämisessä. Koska kaikki eivät mahtuneet tekemään tehtävää samanaikaisesti, Nuorisokeskus Anjalan Joonas oli järjestänyt tehtävää odottaville mukavaa ohjelmaa. Puukiipeilyn jälkeen Minna kokosi vielä Rumputytöt yhteen ja kävi lyhyen koonnin tehtävistä ja ryhmäytyksestä.

Leiripäivämme kruunasi harkkapelit Saviniemen Sähköstadionilla MYPA:n joukkueita vastaan. Kiitos MYPA! Kiitos myös Superkoutsimme, että saimme kosketuksen kuinka peleihin valmistaudutaan. Myös pukukoppi ja lämmittelyrutiineja on tärkeää harjoitella etukäteen. Harjoituspelejä oli tullut katsomaan joukko Rumpumurusten vanhempia, ketkä saivat varmasti väsyneet, mutta tyytyväset jalkapalloilijat takaisin yhden yön leiri/ ryhmätysreissultaan.

Hannemari Lomu / FC Peltirumpu