”Tuntuu ihan siltä kuin ei olisi edes Kouvolassa”
Anjalan leirimme starttasi siis palloharjoituksilla
Anjalan nurmikentällä. Treenit sujuivat hyvin helteisestä säästä huolimatta.
Seuraavaksi vuorossa oli siirtyminen Nuorisokeskus Anjalaan. Iloinen
Rumputyttöjen joukko lähti kävelemään kohti Nuorisokeskusta, valmentajien
huolehtiessa tavarat majoituspaikalle.
Nuorisokeskus Anjalassa meitä oli vastaanottamassa Minna.
Lyhyen infon jälkeen siirryimme ruokailemaan. Treenien jälkeen olikin jo
aikamoinen nälkä ja ruoka maistui hyvin. Ruokailun jälkeen oli majoittumisen
vuoro. Valmentajat olivat jakaneet tytöt 3-4 hengen porukoihin ja petivaatteet
saivat melkoista kyytiä, kun Rumputytöt petasivat petejään valmiiksi yötä
varten. Oli hienoa huomata kuinka hyvin tytöt auttoivat toisiaan -aivan kuten
pelikentälläkin.
Minna oli kertonut
infon aikana, että ruokailun ja majoituksen jälkeen, ryhmäytyksen aluksi, olisi
vuorossa leirikaste. Tieto tästä aiheutti pientä kihinää ja kuhinaa jo ennen
leirikasteen alkamista. Rumputytöt esittivät hyviä arvauksia mahdollisesta
leirikasteesta, mutta mikään niistä ei kuitenkaan osunut oikeaan. Rumputytöt jaettiin joukkueisiin ja joukkuiden tuli täyttää oma vesiputki
rikkinäistä ämpäriä käyttäen. Voitontahtoiset Rumpumuruset onnistuivat
tehtävässä loistavasti. Vesi vain pärskyi ympäriinsä kun tytöt suorittivat
tehtävää. Omaa joukkuetta tsempattiin hienosti, ja melkein yhtä aikaa kaikki
joukkueet saivat tiputettua vesiputkesta seuraavan tehtävän vihjeen.
Vesiviesti liikkeellä |
Kaikkien suoritettua tehtävän, saimme kuulla jännittävää ja mielenkiintoista historiaa Anjalan kartanoon liittyen. Nämä kertomukset jäivät mieliimme jopa niin paljon, että
Ryhmäytys jatkui seuraavaksi tmatalaharjoiteradalla. Ensin jokainen sai taiteilla radalla itsekseen. Tytöt haastoivat itseään hienosti! Taitojen kehittyessä tytöt kyselivät / keksivät haastavampia tapoja edetä radalla. Rataa kiersikin joukko keskittyneitä Rumpumurusia. Seuraavaksi Minna jakoi meidät kahteen ryhmään ja antoi molemmille joukkueille oman tehtävän. Näissä tehtävissä tuli tehdä yhteistyötä, ilman sitä tehtävä ei onnistusi. Tärkeää oli kuunnella toisia sekä auttaa kaveria. Nämä tehtävät innostivat Rumputytöt hyvinkin luoviin ratkaisuihin. Ja naurulta ei vältytty näitä tehtäviä tehtäessä. Oli mainiota huomata, kuinka erilaisia rooleja tehtävien suorittamisessa tarvittiin ja kuinka tärkeitä ne kaikki olivat.
Ryhmäytystehtävien jälkeen siirryimme nauttimaan
välipalaa, jotta jaksaisimme päivän toiset treenit aurinkoisella Anjalan
nurmella. Treenien jälkeen vuorossa oli jälleen ruokailua. Kiitoksemme
Nuorisokeskus Anjalan keittiöön! Maittavan ruuan jälkeen meillä oli tiedossa
spesiaalivieraita. Mano Honkanen näytti meille innostavia videoklippejä sekä
kertoi intohimosta jalkapalloa kohtaan. Tämän jälkeen saimme kuulla Kouvolan
omien jalkapalloilijoiden Siiri Salovaaran ja Elina Mankin tähän astisesta
urheilijapolusta. Kaunis kiitos tytöille ja Manolle mielenkiintoista
esityksestä! Teitä oli ilo kuunnella. Kiitokset myös Nuorisokeskus Anjalaan,
että saimme luokkatilan käyttöömme!
Hikinen ja touhukas päivä melkeimpä vaati saunahetkeä. Ja
sen saimmekin. Iloinen tyttöjoukko pesi päivän hiet pois saunassa, jonne koko
joukkueemme mahtui yhtäaikaa. Ja tokihan me myös hupsuttelimme saunomisen
yhteydessä tanssien sekä kasvonaamioiden avulla. Ihana Taija oli järjestänyt
meille Mary Kayn puhdistustuotteet sekä kasvonaamion. Kylläpä se tekikin hyvää!
Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä paistamassa makkarat. Superkoutsit olivat tehneet tyttöjen saunoessa kotaan nuotion ja tyttöjen tehtäväksi jäi ainoastaan nauttia makkaranpaistosta.
Makkaranpaiston jälkeen meidän oli vielä käytävä iltahiippailulla Anjalan kartanolla, sillä Minna oli onnistunut herättämään mielenkiintomme vanhaa rouvaa kohtaan. Häntä emme onnistuneet näkemään, mutta käsikädessä pihalla kävellen näimme muutaman sammakon ja upean kuutamon. Ennen nukahtamista kuuntelimme vielä iltasadun Sammakkoprinssistä.
Toinen leiripäivä starttasi aamupalalla kello yhdeksän. Täyttävän aamiaisen jälkeen siirryimme jälleen Anjalan kentälle treeneihin. Lounas odotti meitä treenien jälkeen, ja sitten olimmekin valmiina toiseen ryhmäytystuokioon.
Toisessa ryhmäytystehtävässä saimme kokeilla rajojamme, ja huomata että jokaisella on olemassa omat rajat, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Toisena leiripäivänä saimme siis kokeilla puukiipeilyä. Yhden kiivetessä puuhun muut varmistivat hänen kiipeämistään. Oli tärkeää, että tehtävässä kertoi mitä aikoi, kuunteli toisen puhetta ja reagoi siihen koko ryhmänä. Tehtävä onnistui yliodotusten ja yksi toisensa jälkeen kiipesi hienosti puuhun sekä auttoi kaveria kiipeämisessä. Koska kaikki eivät mahtuneet tekemään tehtävää samanaikaisesti, Nuorisokeskus Anjalan Joonas oli järjestänyt tehtävää odottaville mukavaa ohjelmaa. Puukiipeilyn jälkeen Minna kokosi vielä Rumputytöt yhteen ja kävi lyhyen koonnin tehtävistä ja ryhmäytyksestä.
Leiripäivämme kruunasi harkkapelit Saviniemen Sähköstadionilla MYPA:n joukkueita vastaan. Kiitos MYPA! Kiitos myös Superkoutsimme, että saimme kosketuksen kuinka peleihin valmistaudutaan. Myös pukukoppi ja lämmittelyrutiineja on tärkeää harjoitella etukäteen. Harjoituspelejä oli tullut katsomaan joukko Rumpumurusten vanhempia, ketkä saivat varmasti väsyneet, mutta tyytyväset jalkapalloilijat takaisin yhden yön leiri/ ryhmätysreissultaan.
Hannemari Lomu / FC Peltirumpu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti