Saavuimme Anjalaan kimppakyydeillä eri puolilta Kotkaa. Nuorten
lisäksi mukana oli kaksi huoltajaa. Ensimmäiseksi tapasimme yhteyshenkilömme
Minna Niemisen, joka kertoi meille päivän kulusta. Nuorisokeskuksella olikin säpinää samalle päivälle osuneiden suunnistuskilpailuiden vuoksi. Myös
sää suosi meitä: lauantai oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen.
Aloitimme lämmittelytehtävillä, joissa pääsimme piirtämään
toistemme kasvoja vaiheittain yhteistyössä. Tehtävä näytti aiheuttavan
tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja kikatuskohtauksia muotokuvien edetessä.
Toisaalta piirtämistehtävä osoitti myös joidenkin tanssijoiden suuret
vaatimukset ja itsekrittisyyden itseä kohtaan. Oma tuotos ei olisi kelvannut
itselle millään, mutta onneksi persoonallinen lopputulos oli nyt tärkeintä.
Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan kiehtovaan metsälabyrinttiin.
Meille annettiin erilaisia pienissä ryhmissä suoritettavia tehtäviä, joissa
tarvittiin ominaisuuksia, joita tarvitaan myös tanssissa. Ryhmien jäsenet
pohtivat, että tehtävien suorittamisessa tarvittiin ainakin yhteistyötä,
keskustelutaitoja, toisen kuuntelemista, nopeutta ja muistia. Lasten ja
aikuistenkin kilpailuvietti nousi nopeasti esille, kun labyrintissa juostiin
tosissaan kuvien ja palikoiden perässä hengästyneinä ja posket punaisina.
Tehtävät osoittivat myös, että huolellinen ja tasapuolisesti tehty yhteinen
suunnitelma vaikutti suorittamisnopeuteen merkittävästi.
Herkullisen ja ravitsevan lounaan jälkeen nuoret saivat vapaasti
hetken touhuta ja halutessaan levätä. Tosin aika taisi mennä levon sijaan
koripallon ja leikkimisen sekä kiipeilyn parissa. Vapaa-ajan jälkeen jatkoimme
ryhmässä ratkaistavalla palapelillä, joka pienen avun jälkeen lopulta ratkesi.
Palapelin jälkeen oli vuorossa todellinen haaste, jossa piti saada
koko joukkue autettua vaijeria pitkin puun luota toiselle. Tehtävässä oli
onnistumisen saavuttamiseksi tehtävä yhteistyötä ja otettava kunkin joukkueen
jäsenen vahvuudet huomioon. Haaste olikin yllättävän vaativa, mutta ryhmämme ei
luovuttanut eikä se olisi ollut millään myöskään halukas ottamaan vastaan
tarjottua apua. Kilpatanssijat osoittivat todellista periksiantamattomuutta
yrittäessään aina vaan uudestaan ja uudestaan epäonnistumisten jälkeen. Tämän
tehtävän aikana huomasi myös sen, että monella on vielä kehitettävää muiden
kuuntelemisessa sekä palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa.
Lopuksi ryhmän piti vielä varastaa Minna-ohjaajalta leikkikana
Minnan huomaamatta. Tätä leikkiä olisi jatkettu varmaankin ikuisuuden ajan,
mikäli se olisi ollut mahdollista. Jospa jatkamme sitä keskenämme sopivassa
yhteydessä! Lopetimme päivän ohjelman antamalla toisistamme positiivista
palautetta alussa piirtämiimme kuviin. Kaikista löytyi osuvia ja mukavia
asioita kommentoitavaksi.
Kotimatkalla oli joukko väsyneitä, mutta päivään erittäin
tyytyväisiä nuoria tanssijoita, jotka toivoivat pääsevänsä pian uudestaan
Anjalaan! Kiitos Minnalle ja koko Nuorisokeskus Anjalalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti