Work camp begins!

Today the participants of our work camp started arriving to Anjala. Here are some first thoughts from Roosa, Monika and Henna-Mari, who will be camp leaders and instructors for the following two weeks.

Monika: I arrived at the youth centre in the morning looking forward to the next two weeks I’ll be spending with the campers. First I met Roosa, who is the camp leader this year, she seems like a very nice person and I’m sure we’ll get along well. I can’t wait to meet the campers and get to know them! I’m sure we will all have a great time together and I’m hoping we’ll have a nice enough weather too.

Roosa: Hasta la vista, Turku! Fed up with my life in the city (although Turku might not be considered a city in all countries :-P), I packed my backpack yesterday and hopped on a train from Turku to Inkeroinen, the train stop near Anjala Youth Centre. I ate kidney beans straight from the can and still finished some projects on my way to the camp.

The journey from city to countryside lasted for four hours - plus half an hour that was wasted as I missed the Inkeroinen train stop and ended up at the next stop. I stepped out of the train and – peace! Just wild flowers and bushes, and the railway. Felt like in the Russian countryside, but well, we are quite close to the Eastern border here.

Food in Anjala Youth Centre is amazingly delicious. The cook revealed that they cooked vegan meals for the first time, but I didn’t notice that at all. At dinner I refilled my plate for a couple of times. After eating just canned beans for several days, this cafeteria is to me a food paradise.

In the evening I made some plans for the free time that we’ll spend with the international participants. All the camp participants will live in two dormitories located in beautiful wooden houses. The river Kymi is just next to us, and the air smells fresh and clean.

When I’m writing this text, the first participants have just arrived. I’m really looking forward to meeting them all – we’ll have such a good time together!

Henna-Mari: Ahoj! I arrived to Inkeroinen centre two hours ago, unpacked my luggage a while ago and settled in the dorm which is heated by the summer sun :) But no worries: we will let the wind do its job to cool the rooms! We already hang the “poster of expectations and feelings” at girl’s dorm with Monika, Cara and Yin-Yu. 

I’m reaaaally looking forward the next two weeks! I’m sure we’re gonna have a great, fun and wonderful time that we could memorize a stupid smile on our faces years after. As I love eating so much I cannot wait the first tastes of already praised food (-dinner actually starts now!). Got to go ;)

Anjala goes International!

“The landscape makes me feel  like visiting to my grandmother`s place at Scotland”, oli ensifiilis viime kesänä Nuorisokeskus Anjalan kansainväliselle työleirille saapuneella nuorella miehellä. Kommentti ehkä aluksi huvitti, mutta sai kuitenkin meidät paikallisetkin katsomaan tuttua työmaisemaa hieman tarkemmin; Kylläpä puistoalueemme onkin vehreä! Ja kuinka tammetkin tuntuvat seisovan suorastaan ylpeän jyhkeinä omilla paikoillaan. Oli helppoa todeta: ”Welcome to Anjala!”

Ensi maanantaina saamme jälleen elää mukana tulopäivän tunnelmissa, kun nuorisojärjestö Allianssin koordinoima ja meidän, Nuorisokeskus Anjalan, organisoima järjestyksessään toinen kansainvälinen työleiri alkaa. Kahden viikon aikana tiluksilla ja lähiympäristössä hääräilee kaikkiaan 12 uutta kasvoa Suomesta ja maailmalta osallistumassa arkisiin askareisiin ja välillä hieman juhlallisempiinkin ohjelmaosioihin. Työn ja touhun ohella odotamme leirin tarjoavan osallisilleen ennen muuta puitteet kulttuurien kohtaamisille ja uusille kokemuksille. Viime kesän leiriläisten tunnelmia näin lähes vuosi jälkikäteen kysyttäessä, viesti siitä miten aika Anjalassa vaikutti tiivistyy hyvin Alexin ja Veronican sanoihin: ” Camp allowed us to discover new things about each other, about Finland and about ourselves. We all made international friendship that I hope will allow us to meet up all over the world.” 

Viime kesän leiriltä näin ohjaajan vinkkelistä päällimmäisenä muistuvat mieleeni hauskat sattumukset ja uniikit persoonat. Paljon on myös unohtunut ja siksipä onkin hienoa, että noihin tunnelmiin voi helposti palata Nuorisokeskus Anjalan blogin kautta, jota leiriläiset ahkerasti työpäiviensä jälkeen päivittivät. Tarinat hyttysentappokisoista tai epäilyt ohjaajan mainostaman kilometrin pyöräilymatkan todellisesta pituudesta, toivat heti mieleeni monta omasta muistista pyyhkiytynyttä hetkeä. Jotta myös tämän kesän kokemukset tulevat tallennetuiksi, jatkamme blogiperinnettä, jonka uskomme antavan myös keskuksen ja leirin ulkopuolisille lukijoille mahdollisuuden aistia Anjalan arkea uusin silmin. 

Blogin ohella haluamme myös tarjota konkreettisemman tavan vierailla Nuorisokeskuksen monikulttuurisessa kesässä; Työleirin aikana järjestämme kaikille avoimen puistopiknikin  ( puistopiknik) josta  toivomme muotoutuvan rennon kohtaamispaikan niin paikallisille, kuin muualta tulevillekin vieraille.

Innokkaan odottavissa tunnelmissa, auringon paistaessa ja moninaisten työprojektien odotellessa aloittajaansa on helppoa jälleen todeta; Welcome to Anjala!

-Hanna- 

Tarinatiistait vievät retkelle historiaan

Viime tiistai-iltana auringon paisteessa starttasi ensimmäinen yleisölle avoin Tarinatiistain kävelykierros Nuorisokeskus Anjalan pihalta. Yhteensä kolmena tiistaina heinä- ja elokuussa järjestää Ankkapurhan kulttuurisäätiö kävelyretkiä historiaan Anjalan kartanon maisemissa. Leppoisilla, noin tunnin mittaisilla kävelykierroksilla kuullaan tarinaa menneestä ajasta sekä ihmisistä, jotka vuosia sitten elivät, hengittivät, tekivät töitä ja taistelivat näillä samoilla mailla.

Nyt ensimmäisellä kierroksella kartanon Harmaa Rouva johdatti joukon ihmisiä lehtometsän lomitse muinaisen Ankkapurhan rantaan. Vuoden 1608 tienoilla Liivinmaalta kotoisin oleva nuori aatelinen leskirouva Gertrud von Ungern kiinnostui lohirikkaasta mahtavasta koskesta ja maista sen ympärillä. Vastikään lastensa kanssa Suomeen muuttanut paronitar päätti rakennuttaa kartanon tähän rantaan. Siitä alkoi monivaiheinen, kiehtova ja samalla koskettava ja hurja kertomus niin kartanosta ja kuninkaista, kuin myös talonpojista, torppareista, sodista, sotilaista ja kaikista, jotka jollain tapaa elivät elämäänsä näillä seuduilla.

Tarinatiistain kävelyretki kiersi kartanon rannassa ja pysähtyi toviksi myös nykyisen kartanon eteen ennen tammikujalle astumista. Alkuperäinen kartano tuhoutui Kustaan sodassa vuonna 1789 ja nykyinen kartano rakennettiin pian sodan päätyttyä Vaasa-ritarikunnan komentajan Rabbe Gottlieb Wreden ollessa sen isäntänä. Rabbe Gottlieb oli myös sama mies, joka sodan järkyttävien, koko Anjalan pitäjää koskettaneiden kärsimysten jälkeen paitsi auttoi kyläläisiä uuden elämän alkuun, perusti myös koulun v. 1803! Perustajan äidin mukaan nimetty Regina-koulu oli ensimmäisiä oppivelvollisuuskouluja Suomessa ja siinä opiskeltiin yli sadan vuoden ajan.

Tällä hetkellä Regina-koulun v.1843 rakennettu pieni rakennus sijaitsee entistettynä Nuorisokeskus Anjalan pihapiirissä, missä se palvelee monia erilaisia asiakasryhmiämme. Nykyisen Regina-koulun sisustus henkii menneitä kouluvuosia ja monet leirikoululaiset siellä kuulevat edelleen tarinaa Charlotta Regina Duffuksesta, kartanon hyvästä emännästä, joka varasi pojalleen Rabbelle rahat koulun perustamiseksi pitäjään.

Ensimmäisellä Tarinatiistai-kierroksella oli mukana ihmisiä Kouvolasta, Kuusankoskelta, Anjalasta, Inkeroisista, Helsingistä ja jopa Saksasta asti. Monella mukana olleella oli kytköksiä Anjalan seutuun – pisimmillään aina 1700-luvulta saakka. Mukana oli myös Regina-koulun rakennuksessa itse lapsena koulua käyneitä. Niinpä oli oppaana toimineen Harmaan Rouvan lisäksi tarinoita myös osallistujilla itsellään!

Tarinat eletystä elämästä ovat yhtä aikaa kiehtovia ja koskettavia. Olivatko ihmiset sata- tai neljäsataa vuotta sitten lopulta kovin erilaisia kuin me nykyään?  Olemme aina yksilöitä, mutta myös osa sitä kulttuuria, jossa elämme. Yhteiskunta on kaikilla vuosisadoilla ollut omanlaisensa ja tapahtumat aikaansa sidottuja. Yksi tärkeä ja myös mieluisa tehtävämme on kertoa kertomusta aina eteenpäin.

Seuraava Tarinatiistai 15.7. alkaa niin ikään nuorisokeskuksen parkkipaikalta klo 18 ja suuntaa siitä ainakin Kirkkokalliolle ja Kuninkaanistuimelle Kirkkovuoren laelle. Sieltä polku jatkuu Wrede-suvun hautausmaalle pienen kappelin ja valtavien kuusten katveeseen, minne on haudattu monen muun seuraan myös kuuluisa vankien hyväntekijä Mathilda Wrede. Viimeinen tämänkertaisista Tarinatiistaista pidetään 19.8. klo 18. Osallistumismaksu kierrokselle on 4 euroa. Alle 15-vuotiaat aikuisen seurassa ilmaiseksi.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Kustaa ratsastaa Anjalaan!

Perjantaina 6.6. juhlitaan Ankkapurhan kulttuurikesän avajaisia. Olemme kattaneet kulttuurikesään lukuisia kaikelle kansalle avoimia tapahtumia. Tapahtumat ovat yksi esimerkki siitä, miten vaalimme alueen kulttuuriperintöä. Ankkapurhan alueella on vuosikymmenten varrella järjestetty mm. Maakuntajuhlia 1950-luvulla, Kesätempauksia 60- ja 70-luvuilla, sekä suurproduktio Anjalan Vala-näytelmä 1980-luvun loppupuolella. Maakuntajuhlilla ja Kesätempauksissa väkeä oli paikalla useita satoja nauttimassa aikansa suosituimpien artistien esityksistä. Samoin Anjalan Vala-näytelmässä esiintyi tunnettuja näyttelijöitä, kuten Matti ”Kauppaneuvos Paukku” Tuominen, Paavo Liski ”alikersantti Rokka”, Jouko Keskinen (myöhemmin tunnettu Salatuista Elämistä ja Mustion linnan kesäteatterista). Toki näissä kaikissa oli myös paikallista osaamista esillä. Kaikki nämä tapahtumat ovat herättäneet myös valtakunnallista kiinnostusta ja niistä löytyy paitsi artikkeleita aikakauslehdistä, myös TV-tallenteita ja onpa juhlia voinut seurata suorana radiostakin.

Kymenlaakson maakuntaliiton isännöimillä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä vuonna 1957 vieraili 1200 ihmistä. Ohjelmassa tuolloin oli Markus Saurin kirjoittama näytelmä ”Taksvärkkärit”, joka kuvasi kartano-oloja Elimäellä viime vuosisadalla.  Toisen päivän ohjelmassa oli mm. vierailu Mathilda Wreden haudalla sekä Kymenlaakson maakuntajuhla kartanon puistossa. Maakuntajuhlissa kuultiin maaherran tervehdys, Sulasolin Kymenlaakson piirin yhtyneiden kuorojen esittämä Uuno Klamin Laulu Kymille sekä nähtiin Ilmari Wirkkalan historiallinen kuvaelma.

6.6.2014 klo 18 alkaen on tarjolla kulttuuria ja historiaa, sekä tietysti paikallista osaamista. Myös ohjelmassa vaalimme alueen kulttuuriperintöä. Paikalliset kuorot esittävät katkelmia Kustaan sota 1788-1790 – kansanoopperasta. Mathilda Wreden syntymän 150-vuotisjuhlaa kunnioitamme monologilla Mathilda Wreden elämästä vankien parissa. Paikallista osaamista esittelevät Anjalan kasvatti Emilia Vesalainen- Pellas ja Ahvion soittokunta. Ennakkohuhun mukaan Kustaa ratsastaa Kustaan sodan 1788-1790 näyttämölle…  

Järjestäjiä jännittää tässä vaiheessa! Sataako vai paistaako, paljonko tulee väkeä, onko kaikki muistettu ja mitä muuttujia vielä tuleekaan vastaan…  50-luvun yhteisöllisyyttä tuskin vielä tänä kesänä kohtaamme, 1200 henkilöä yleisönä kuulostaa mahdottomalta. Samoin 2000-luvulla uutiskynnyksen ylittäminen on hankalampaa. Parhaamme yritämme kuitenkin siinä, että osaltamme ja omalla panoksellamme olemme tekemässä Kouvolaa tunnetuksi. Toivomme, että 2000-luvun kiireiden keskellä painivat ihmiset ovat kiinnostuneita alueen kulttuuriperinnöstä ja uudesta yhteisöllisyyden noususta. Ja että kiinnostus saisi paikalliset raivaamaan tilaa kalentereihinsa parin tunnin verran.

Kulttuurien kirjavuutta ja polttopallon sujuvuutta

Kalenterivuoteen mahtuu monen moista teemapäivää; lähes jokaiselle viikolle näyttäisi riittävän aiheita jos ei nyt aivan juhlaan, niin ainakin jonkun tärkeän asian esiin nostamiseen. Huomionarvoista on, että useat näistä päivistä haluavat muistuttaa meitä asioista, jotka ovat oikeastaan erottamattomasti läsnä arjessamme, mutta helposti muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Tänään 21.5, vietetään kansainvälistä kulttuurisen moninaisuuden päivää. Kun jo tuo pelkkä sanayhdistelmän oikeinkirjoitus vaati tarkistuksen virallisista lähteistä, kuinka tämän päivän tulisi olla meille jollakin muotoa läheinen?

Kuluneen kevään aikana on Nuorisokeskus Anjalan pihapiirissä jälleen viikoittain leikitty erilaisia perinneleikkejä, joista yhdeksi suosituimmista on noussut esiin polttopallo. Lähes jokaisen ryhmän kanssa, on tuon lähes poikkeuksetta kaikille tutun leikin ohjeita kerratessa jo heti alkuun vastaan tullut eroavaisuuksia perussääntöjen tulkinnan suhteen; vähintäänkin polttokohdan määrittäminen on aiheuttanut toistuvasti keskustelua. Perinteisen polttopallon rinnalla olemme pelanneet myös sovellettuja versioita, joista on ollut vielä erotettavissa pelin perusidea, mutta joiden sääntömuutokset ovat tuoneet alkuperäiseen versioon verraten aivan uusia ulottuvuuksia. Samoin, kuin tuo perinteikäs peli on aikojen saatossa muovautunut moneksi, ovat myös ihmiset ja kulttuurit alituisessa muutoksen tilassa. Tämän jatkuvan prosessin myötä pyrimme luonnollisesti pitämään yllä kehitystä.

Mutta miten kävisi, jos lakkaisimme kokonaan pelaamasta perinteistä polttopalloa ja siirtyisimmekin suoraan muovautuneisiin pelimuotoihin? Uudet pelit ovat toki toimivia ja mukavia, mutta mitä menettäisimmekään unohtamalla pelin kantamuodon? Historia auttaa meitä ymmärtämään nykyisyyttä ja määrittämään itseämme suhteessa taustaamme. Kulttuurisen moninaisuuden päivän yksi tärkeistä päämääristä onkin muistuttaa meitä juuri tästä; Vaalikaamme oman kulttuurimme erityispiirteitä, mutta lähestykäämme muita kunnioituksella, uteliaisuudella ja halulla oppia. Näin meitä kannustetaan ymmärtävään rinnakkaiseloon ihmisten ja kulttuurien välillä.

Nuorisokeskus Anjalassa toiminnassamme näkyy ja tuntuu historiallinen miljöö sekä paikalliset tarinat ja perinteet. Tänään haluamme myös havainnollistaa sitä, kuinka monin usein huomaamattomin tavoin myös muiden kulttuurien vaikutteet arjessamme esittäytyvät. Ankkapurhan Helmessä nautitaan luontevasti ”cross- kitchen” tyyppisistä ruoista ja tämän päivän lounastajilta arvuuttelemmekin, mistä nuo pääosin perinteisistä kotimaisista ja lähellä tuotetuista aineksista valmistettujen ruokalajien juuret lopulta ovatkaan. Internet sivuille puolestaan on koottu kaikkien saataville kansainvälisiä pelejä ja leikkejä, joiden kautta on mukava ja helppo tutustua muiden maiden kulttuureihin pohtien meitä ja muita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.

Monikulttuurisuus ei meillä eikä muualla rajoitu kuitenkaan pelkästään kalentereissa nimettyihin hetkiin, se on jo nyt jokapäiväinen kokemus.