Yksinäisyyttä torjumassa

Nuorisokeskus Anjalassa on käynnissä vilkas leirikoulusyksy. Leirikouluun tultaessa luokalla on tavoite, johon yritämme yhdessä päästä. Usein tavoite on luokkahengen parantaminen tai sosiaalisten taitojen vahvistuminen ryhmässä.

Leirikoulun päätteeksi kysymme opettajan palautelomakkeessa, miten tavoite on toteutunut. Enemmistö opettajista on tänäkin syksynä vastannut, että tavoite toteutui vähintään melko hyvin.

Jokainen leirikoululainen vastaa myös palautekyselyymme. Ja kyllä, luemme ne kaikki, tänäkin vuonna liki 2000 palautetta. Viime viikolla palautteita lukiessani eteen tuli ehkäpä tämän syksyn liikuttavin palaute. Kohtaan ”Parasta leirikoulussa oli”, oppilas oli vastannut seuraavasti: ”Ihmiset, oli ihanaa oppia luokkalaiseni paremmin. Enkä myöskään tuntenut olevani yksin.”

Viesti kertoo siitä, että yksinjäämisen kokemus ei ole kirjoittajalle vieras. Koululaisten yksinäisyys -tutkimuksen mukaan satunnainen yksinäisyyden kokeminen on yleistä, ja 12% tutkimusjoukosta (5925 oppilasta) kokee itsensä yksinäiseksi hyvin usein tai melko usein. Vuonna 216 toteutetussa kyselytutkimuksessa ilman yhtään ystävää koki olevansa 2% vastaajista. (Lyyra, Välimaa, Keskinen, Kannas ja Heikinaro-Johansson 2016, Koululaisten yksinäisyys). 

Kouluterveyskysely vuodelta 2017 kertoo, että yksinäiseksi usein itsensä tuntee 2,7% 4.-5.-luokkalaisista. (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely)

Koululaisten yksinäisyys- tutkimuksessa todetaan, että kouluympäristön sosiaalinen tuki oli yhteydessä vähäisempään yksinäisyyden kokemiseen. Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että koulussa lasten ja nuorten yksinäisyyteen voidaan puuttua tukemalla oppilaiden välisiä suhteita. (Lyyra, Välimaa, Keskinen, Kannas ja Heikinaro-Johansson 2016, Koululaisten yksinäisyys).

Nuorisokeskusten leirikouluissa vahvistetaan osallisuutta ja yhdessä tekemistä. Pyrimme tarjoamaan myös elämyksiä, joilla voi oppia uutta paitsi itsestään, myös luokkatovereistaan. Nuorisokeskukset ovat myös syrjinnästä vapaita alueita, ja voidaankin rehellisesti sanoa tavoitteenamme olevan, että meillä kukaan ei jää yksin. 

Kuvassa leirikoululaisia pelaamassa Tipun ryöstöä ohjaajamme johdolla.

Yksinäisyyden kokeminen voi aiheuttaa sekä terveydellisiä että sosiaalisia ongelmia. Jokainen saamamme palautteen mukainen kokemus voi olla todella merkityksellinen yksinäisyyttä kokeneelle lapselle. Kun me aikuiset sorrumme murehtimaan leirikoulun rahoittamisen työläyttä ja tutkimme suurennuslasilla Opetushallituksen ohjeistusta ja linjauksia leirikoulujen rahoittamisesta, meidän tulisi muistaa myös se, mitä Opetushallitus tuo esiin linjaustensa ohessa; koulun ulkopuolella annettava opetus on pedagogisesti tärkeää. Koulun ulkopuolella annettava opetus on myös omiaan lisäämään oppilaiden hyvinvointia ja osallistuvaa kansalaisuutta.

Suomen perusopetuslain mukaisesti jokaisella lapsella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Minä toivoisin, että jokaisella lapsella olisi oikeus myös turvalliseen leirikouluun ja onnistumisen kokemuksiin.

Syysterveisin, 
Jenni Liikkanen 
Toiminnanjohtaja
Nuorisokeskus Anjala

Kummijoukkueemme Kotkan Hyrrät

Tanssiklubi Kotkan Hyrrät ry on yksi seitsemästä Nuorisokeskus Anjalalta tukea saaneesta joukkueesta. Otimme kummijoukkueen paikan vastaan suurella ilolla! Hyrrät täytti syksyllä 2018 kunnioitettavat 50 vuotta ja on ollut merkittävä vaikuttaja kotkalaisessa tanssikulttuurissa hyvin pitkään. Hyrrien virallinen vuosipäivä oli lauantaina 8.9 ja tällöin kummijoukkueemme eli seuran kilpatanssijat pääsivät osallistumaan ryhmäytyspäivään Nuorisokeskus Anjalassa.

Saavuimme Anjalaan kimppakyydeillä eri puolilta Kotkaa. Nuorten lisäksi mukana oli kaksi huoltajaa. Ensimmäiseksi tapasimme yhteyshenkilömme Minna Niemisen, joka kertoi meille päivän kulusta. Nuorisokeskuksella olikin säpinää samalle päivälle osuneiden suunnistuskilpailuiden vuoksi. Myös sää suosi meitä: lauantai oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen.

Aloitimme lämmittelytehtävillä, joissa pääsimme piirtämään toistemme kasvoja vaiheittain yhteistyössä. Tehtävä näytti aiheuttavan tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja kikatuskohtauksia muotokuvien edetessä. Toisaalta piirtämistehtävä osoitti myös joidenkin tanssijoiden suuret vaatimukset ja itsekrittisyyden itseä kohtaan. Oma tuotos ei olisi kelvannut itselle millään, mutta onneksi persoonallinen lopputulos oli nyt tärkeintä.

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan kiehtovaan metsälabyrinttiin. Meille annettiin erilaisia pienissä ryhmissä suoritettavia tehtäviä, joissa tarvittiin ominaisuuksia, joita tarvitaan myös tanssissa. Ryhmien jäsenet pohtivat, että tehtävien suorittamisessa tarvittiin ainakin yhteistyötä, keskustelutaitoja, toisen kuuntelemista, nopeutta ja muistia. Lasten ja aikuistenkin kilpailuvietti nousi nopeasti esille, kun labyrintissa juostiin tosissaan kuvien ja palikoiden perässä hengästyneinä ja posket punaisina. Tehtävät osoittivat myös, että huolellinen ja tasapuolisesti tehty yhteinen suunnitelma vaikutti suorittamisnopeuteen merkittävästi.

Herkullisen ja ravitsevan lounaan jälkeen nuoret saivat vapaasti hetken touhuta ja halutessaan levätä. Tosin aika taisi mennä levon sijaan koripallon ja leikkimisen sekä kiipeilyn parissa. Vapaa-ajan jälkeen jatkoimme ryhmässä ratkaistavalla palapelillä, joka pienen avun jälkeen lopulta ratkesi.

Palapelin jälkeen oli vuorossa todellinen haaste, jossa piti saada koko joukkue autettua vaijeria pitkin puun luota toiselle. Tehtävässä oli onnistumisen saavuttamiseksi tehtävä yhteistyötä ja otettava kunkin joukkueen jäsenen vahvuudet huomioon. Haaste olikin yllättävän vaativa, mutta ryhmämme ei luovuttanut eikä se olisi ollut millään myöskään halukas ottamaan vastaan tarjottua apua. Kilpatanssijat osoittivat todellista periksiantamattomuutta yrittäessään aina vaan uudestaan ja uudestaan epäonnistumisten jälkeen. Tämän tehtävän aikana huomasi myös sen, että monella on vielä kehitettävää muiden kuuntelemisessa sekä palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa.

Lopuksi ryhmän piti vielä varastaa Minna-ohjaajalta leikkikana Minnan huomaamatta. Tätä leikkiä olisi jatkettu varmaankin ikuisuuden ajan, mikäli se olisi ollut mahdollista. Jospa jatkamme sitä keskenämme sopivassa yhteydessä! Lopetimme päivän ohjelman antamalla toisistamme positiivista palautetta alussa piirtämiimme kuviin. Kaikista löytyi osuvia ja mukavia asioita kommentoitavaksi.

Kotimatkalla oli joukko väsyneitä, mutta päivään erittäin tyytyväisiä nuoria tanssijoita, jotka toivoivat pääsevänsä pian uudestaan Anjalaan! Kiitos Minnalle ja koko Nuorisokeskus Anjalalle!

Anjalan Liiton nuoret viettivät ryhmäytymispäivää

Nuorisokeskus Anjala tukee seitsemää Kymenlaaksolaista kilpa- ja harrastusryhmää. Anjalan Liiton hiihtokoululaiset ovat yksi näistä kummijoukkueista. 

Anjalan Liiton nuoret kokoontuivat viettämään ryhmäytymispäivää Nuorisokeskus Anjalan pihapiiriin aurinkoisena lauantaiaamuna 18.8. Matkaan lähti 9 nuorta, 2 “apuohjaajaa” ja ohjaaja.

Päivä aloitettiin kokoontumalla hiekkakentälle, jossa nuoret pääsivät heti tosi toimiin. Ensimmäisenä tehtävänä oli Kana-leikki, jossa ohjaajalta piti viedä kanalelu peilileikin tapaisesti. Haaste osoittautuikin vaikeammaksi kuin odotettiin ja nuoret saivat sen ratkaistua vasta toisella yrittämällä, ja siinäkin taisi olla hieman vilppiä mukana. Tämän jälkeen siirryttiin pulmatehtäviin. Nuoret pääsivät muun muassa selvittämään narun suoraksi ja tekemään talojen pohjapiirustuksia silmät sidottuina. Alku ujosteluiden jälkeen nuoret pääsivät vauhtiin ja tehtävät saatiin suoritettua hyvällä yhteishengellä.

Lopuksi ennen kuin päästiin siirtymään hiekkakentältä eteenpäin, nuoret suorittivat erilaisia kilpailuja pienissä ryhmissä. Kuten voi arvata, näiden urheilijoiden keskuudessa kilpailut käytiin kovalla voitontahdolla ja omiakin ennätyksiä meinattiin yrittää parantaa loputtomiin.

Ennen kuin päästiin ruokailemaan oli suoritettavana vielä ehkä päivän haastavin sekä nuorten mukaan hauskin ryhmätehtävä. Tässä tehtävää koeteltiin ryhmän yhteistyötaitoja sekä ratkaisunkykyä. Loppujen lopuksi nuoret äkkäsivät haasteen idean ja suoriutuivat siitä onnistuneesti.

Sitten olikin ruokailun aika. Nuorisokeskus Anjala tarjosikin meille herkullisen lounaan, jonka jälkeen oli taas hyvä jatkaa ryhmäytymistehtävien parissa.

                     

Ruokailun jälkeen oli pieni tauko, mutta ruuan aiheuttaman energiapiikin vuoksi nuoret eivät malttaneet pysyä paikoillaan, vaan juoksentelivat ympäri pihaa pelaten erilaisia pelejä. Hetken päästä päästiinkin taas kylläisinä jatkamaan tehtäviä. Seuraavana edessä olikin myös pohdintaa ja ratkaisutaitoja vaativa labyrintti. Kilpailuhenkiset nuoret jaettiin kolmeen eri joukkueeseen ja erilaiset haasteet suoriutuivat hirveällä vauhdilla. Fysiikkaa vaatineen tehtävän jälkeen täytyikin käydä Matildassa täyttämässä juomapulloja ennen seuraavaa tehtävä.

Palasimme takaisin metsään, missä olimme jo aiemmin suorittaneet haastavan köysihaasteen. Seuraava haaste, jota nuoret pääsivät yrittämään, muistuttikin tätä edellistä haastetta. Edellisestä tehtävästä oppineena nuoret suorittivat haasteen lähes ennätysajassa ja saivat olla ylpeitä itsestään ohjaajan kehuessa heitä. Päivän viimeisenä haasteena oli päästä toiselta saarelta toiselle käyttäen vain rengaskeinua ja laudan pätkää. Tehtävä osoittautuikin ehkä jopa liian helpoksi, sillä urheilulliset nuoret suorittivat sen näpsäkästi vain käyttäen apunaan rengaskeinua.

Päivän päätteeksi nuorten keskuudesta huokui positiivinen tunnelma ja peukutkin nousivat ylös kysyttäessä fiiliksiä.

            

Kiitos mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta päivästä Nuorisokeskus Anjalalle ja matkassa mukana olleille nuorille!