Sivut

26. marraskuuta 2015

Koripallotyttöjen kuulumisia!


Nuorisokeskus Anjala tukee kuutta Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta ja koripalloseura Kouvojen C - tytöt on yksi näistä joukkueista."Turnausten välissä pääsimme jälleen nauttimaan yhteistyökumppanimme Nuorisokeskus Anjalan järjestämästä ryhmäytymispäivästä."


Alkukauden värimme turnauksista on ollut hyvin syksyn värinen – keväällä Eestissä pelatussa turnauksessa saatu pronssi sai jatkoa elokuussa Espoossa erittäin kovatasoisessa -03 -syntyneiden kilpasarjassa, jossa ainoat tappiot tulivat loppu-otteluun päässeille joukkueille. Toissa viikonloppuna tuli vielä kolmas pronssi putkeen Kouvolassa pelatussa Kouvot -turnauksessa. Tähän jo 24. kertaa pelattavaan viikonlopputurnaukseen osallistui jälleen lähes 2000 koripallonystävää, kaupunkimme salit täyttyvät innokkaista nuorista tukijoukkoineen ja tämä porukka näkyy myös kaupunkikuvassamme.  Näin hieno turnaus ei olisi mahdollista ilman todella laajaa, yhteisöllistä talkooporukkaa - toimitsijoiden lisäksi tarvitaan mm. iso joukko majoitusvalvojia, kahviloiden pitäjiä, bussikuskeja, keittiötyöntekijöitä ja tuomareita. Turnauksen tuotoilla Kouvot pystyy käytännössä puolittamaan kausimaksut, jotta mahdollisimman monella olisi varaa harrastaa liikuntaa ja osallistua joukkuetoimintaan. Lisäksi seuran joukkueet saavat tietenkin myös kunnon pläjäyksen hyviä otteluita joka vuosi ihmeen hyvässä ilmapiirissä pelatussa turnauksessa. Myös kouvolalaiset yritykset ja Kouvolan kaupunki saavat selkeää hyötyä tästä valtakunnallisesta turnauksesta. Yritykset saavat selkeää lisätuloa esimerkiksi majoitustoiminnasta ja kaupunkimme tunnettuvuutta ja imagohyötyä.

Turnausten välissä pääsimme jälleen nauttimaan yhteistyökumppanimme Nuorisokeskus Anjalan järjestämästä ryhmäytymispäivästä. Jos mahdollista niin tällä kertaa meillä oli jopa vielä hienompi lauantaipäivä kuin viime vuonna. Upeassa säässä kokeilimme ensiksi ryhmän dynamiikkaa ja oppimista haastavassa köysitehtävässä, jonka päälle nautimme maistuvan lounaan. Ruoka saikin sitten aikamoista kyytiä Tarzan -keinussa, jota jokainen uskalsi kokeilla, myös mukana ollut staff. Aika moni voitti selkeästi pelkonsa, myös tämän jutun kirjoittaja.


Tiimityöskentelyä!

Anjalan Tarzan


Runsaasta harjoituksiimme osallistujien määrästä johtuen osallistuimme molemmissa turnauksissa kahteen sarjaan. Näin kaikki saivat kokeilla peleissäkin harjoituksissa opeteltuja asioita ja saivat palkkion harjoittelulleen.  Samasta syystä johtuen osallistumme Kaakkoisella alueella syksyn ja kevään aikana kahteen eri sarjaan. SM-karsintasarja huipentuu puolentoista viikon päästä viimeisiin kahteen otteluun, joissa ratkeaa lopullisesti, pääsemmekö kevääksi pelaamaan valtakunnallista C-tyttöjen SM -sarjaa vai jäämmekö pelaamaan alueemme I-divisioonaa. Kaakkoisen alueen II-divisioonassa haemme peliaikaa ja elämyksiä ilman tuloksellisia paineita niin, että kaikki saavat pelata kutakuinkin yhtä paljon – jommassakummassa joukkueessa. Kevään kohtalomme ratkettua teemme ratkaisut loppukauden harjoittelun ja pelaamisen teemasta – urheilullisessa kuvassa tavoitteena kuitenkin pärjätä ensi vuonna C-tyttöjen SM-sarjassa sekä antaa kaikille tavoitteellisesti harjoitteleville tytöille mahdollisimman hyvät pohjat pärjätä koripallossa – kaikkein isoimmassa kuvassa kuitenkin opetella koripallon avulla elämässä tarvittavia taitoja kuten sitoutumista, rohkeutta, terveitä elämän tapoja ja yhteisöllisyyttä.

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille,

terveisin

Kouvojen C-tytöt (-02/03 -syntyneet)

30. lokakuuta 2015

Vastaus Jaana Pelkoselle ja avoin kirje Suomen hallitukselle

Arvoisa kansanedustaja Jaana Pelkonen. Vastaan kirjoituksellani blogiisi, joka ilmestyi iltalehti.fi-sivustolla 29.10.2015. http://bit.ly/1P170rK (linkki vie blogiin).  Jaan täydessä määrin huolesi työ – ja kouluelämän ulkopuolelle jääneistä nuorista. Et voi olla enempää oikeassa kun toteat, että jokainen nuori, joka saadaan seisomaan omilla jaloillaan ja toimimaan osana yhteiskuntaa, on yhteiskunnalle tuottava sijoitus ja säästää miljoonia. Meillä ei ole varaa menettää ketään.

Referoit blogi-tekstissäsi  Yhteiskunnan syrjällä -hankkeen loppuraporttia ja sen politiikkasuosituksia, joiden jälkeen etenet suoraan Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin.  Kärkihankkeet ja Sipilän hallituksen tekemät säästötoimet eivät valitettavasti tue sitä totuutta, että nuoriin ja nuorisotyöhön panostaminen on tuottava sijoitus, joka säästää miljoonia. Päinvastoin.

Yhteiskunnan syrjällä -hankkeen loppuraportin suositukset ovat hyviä ja kannatettavia asioita, mutta eivät kyseiset toimet ole riittäviä eivätkä ainoita oikeita toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.  Sipilän hallituksen toimilla mm. nuorten kanssa toimivia työntekijöitä, nuorten luottoaikuisia ollaan vähentämässä.  On totta, että siirtyessään ikäryhmästä tai palvelusta toiseen, nuori saattaa pahimmillaan pudota avun parista kokonaan, mutta hallituksen päätökset lisäävät niiden nuorten määrää, jotka eivät ole minkään avun parissa.

”Sipilän hallituksen kärkihankkeena osaamisen ja koulutuksen osalta on viedä nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan. Tarkoitus on tukea nuoria syventämällä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä. Nuorisotakuun parhaat käytänteet kerätään kunnista ja toimivat mallit laajennetaan valtakunnalliseksi.” 

Näille lauseille toivotaan nuorisotyön kentällä sisältöä. Mitä hallitus tarkoittaa ja mitä se aikoo konkreettisesti tehdä? Miten tuetaan yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä? Miten ja millä rahalla nuorisotakuun parhaita käytäntöjä laajennetaan valtakunnallisiksi? Ja miksi nuorisotakuun aikana kehitettyjä valtakunnallisia ja hyvin toimivia toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi lakkautetaan kokonaan? Tällä hetkellä tiedossa ovat ainoastaan ne säästöt, joita nuorisotyöhön ollaan tekemässä. Edellisellä hallituskaudella sijoitettiin nuorisotakuuseen neljänä vuonna (2012-2015) 60 miljoonaa euroa vuosittain eli yhteensä 240 miljoonaa euroa. Sipilän hallitus sijoittaa kärkihankkeeseen "Nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan" vuonna 2016 3,9 miljoonaa euroa, vuonna 2017 3,3 miljoonaa euroa ja vuonna 2018 2,8 miljoonaa euroa eli yhteensä 10 miljoonaa euroa. Näiden säästöjen tulokset ovat jo tiedossa. Liian suuria virheitä on tehty ennenkin.

Vuonna 1987 syntyneissä ns. laman lapsissa leikkausten vaikutus näkyy monella tavalla. Täyttäessään 21 vuotta heistä 18 prosenttia ei ollut valmistunut muualta kuin peruskoulusta, ja 20 prosenttia oli käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykelääkkeitä. Tämän ikäluokan nuorista 23 prosenttia oli turvautunut toimeentulotukeen. Ikäluokasta 26 prosentilla oli merkintä poliisin tai oikeuslaitoksen rekisterissä. http://bit.ly/1PYhGGP (linkki Allianssin tiedotteeseen 6.10.2015)

Yhden luukun palvelupisteistä eli Ohjaamoista on saatu hyviä kokemuksia. Niitä on perustettu erilaisiin kuntiin ja niissä on kokeiltu erilaisia tapoja toimia. Ohjaamo-toiminta on tarkoitus laajentaa Ohjaamo-palvelupisteiden verkostoksi huhtikuuhun 2016 mennessä. Ohjaamoiden tulo kuntiin on hyvä lisä, mutta ne eivät korvaa niitä toimia, joita hallitus nyt supistaa tai leikkaa kokonaan. Ohjaamot ovat syntyneet, sekä leviävät nyt myös hallituksesta huolimatta, ei hallituksen ansiosta. Toimintaa rahoitetaan ESR-rahoituksella.

Nyt esitetyt leikkaukset etsivään nuorisotyöhön, nuorten työpajatoimintaan sekä Nuotta-valmennukseen heikentävät tuhansien nuorten asemaa yhteiskunnassamme. Tästä sosiaalisen vahvistamisen kokonaisuudesta ollaan nyt leikkaamassa yhteensä 7,5 miljoonaa euroa. Erityisesti etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen nuorille kohdennettu Nuotta-valmennus tarjosi tuhansille nuorille onnistumisen kokemuksia ja vahvisti yhteisöön kuulumisen tunnetta. Nuotta-valmennuksessa oli kyse juurikin Jaana sinun perään kuuluttamastasi nuoren oman elämän rikastumisesta ja vahvistuvasta omanarvontunnosta. Nuoren lisäksi Nuotta-valmennuksella pystyttiin edesauttamaan nuoren ja tämän luottoaikuisen välistä suhdetta. Nuotta-valmennukseen osallistuneet nuoret ja heidän työntekijänsä arvioivat valmennuksen onnistuneeksi ja työmuodoksi, josta oli hyötyä. Nuotta-valmennukset nuorisokeskuksissa tarjosivat jotain sellaista, mitä ei voi saavuttaa toimistoissa istumalla. Nuotta-valmennus maksoi valtiolle miljoona euroa vuodessa. Nyt kun toiminta on juuri kehitetty toimivaksi työmuodoksi, se lakkautetaan kokokaan. Nuorten auttamiseksi tarvitaan sekä monipuolisia että räätälöityjä toimia. Ei niiden lakkauttamista.

Pasi Hedman
Nuorisotyön johtaja
Nuorisokeskus Anjala

9. lokakuuta 2015

Minun päiväni nuoriso-ohjaajana nuorisokeskuksessa



Keväällä järjestettiin ”voita päivä nuoriso-ohjaajana”-kilpailu, jonka voittajat pääsivät tutustumaan nuorisotyöhön valtakunnallisissa nuorisokeskuksissa. Anjalan voittaja Anni kertoo ajatuksiaan päivistään Anjalassa.


"Siis miten tää meni tällai et me ollaan kaikki tällasessa joukkiossa tällai" 


Aamujunassa päivä valkeni, nurmi kimmelsi jäisenä. Olin matkalla hakemaan vastauksia, kokemuksia. Perillä Nuorisokeskus Anjalassa ihmettelin; kylläpähän täällä on mukavat maisemat ja olosuhteet. Nuorisokeskuksissa minua kiinnosti kovasti se, miten lapsi ja nuori toimii luonnonläheisyydessä, poissa tutuista arkiympäristöistänsä. Anjalassa alueen kulttuuri, luonnon monimuotoisuus ja kunnioittaminen henkivät ympärillä.




Vapautta ja vastuuta - ja hiekkalaatikko



Ensimmäisessä aktiviteetissa keskiviikkona toteutimme yhdeksäsluokkalaisille leirikasteen. Jotenkin hassusti tehtävien ohella nuoret ajautuivat "hiekkalaatikon" äärelle piirtelemään ja mm. kirjoittamaan ei-mukana-olevalle opettajalle terveisiä! Äänettömästi luokkakaverit kerääntyivät seuraamaan aina, kun yksi taiteili alustalle jotain. Oli kiinnostavaa seurata, kuinka yksinkertainen toiminta voi olla koukuttavaa ja ryhmää yhdistävää. Tässä näyttäytyi ohjaajien rooli luoda nuorille puitteet, joiden sisällä he voivat tarttua vapauteen, omaehtoiseen toimintaan ja kannatella samalla vastuuta tehdä määritettyä tehtävää. 






"Hyvin sä vedät!" - Kalliolta laskeutuminen



Upeita peltomaisemia auringonpaisteessa katsellen kelpasi odotella ja jännittää yhdessä nuorten kanssa vuoroansa. Edessä siinsi kallionseinä, jota onneksi ei odotellessa nähnyt. Näki vain yksi toisensa perään reunan taakse häviävät nuoret. Vaikka olin mukana osin apuohjaajan roolissa, oli mainiota olla samassa jännityksessä nuorten kanssa. En ollut ylhäältäpäin ohjaava, vaan samassa asemassa - opetimme kukin toisiamme asemasta riippumatta. Myöhemminkin tämä todistui: vaikka ohjaaja hallitsee toiminnan, on kokenut ja luo siten turvalliset puitteet, hän on kanssaeläjä ja ihmettelijä. Kalliolta viimeisenä laskeutuessa vasta hetkeä aiemmin ensikertaa tervehdityt nuoret ottivat minut upeasti huomioon ja jännitystäni esille tuodessani huutelivat "hyvin sä vedät!". Voi kuinka hyvältä se tuntui ja auttoi jatkamaan itsensäylittämismatkaa. 





Yösuunnistusta ja Anjalan Tarzania



Yösuunnistuksessa riitti tunnelmaa - revontulet tanssivat yllämme! Se oli monelle uusi kokemus, itsekään en ollut nähnyt vaaleanpunaisia lieskoja ikinä muuta kuin kuvissa. Yhtä innolla kuin niiden katselua odotin lapsiryhmien paluuta metsästä: mitkä kaikki rastit oli löytynyt, mitä kaikkea muuta näkyi matkalla, miltä pimeässä tuntui? Seuraavan päivän Tarzan-keinussa ryhmän yhteistoimintaa testattiin myös. Ydinsana oli "yhteistyö", jonka avulla jokainen pääsi kuusen oksiin kiikkumaan. Nuoret tsemppasivat toisiansa valitsemaan oman tavoitteensa ja rajansa siitä, kuinka korkealle on valmis nousemaan. 






"Voooi mä luovutin" - " Ethän luovuttanut, sähän oot mukana"



Opin sen, että maastopyöräily ei ole sama asia kuin pyöräily. Se on jotain paino-työntö-nosto-veto. Se oli siis jotain ihan uutta tavallaan tutusta lajista, ainakin silloin jos ei ole tottunut käyttämään käsijarrua. Mutta nuorisokeskuksen ohjaajalla on silmää: sopivasti yllytystä, vielä vähän lisää yllytystä, ja sitten täyttä ymmärrystä, jos ei kykenekään. Olin hyvissä käsissä, vaikkakin pää pyörällä upeissa maisemissa oudon pyörän selässä. Elämystä parhaimmillaan; hetkessä elämistä ja itsestään vastuunottamista. 





"Milloin tää loppuu?"



Perusnuorisotyön tekijänä minulle on vierasta se, että toiminta selkeästi alkaa ja loppuu, uudelleen ja uudelleen. Yhden nuoren kanssa mietimme, miltä tuntuu kun hauskat jutut alkaa ja loppuu. Tuntui haikealta. Miltä tuntuu tehdä tällaista työtä, jossa leirikouluryhmät tulevat ja menevät? Kohtaa valtavasti nuoria, joiden elämänkulut kiinnostavat kovasti ja tekisi mieli oppia tuntemaan heitä paremmin. Toiminnan hurmassa lyhyessä ajassa ei kuitenkaan ehdi, ja sitten täytyy taas palata arkeen. Mutta kun jotain loppuu, niin silloin jollain toisella jutulla on mahdollisuus alkaa. Ja sitä ei tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa, tai köyden päässä odottaa. Mahtavaa! Tähän päädyimme keskustelussamme. Kyllä tämä paikka avaa silmiä ja ovia!





Lähellä luontoa - lähellä itseään



Nautin tästä kaikesta ulkona olosta. Ihanaa tehdä työtä, joka tuntuu kehossa. Ihanaa olla ulkona monipuolisessa luonnossa. Mahdollisimman luonnonläheisessä ympäristössä ihminen on lähellä itseään, koska ihminenhän on osa luontoa. Kun tähän lisää aktiviteetit, joissa eri tavoin, ja vieläpä kiehtovin ja erityisin (tai nuorten sanoin hc-tavoin), haastaa itseään, on todella mahdollisuus tutustua, muuttaa ja vahvistaa jotain itsestään. "Suomeksi" nuorisokeskusaika voisi olla: hauska tutustumisretki itseen! Ja palaten siihen luonnonläheisyyteen, joka säilyy ympäristövastuullisen toiminnan ansiosta: Anjala näytti yksinkertaiset nuoriin purevat keinot kasvattaa nuoria. Todistetusti nuorilta ei jäänyt ohjekyltti huomaamatta ja mieleenpainumatta. 



Nuorisokeskus tuntuu elämysten tarjoajalta, lomapaikalta. Joltain arjen ulkopuoliselta joka puitteineen ja mahdollisuuksineen tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten roolien kokeiluun ryhmässä, vahvistaa omaa itseään. Kivaa, että tällaisia paikkoja on! Olen täynnä vastauksia, ja joitain eväistäni vien taatusti työhöni perusnuorisotyön tekijänä. Ja koko elämääni.

Kirjoittaja: Anni Eskonen

Suomen Nuorisokeskusyhdistyksen Päivä nuorisonohjaajana -kilpailussa palkintonsa saanut,
Arkimaailmassaan seikkailuun, taiteisiin ja luonnonläheisyyteen hurahtanut nuorisonohjaaja