Sivut

26. helmikuuta 2014

Aistit valppaana syksyn ympäristökoulupäivissä


Monet suomalaiset lapset viettävät aikaa metsässä, mutta yhä useampi leikkii vain rakennetuissa ympäristöissä, kotipihoilla tai sisällä. Aika saattaa kulua myös harrastusten parissa eikä suhde metsään ja luontoon muodostu kovin läheiseksi tai luontevaksi. Kun lapsen suhde luontoon on omakohtainen, luo se vahvan perustan myös luonnon kunnioittamiselle ja myönteisille luontoarvoille. Niinpä Nuorisokeskus Anjalan toteuttamien ympäristökoulupäivien kantavana ideana tänä lukuvuonna oli innostaa lapsia löytämään metsästä omalta tuntuvia juttuja sekä kokea metsä turvallisena ja mukavana ympäristönä. Metsä on paikka, jossa voi viihtyä ja löytää aina uutta tekemistä. Ympäristökoulupäiviin osallistui 34 luokkaa Kouvolan seudun alakouluista eli noin 640 lasta.
Syksyn ympäristökoulupäivät käynnistyivät viime lokakuussa. Odottavin mielin neljäsluokkalaiset toivottivat tervetulleiksi meidät, Anjalan ohjaajat, omaan luokkaansa sekä oman koulun lähimetsään. Nyt kevätlukukaudella ovat jo syksyn teemaa jatkavat uudet ympäristökoulupäivät lähteneet pyörimään, mutta muistellaanpa hetki sitä, mitä syksyllä tapahtui.
Ympäristökoulupäivien teemana oli ”Koe metsässä oma maailma”. Niinpä noina syksyisinä aamuina puimme lämpimästi päällemme ja lähdimme oppilaiden kanssa koulujen lähimetsiin. Monella luokalla oli jo esimerkiksi suunnistuksen kautta tutuksi käynyt metsäinen paikka, jonne oppilaat ohjaajansa opastivat ja jota ylpeänä esittelivät. Ihan ensimmäisenä asettelimme yhdet suuret, puiset kehykset metsän laidalle ja pysähdyimme tarkastelemaan, mitä kaikkea kehykset sulkivatkaan sisäänsä – minkälaisia näkymiä metsä tarjosi meille. Tämän jälkeen sukelsimme sisälle kehyksiin eli metsään ja viritimme kaikki aistimme kokemaan omaa maailmaamme metsässä.
Alkuleikkeinä hauskoilta tuntuivat esimerkiksi puuhippa, leikkimielinen puun kehitys -kivi, paperi, sakset -mittelö tai ’tuo minulle’ -joukkuekisailu. Myös jokamiehen oikeuksia palauttelimme tuoreeseen muistiin esimerkiksi pantomiimiesitysten avulla, jotta päivä metsässä sujuisi mukavasti. Virittäytymisen jälkeen oppilaat ohjattiin ryhmissä pohtimaan metsän mahdollisuuksia eri aistien kautta.
Näkö-ryhmä valmisti pikkukehysten avulla metsäisen taidenäyttelyn. Lapset etsivät jänniä kohtia, kauniita väriyhdistelmiä, hauskoja oksanmutkia tai salaperäisiä pikku koloja, jotka nostettiin esiin asettamalla kehykset ”teoksen” ympärille. Samalla teoksille keksittiin nimi ja pian näyttely esiteltiin koko luokalle.
Kuulo-ryhmä tutkaili metsää äänivinkkelistä. Millaista ääntä kuuluu? Millaista ääntä saan aikaiseksi luonnon elementeillä? Ryhmän tehtävänä oli perustaa metsäorkesteri ja laatia konsertti, joka sitten esitettiin koko luokalle. Soittimina toimivat kivet, kepit, lehdet, risut, puut, tuuli sekä oma keho.
Tunto-ryhmä sai piilottaa pressun alle erituntuisia aarteita, joita metsästä löysivät. Kun kovat, pehmeät, märät, karheat, sileät, lämpimät, limaiset, terävät, pyöreät ym. jutut oli kerätty, sai koko luokka taas kokea metsän – tällä kertaa sormenpäillänsä.
Tasapaino-ryhmä sai ensin kokeilla liikkumista erilaisilla pinnoilla metsässä ja suunnitella hauskan seuraa johtajaa -reitin. Pian he sitten johdattelivat luokkatoverinsa milloin kiven yli tai puun ali, välillä piiloon ja välillä puunrungolle tasapainoilemaan. Rauhallisempi versio leikistä tehtiin pareittain, kun parista toisen silmät sidottiin liinalla ja näkevän parin vastuullinen tehtävä oli johdattaa sokea turvallisesti ja kolhuitta läpi pienen reitin.
Lopuksi aistitehtävien kokemukset käytiin yhdessä läpi, kun jokainen sai kertoa kokemastaan. Mikä sujui? Mikä oli uutta? Mikä oli parasta? Lasten kokemuksista paistoi paitsi into palata metsään uudelleen myös ylpeys hienosti tehdyistä metsäisistä ryhmätehtävistä. Uskon että päivä oli lapsille hyvä kokemus oppimisesta erilaisessa ympäristössä. Toiminnallisuus ja maastossa oleminen antoivat mahdollisuuksia erilaisille tavoille osallistua ja onnistua. Tehtävissä yhdistyivät luovuus, toiminnallisuus ja yhdessä tekeminen. Tekemisen meininki oli parhaimmillaan iloista, vapautunutta ja kaikkia kannustavaa.
Päivän päätteeksi johdattelimme lapset myös virittäytymään jo seuraavaa, kevätlukukaudella pidettävää ympäristökoulupäivää varten. Välitehtävänä lapsilla oli kirjoittaa avoin kirje, jossa kukin kertoi, mitä tykkää tehdä metsässä. Kirjeitä onkin sadellut tänne Anjalaan alkuvuodesta ja olemme todella iloisia siitä tekemisen runsaudesta, mitä kirjeistä saamme lukea. Kevään ympäristökoulupäivät pidetään mahdollisuuksien mukaan meillä täällä Anjalassa tai vaihtoehtoisesti siinä tutussa koulun lähimetsässä. Uudet päivät ovatkin sitten jo ihan oma lukunsa uusine tehtävineen ja niistä kerrotaan tässä blogissakin pian lisää…
Tänä vuonna ympäristökoululaisilla oli ennakkotehtävänä piirtää tai maalata kuva metsästä. Millaisena kukin näkee metsän ja mitä sieltä löytyy? Työt olivat hienoja ja toivat esiin erittäin monimuotoisen kuvan meidän kaikkien omista lähimetsistä. Nyt kevätpuolen ympäristökoulupäiviin oppilaat ovat jatkaneet teoksiaan uusilla elementeillä ja uusilla tekniikoilla. Kuvaa metsästä on edelleen syvennetty ja täydennetty niillä jutuilla, joita ensimmäisen ympäristökoulupäivän jälkeen ollaan oivallettu. Näistä upeista töistä kokoamme näyttelyitä Kouvolan kirjastoihin kevään aikana.
Inkeroinen 4.-31.3.2014
Mediamaja, Kouvola 10.3.-4.4.2014
Kuusankoski 8.4.-4.5.2014
Kustaan galleria, Valkeala 16.4.-9.5.2014
Lämpimästi tervetuloa katselemaan, ihastelemaan ja näkemään lasten metsissä sinun oma maailmasi!

Iloisin terveisin, Milja

18. helmikuuta 2014

Kiinteistöjen merkityksestä

Ankkapurhan mailla on viimeisen viikon ajan katseltu kiinteistöjä uusin silmin. Kouvolan kaupunki teki upean arvovalinnan lahjoittaessaan suomalaisen nuorisotyön hyväksi käytössämme olevat kiinteistöt nuorisokeskuksen taustalla toimivalle Ankkapurhan kulttuurisäätiölle.

Ikävä uutinen Yhteiskoulun palosta herätti katselemaan kiinteistöjämme uudessa valossa. Miltä meistä tuntuisi, jos tuota tai tuota rakennusta ei enää huomenna olisi? Miltä mahtaa tuntua Yhteiskoulun oppilaista tai opettajista? Arjen haltuunotto uusissa tiloissa vaatii varmasti voimavaroja.

Liian usein ihmismieli haikailee uuden ja paremman perään. Kuinka usein mekin täällä 1800-luvulta peräisin olevassa toimistorakennuksessa mietimme, miten paljon mahdollisuuksia voisi uusi liikuntasali tai monitoimitila tarjota? Kuluneen viikon aikana investointihaaveet ovat unohtuneet ja olemme kovin kiitollisia siitä, että kaikki persoonalliset rakennuksemme ovat paikallaan.

Perjantaina meillä on myös aihetta juhlaan, kun Monikulttuurinen Kouvola-hankkeen myötä syntynyt nuorten tila Vintti avataan vähemmän virallisin avajaismenoin. Vintti on hyvä esimerkki siitä, miten aidosta yhteisöllisyydestä voi syntyä pienellä rahalla jotakin kaunista ja toimivaa. Samanlaista aitoa yhteisöllisyyttä on Kouvolassa koettu Yhteiskoulun palon jälkeen, kun ihmiset ja yhteisöt yhteistyöllä auttoivat lukiolaisia toteuttamaan vanhojen tanssit sekä musikaalin. Hienoa Kouvola!

3. helmikuuta 2014

Aito yhteispeli – Tukea harrastamiseen!

Nuorisokeskus Anjala kohdistaa vuoden 2014 markkinointibudjetista varoja lasten ja nuorten harrastustoimintaan ja etsimme yhteistyöhön kummijoukkueita Kymenlaakson alueella. Olemme valmiit tarjoamaan joukkueille sekä taloudellista että kasvatuksellista tukea näkyvyyttä vastaan. 



Kummijoukkueille suunnitellaan toiveiden mukainen ryhmäytyspäivä, jossa päivän aikana jätetään treenivarusteet hetkeksi sivuun ja astutaan yhteiseen erilaiseen maailmaan luonnon keskelle. Ripaus seikkailua on taatusti mukana.

Tässä on hieno mahdollisuus päästä mukaan Nuorisokeskus Anjalan kummijoukkueeseen
– kannattaa tutustua ja laittaa hakemus joukkueelta tulemaan!

Lisätietoja ja hakuohjeet löytyy www.nuorisokeskusanjala.fi