Sivut

22. kesäkuuta 2016

Harjoittelijan matkassa - sesonkia Anjalassa


Olen Elina Piippanen ja yhteisöpedagogi Mikkelin ammattikorkeakoulusta. - Niin mikä oli? Yhteisöpedagogin työkenttä on laaja: hän on vapaa-ajan ohjaaja, sosiaalinen vahvistaja, koordinoija tai kehittäjä kansalaisjärjestöissä tai osana nuorisopolitiikkaa. Koulutuksessa opimme ryhmä-ja yksilöohjaamisen taitoja, pedagogisia menetelmiä, sekä organisointi ja projektitaitoja.
Huhtikuussa oli ensimmäinen pitkä harjoitteluni ja hyppäsin suoraan Anjalan nuorisokeskuksen sesongin tiimellykseen. Harjoittelijana olin mukana leirikouluohjelmissa. Ensimmäiseksi tutustuin tarzan-keinuun, sekä ruokaa tulilla – ohjelmaan, jossa yhdet apukädet eivät olleet pahitteeksi. Parin ensimmäisen viikon jälkeen oli taskussa yksi jos toinenkin ohjelma ja oli ensimmäisen oman ohjaukseni vuoro, joka oli Anjalan geokätköt. Olin nähnyt ohjauksen muutaman kerran etukäteen, mikä oli suuri apu. Lisäksi tein omia ohjauksia ohjelmien sisällä ohjaajan valvonnassa. 
Oli hienoa kuinka paljon minulle uskallettiin antaa vastuuta toimia ryhmien kanssa yksin. Harjoittelu täällä on ollut erittäin antoisa kokemus. Uudet ryhmäytymis- eli tiimitehtävät olivat hauskoja ja tulen varmasti hyödyntämään niitä. Kaiken lisäksi sain itsekin seikkailukokemuksia ja lisää rohkeutta ohjata vaikealtakin tuntuvia juttuja.
Aikuisten pelailun jälkeen.
Yksi harjoitteluni tavoite oli oppia enemmän elämys-ja seikkailupedagogiikasta käytännössä. Sanotaanko vaikka, että harjoitteluni ei muuta ollutkaan! Elämys on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen kokemus; jollekin se tarkoittaa korkealle kiipeämistä, jollekin saattaa riittää nuotion sytyttäminen. On vaikeaa sanoa, mikä oli parasta. Pedagogisesti ajatellen ruokaa tulilla (kyllä vain, siellä paljastuu uusia piirteitä), seikkailullisesti tarzan-keinu, mutta henkilökohtaisesti päiväleirit! Osallistuin päiväleirien suunnitteluun sekä toteutukseen. Parasta oli rento meno ja futiksen ja roolipelin pelaaminen lasten kanssa.

Työilmapiiri Anjalassa oli rento ja yhteisöllinen. Oli mahtavaa kuinka ohjauksista jäänyt hyvä mieli jatkui vielä toimistollakin tai kuinka huono fiilis parani heti kun ovesta astui.  

mitäköhän kuvassa tapahtuu?;)

Historiallista roolipeliä

21. kesäkuuta 2016

(Haastattelu Ankkapurha-lehdestä nro 2/2016)


Kansainvälisyys kasvattaa!

Turkkilainen Oguzcan Gümüs, 23, aloitti kansainvälisenä vapaaehtoistyöntekijänä Anjalassa huhtikuussa. Nuorisokeskuksessa ja kulttuuripuistossa hän on päässyt kokeilemaan jo monenlaista työtä seikkailuohjelmissa avustamisesta, keittiövuoroon ja pensaiden istutukseen. Maastopyöräilystä on tullut myös uusi harrastus.
-Suomessa tunnen rauhaa! sanoo ulkoilma-aktiviteeteista innostunut Oguzcan Gümüs, 23.
Oguzcan on kotoisin Turkin kolmanneksi suurimmasta kaupungista, länsirannikon miljoonien asuttamasta Izmiristä. Suomessa nuori mies on yllättynyt iloisesti monesta asiasta. Suurkaupunkielämän jälkeen hänen mielestään suomalaiset kohtelevat toisiaan ja muita hyvin, tunnelma on rentoutunut, eikä niin poliittisesti virittynyt, kuin kotimaassa juuri nyt.
- Näin etukäteen paikasta kuvia ja innostuin etenkin mahdollisuudesta ulkoilma-aktiviteetteihin. En myöskään pidä liiasta lämmöstä, siinäkin suhteessa tunnen itseni vähän suomalaiseksi, yllättää  Välimerellisestä ilmastosta tuleva Oguzcan.
Matka Suomeen on ollut hänelle myös matka omaan itseen.
-Kulttuurillemme on ominaista, että kaikilla on mielipide toistensa tekemisiin, ei vain suvulla. Täällä annetaan ihmisille omaa tilaa. Olen ensimmäistä kertaa 23 vuoteen täysin itsekseni. No, soitan kyllä kotiin päivittäin, hän naurahtaa.
Oguzcan nauttii itsenäisyydestä mutta uskoo samalla, että hyvä elämä on hyvää vain muiden kanssa ja toisia on kohdeltava hyvin.
Oguzcan on ollut mukana kansainvälisen nuoriso-organisaation toiminnassa, joten hakeutuminen kansainväliseen vapaaehtoistyöhon ei prosessina ollut mitenkään vaikea.  Paperityössä ja lupien kuntoon saamisessa kesti jonkin aikaa.
-Miksikö halusin ulkomaille? Uskon, että tällainen kokemus auttaa tuntemaan itseään ja kehittymään ihmisenä. Moni elää helposti niin ennaltaohjattua elämää. Kun uskaltaa kokeilla muutakin, se avaa ovet uusiin mahdollisuuksiin, hän uskoo.
Miehellä on myös aina ollut kansainvälinen ystäväpiiri ja ammatinvalintakin mahdollistaa työskentelyn missä tahansa. Oguzcan on opiskellut ravintola-alaa ja maksanut opiskelunsa ravintola-alan yrittäjänä.
Suomesta mies vie yllättäviä tuliaisia kotiin.
-Näin Suomessa ensi kertaa esimerkiksi ovensuussa kaikkialla olevan kenkäharjan ja keittiössä astiankuivauskaapin. Mahtavia keksintöjä! Ja meillä juodaan teetä lasissa, sormethan siinä palaa! Vien kotiin täältä mukanani puisen juomakuksan ja monia muitakin ideoita! hän lupaa.
Istuttamassa puutarhassa lasten kanssa.

Keittiövuorossa.


European voluntary service

Oguzcan tuli nuorisokeskukseen eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun eli European voluntary servicen kautta. Nuorisokeskus Anjalassa kansainvälisyys näkyy monella tasolla. Anjalassa käy vuosittain satoja kansainvälisiä asiakkaita, muun muassa leiriläisiä ja vaihto-opiskelijoita. Nuorisokeskus tekee myös verkostoyhteistyötä SNK ry:n kansainvälisen nuorisotyö –ryhmän kanssa. Tätä kautta aktivoidaan myös yhteistyötä Euroopan nuorisokeskusverkoston kanssa. Anjalan kansainvälisen nuorisotyön vastaavat ovat tehtävissään mukana useissa paikallisissakin monikulttuurisissa hankkeissa. Näiden myötä järjestetään vuosittain myös yleisölle avoimia tempauksia. Esimerkiksi yhteistyössä Kouvolan nuorisopalveluiden kanssa  ravintolapäivä 21.5. Kaikenmaailman kahvilat, missä kansainväliset vapaaehtoistyöntekijät yhdessä paikallisten ohjaajiensa kanssa tarjosivat herkkuja kotimaistansa. Anjalassa kesällä toteutettava kansainvälinen työleiri tuo yhteen vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa kulttuurien kohtaamiseen ja tekemään vapaaehtoistyötä ylläpitoa vastaan. Leiriläiset toteuttavat myös kaikille avoimen kansainvälisen puistopiknikin 12.7. kartanonpuistossa, missä luvassa on monikulttuurista syötävää, ohjelmaa ja musiikkia.     






KUMMIJOUKKUEEMME KUULUMISIA:

 Muodostelmaluistelijat Tallinnaa valloittamassa

Kouvolan Jäätaitureiden muodostelmaluistelijat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden tehdä tunnetuksi näyttävää lajiaan Viron maaperällä. Neljä joukkuetta esiintyi vappuaattona, 30.4.2016, Tallinnan Ice Star –yksinluistelukisassa uudessa Tondiraba -jäähallissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun suomalaista muodostelmaluistelua nähtiin Virossa.
Joukkueet esittivät 2015-2016 kauden ohjelmansa. Esiintymässä olivat tulokasjoukkue Team Silver Pearl, minorijoukkue Team White Pearl, juniorijoukkue Team Pink Pearl ja aikuisjoukkue Team Black Pearl. Seurueeseen kuului kaikkiaan 93 henkilöä. Tarkoituksena oli tuoda esille lajia, jota Virossa ei vielä tunneta.

Lauantai 30.4.2016 klo 07:00
Aamu alkoi varhain ja monella matkaa lähtijällä todella lyhyillä unilla varustettuna harmaana ja väsyneenä. Kaksi tilausbussia starttasi sateiselta Kouvolan Jäähallin parkkipaikalta klo 07:00 mukanaan muodostelmaluistelijoita, huoltotiimejä ja vanhempia. Vaikka lähtö olikin aikainen, oli ihmisten kokoontuessa tunnelmassa intoa ja jännitystä. Kaikki matkustajat, matkatavarat ja kisapuvut olivat mukana – matka uuteen ja ennen kokemattomaan sai alkaa.
Saavuimme Helsingin satamaan ja joukkueittain nousimme Tallink Star –laivalle. Meitä odotti aamiaisbuffet ja nimetyt paikat laivan keulassa. Lapset nauttivat nopeat aamiaiset ja hinku ostoksille oli kova. Aikuiset olisivat mielellään viipyneet kauemmin rauhallisessa tunnelmassa. Sovittiin, ettei ketään jätettäisi ja liikuttaisiin yhdessä. Tämä onnistui. Laivamatka oli niin lyhyt että 2,5 tuntia kestävä meren ylitys Tallinnan aalloille tuntui todella nopealta. Koko porukka, pienimmät käsi kädessä, saavuttiin aurinkoiseen Tallinnaan.
Busseilla matkustettiin Tallink Conference & Spa –hotelliin ja saimmekin huoneet heti. Vanhemmat siirtyivät viettämään vapaa-aikaa kukin haluamallaan tavalla ja huoltotiimit alkoivat valmistelemaan luistelijoita. Myös välipalaa hankittiin – jokainen joukkue omalla tavallaan. Hiukset ja meikit saatiin tehtyä ja pian koittikin aika, että jäähallille lähdettiin jälleen kaikki yhdessä.
Vappuaattoa pääsivät tunnelmoimaan tässä vaiheessa vanhemmat, kun he odottelivat esitystä jäähallin kahviossa. Ulkona oli niin lämmintä ja aurinkoista, että joukkueet verryttelivät jäähallin pihalla ja keräsivät huomiota. Fiilis oli korkealla. Tilat olivat avarat. Uudessa jäähallissa oli siistit ja tyylikkäät pukuhuoneet ja pari harjoitusjäätäkin nähtiin matkalla pukuhuoneisiin. Hallissa toimi myös curling-rata sekä yleisö näytti pääsevän luistelemaan aidoilla luistimilla, lähes koko ajan. Lisäksi kahvio tarjosi ruoka-annoksia ja hyviä ravintolatason välipaloja ja –juomia katsojille. Tässä olisi Suomessa opittavaa! Jäähallissa sijaitsee myös Ice Star -luistinkauppa, joka onkin ollut Kouvolan Jäätaitureiden yhteistyökumppani jo vuosia.
Kun yksinluistelukisa päättyi, pääsivät esiintymisvuoroon ensin aikuiset – Team Black Pearl. He esittivät ohjelmansa Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen –kappaleen tahtiin mallikkaasti. Seuraavana oli vuorossa suloiset tulokkaat – Team Silver Pearl luisteli vielä viimeisen kerran Onneli ja Anneli –elokuvaan perustuvan teemansa tunnusmusiikin tahdissa: Kesän Lapsi. Seuraavana olivat vuorossa myös viimeisen kerran yhdessä minorisarjassa luistellut Team White Pearl, jonka ohjelman teemana Pocahontas näytti upealta yhteistekemiseltä. Esiintymisen päätti juniorijoukkue Team Pink Pearl, joka esitti kevätnäytösohjelmansa kauden kisapuvuissaan ja päätti sen todella näyttävään nosto-elementtiin.


Tunteet olivat pinnassa – luistelijoilla ja huoltojoukoilla. Muutaman minuutin esityksien jälkeen koko kauden työ oli tehty. Väsymys, onnellisuus ja kiitollisuus – niin jälkeenpäin tätä hetkeä muistellaan.
Ilta jatkui matkalla hotellille ja vartin vaatteen vaihdolla Berlin –hotellille illalliselle siirtymiseen. Nälkä oli kova ja ruoka maistui pikaisesti. Jälkiruokaa himoittiin mutta pieni ohjelmanumero haluttiin vielä pitää. Team White Pearl halusi muistaa joukkueenjohtajaansa Eveliina Silvosta sekä huoltaja Pia Rossi-Liimataista kauden aikana tehdystä työstä joukkueen eteen. Eveliina oli myös "syypää" koko matkan järjestämiseen, sillä hänen suuri unelmansa oli ollut tuoda laji näytille omalle kotiseudulleen. Iso kiitos tuli myös Team Pink Pearl joukkueelta heidän kanssaan yhteistyötä tehneelle valmentajalle, Elina Isakssonille, joka siirtyy tämän kauden jälkeen uusiin haasteisiin. Kiitollisuuden kyyneliltä ei taaskaan vältytty. Jokainen joukkueenjohtaja sekä huoltohenkilö teki valtavan työn kauden aikana sekä matkan järjestelyissä ja tietenkin myös matkalla. Suurin kiitos kuuluu järjestelyistä seuran puheenjohtajalle, Nina Salmela-Mäkelälle. Hän hoiti kaiken yhteydenpidon matkan järjestäjän kanssa sekä aikataulutuksen ja juoksevat muutokset ja yllättävät asiat niin, että matkalla olleet saivat todellakin nauttia matkasta.

Sunnuntai 1.5.2016
Vapaapäivä. Aurinkoinen aamu alkoi jollain aikaisemmin jollain myöhemmin. Toiset hipsivät kylpylään klo 08 ja toiset aamupalalle. Pikkuhiljaa siirryttiin pakkailemaan tavaroita ja ensimmäinen bussi Ülemiste –ostoskeskukseen starttasi klo 10:00. Seuraava lähtö oli klo 12:00. Jotkut seurueesta jäivät kaupungille ostoksille ja nauttimaan kauniista aurinkoisesta päivästä. Ostoskeskuksen porukka saapui klo 14:30 takaisin hotellille, joka toimi tukikohtana ja kun laukut olivat pakattu, siirryttiin taas kaikki yhdessä koossa satamaan odottamaan laivan lähtöä. Luvassa oli päivällisbuffet ja ostoksia.
Matka sujui jälleen nopeasti ja iloisella mielellä. Helsingissä kaikki löysivät omiin busseihin nopeasti ja paluumatkakin sujui Suomen auringon alla niin sujuvasti, että arvioitu paluuaika täsmäsi täysin. Olimme perillä jäähallin parkkipaikalla klo 21:00 ja lähtöhalauksien jälkeen jokainen siirtyi omaan kotiinsa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että matka sujui hyvin ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Joku väläyttelikin jo, että tämä voisi olla jokavuotinen perinne! "Mennäänkö seuraavaksi Ruotsiin, niin voidaan olla kauemmin?" Näin joukkueenjohtajan näkökulmasta – tätä pitää miettiä ja voimia kerätä. Kiitos kuuluu kaikille: ilman teitä ei olisi meitä!
Mukana tyttöjä huoltamassa olivat: Team Silver Pearl:ssä joukkueenjohtajat Eija Toivanen ja Petra Vainio-Tykkälä sekä huoltajat Suvi Pöyry-Mannari ja Miia Härkönen. Team White Pearliä luotsasivat joukkueenjohtaja Eveliina Silvonen ja huoltaja Pia Rossi-Liimatainen. Isojen tyttöjen eli Team Pink Pearlin apuna toimivat joukkueenjohtajat Hanna Tuominen ja Sanna Luoma-aho sekä huoltaja Sanna Jäntti.
Teksti: Petra Vainio-Tykkälä
Kuvat: Petra Vainio-Tykkälä ja Hanna Tuominen