Yksinäisyyttä torjumassa

Nuorisokeskus Anjalassa on käynnissä vilkas leirikoulusyksy. Leirikouluun tultaessa luokalla on tavoite, johon yritämme yhdessä päästä. Usein tavoite on luokkahengen parantaminen tai sosiaalisten taitojen vahvistuminen ryhmässä.

Leirikoulun päätteeksi kysymme opettajan palautelomakkeessa, miten tavoite on toteutunut. Enemmistö opettajista on tänäkin syksynä vastannut, että tavoite toteutui vähintään melko hyvin.

Jokainen leirikoululainen vastaa myös palautekyselyymme. Ja kyllä, luemme ne kaikki, tänäkin vuonna liki 2000 palautetta. Viime viikolla palautteita lukiessani eteen tuli ehkäpä tämän syksyn liikuttavin palaute. Kohtaan ”Parasta leirikoulussa oli”, oppilas oli vastannut seuraavasti: ”Ihmiset, oli ihanaa oppia luokkalaiseni paremmin. Enkä myöskään tuntenut olevani yksin.”

Viesti kertoo siitä, että yksinjäämisen kokemus ei ole kirjoittajalle vieras. Koululaisten yksinäisyys -tutkimuksen mukaan satunnainen yksinäisyyden kokeminen on yleistä, ja 12% tutkimusjoukosta (5925 oppilasta) kokee itsensä yksinäiseksi hyvin usein tai melko usein. Vuonna 216 toteutetussa kyselytutkimuksessa ilman yhtään ystävää koki olevansa 2% vastaajista. (Lyyra, Välimaa, Keskinen, Kannas ja Heikinaro-Johansson 2016, Koululaisten yksinäisyys). 

Kouluterveyskysely vuodelta 2017 kertoo, että yksinäiseksi usein itsensä tuntee 2,7% 4.-5.-luokkalaisista. (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely)

Koululaisten yksinäisyys- tutkimuksessa todetaan, että kouluympäristön sosiaalinen tuki oli yhteydessä vähäisempään yksinäisyyden kokemiseen. Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että koulussa lasten ja nuorten yksinäisyyteen voidaan puuttua tukemalla oppilaiden välisiä suhteita. (Lyyra, Välimaa, Keskinen, Kannas ja Heikinaro-Johansson 2016, Koululaisten yksinäisyys).

Nuorisokeskusten leirikouluissa vahvistetaan osallisuutta ja yhdessä tekemistä. Pyrimme tarjoamaan myös elämyksiä, joilla voi oppia uutta paitsi itsestään, myös luokkatovereistaan. Nuorisokeskukset ovat myös syrjinnästä vapaita alueita, ja voidaankin rehellisesti sanoa tavoitteenamme olevan, että meillä kukaan ei jää yksin. 

Kuvassa leirikoululaisia pelaamassa Tipun ryöstöä ohjaajamme johdolla.

Yksinäisyyden kokeminen voi aiheuttaa sekä terveydellisiä että sosiaalisia ongelmia. Jokainen saamamme palautteen mukainen kokemus voi olla todella merkityksellinen yksinäisyyttä kokeneelle lapselle. Kun me aikuiset sorrumme murehtimaan leirikoulun rahoittamisen työläyttä ja tutkimme suurennuslasilla Opetushallituksen ohjeistusta ja linjauksia leirikoulujen rahoittamisesta, meidän tulisi muistaa myös se, mitä Opetushallitus tuo esiin linjaustensa ohessa; koulun ulkopuolella annettava opetus on pedagogisesti tärkeää. Koulun ulkopuolella annettava opetus on myös omiaan lisäämään oppilaiden hyvinvointia ja osallistuvaa kansalaisuutta.

Suomen perusopetuslain mukaisesti jokaisella lapsella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Minä toivoisin, että jokaisella lapsella olisi oikeus myös turvalliseen leirikouluun ja onnistumisen kokemuksiin.

Syysterveisin, 
Jenni Liikkanen 
Toiminnanjohtaja
Nuorisokeskus Anjala

Kummijoukkueemme Kotkan Hyrrät

Tanssiklubi Kotkan Hyrrät ry on yksi seitsemästä Nuorisokeskus Anjalalta tukea saaneesta joukkueesta. Otimme kummijoukkueen paikan vastaan suurella ilolla! Hyrrät täytti syksyllä 2018 kunnioitettavat 50 vuotta ja on ollut merkittävä vaikuttaja kotkalaisessa tanssikulttuurissa hyvin pitkään. Hyrrien virallinen vuosipäivä oli lauantaina 8.9 ja tällöin kummijoukkueemme eli seuran kilpatanssijat pääsivät osallistumaan ryhmäytyspäivään Nuorisokeskus Anjalassa.

Saavuimme Anjalaan kimppakyydeillä eri puolilta Kotkaa. Nuorten lisäksi mukana oli kaksi huoltajaa. Ensimmäiseksi tapasimme yhteyshenkilömme Minna Niemisen, joka kertoi meille päivän kulusta. Nuorisokeskuksella olikin säpinää samalle päivälle osuneiden suunnistuskilpailuiden vuoksi. Myös sää suosi meitä: lauantai oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen.

Aloitimme lämmittelytehtävillä, joissa pääsimme piirtämään toistemme kasvoja vaiheittain yhteistyössä. Tehtävä näytti aiheuttavan tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja kikatuskohtauksia muotokuvien edetessä. Toisaalta piirtämistehtävä osoitti myös joidenkin tanssijoiden suuret vaatimukset ja itsekrittisyyden itseä kohtaan. Oma tuotos ei olisi kelvannut itselle millään, mutta onneksi persoonallinen lopputulos oli nyt tärkeintä.

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan kiehtovaan metsälabyrinttiin. Meille annettiin erilaisia pienissä ryhmissä suoritettavia tehtäviä, joissa tarvittiin ominaisuuksia, joita tarvitaan myös tanssissa. Ryhmien jäsenet pohtivat, että tehtävien suorittamisessa tarvittiin ainakin yhteistyötä, keskustelutaitoja, toisen kuuntelemista, nopeutta ja muistia. Lasten ja aikuistenkin kilpailuvietti nousi nopeasti esille, kun labyrintissa juostiin tosissaan kuvien ja palikoiden perässä hengästyneinä ja posket punaisina. Tehtävät osoittivat myös, että huolellinen ja tasapuolisesti tehty yhteinen suunnitelma vaikutti suorittamisnopeuteen merkittävästi.

Herkullisen ja ravitsevan lounaan jälkeen nuoret saivat vapaasti hetken touhuta ja halutessaan levätä. Tosin aika taisi mennä levon sijaan koripallon ja leikkimisen sekä kiipeilyn parissa. Vapaa-ajan jälkeen jatkoimme ryhmässä ratkaistavalla palapelillä, joka pienen avun jälkeen lopulta ratkesi.

Palapelin jälkeen oli vuorossa todellinen haaste, jossa piti saada koko joukkue autettua vaijeria pitkin puun luota toiselle. Tehtävässä oli onnistumisen saavuttamiseksi tehtävä yhteistyötä ja otettava kunkin joukkueen jäsenen vahvuudet huomioon. Haaste olikin yllättävän vaativa, mutta ryhmämme ei luovuttanut eikä se olisi ollut millään myöskään halukas ottamaan vastaan tarjottua apua. Kilpatanssijat osoittivat todellista periksiantamattomuutta yrittäessään aina vaan uudestaan ja uudestaan epäonnistumisten jälkeen. Tämän tehtävän aikana huomasi myös sen, että monella on vielä kehitettävää muiden kuuntelemisessa sekä palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa.

Lopuksi ryhmän piti vielä varastaa Minna-ohjaajalta leikkikana Minnan huomaamatta. Tätä leikkiä olisi jatkettu varmaankin ikuisuuden ajan, mikäli se olisi ollut mahdollista. Jospa jatkamme sitä keskenämme sopivassa yhteydessä! Lopetimme päivän ohjelman antamalla toisistamme positiivista palautetta alussa piirtämiimme kuviin. Kaikista löytyi osuvia ja mukavia asioita kommentoitavaksi.

Kotimatkalla oli joukko väsyneitä, mutta päivään erittäin tyytyväisiä nuoria tanssijoita, jotka toivoivat pääsevänsä pian uudestaan Anjalaan! Kiitos Minnalle ja koko Nuorisokeskus Anjalalle!

Anjalan Liiton nuoret viettivät ryhmäytymispäivää

Nuorisokeskus Anjala tukee seitsemää Kymenlaaksolaista kilpa- ja harrastusryhmää. Anjalan Liiton hiihtokoululaiset ovat yksi näistä kummijoukkueista. 

Anjalan Liiton nuoret kokoontuivat viettämään ryhmäytymispäivää Nuorisokeskus Anjalan pihapiiriin aurinkoisena lauantaiaamuna 18.8. Matkaan lähti 9 nuorta, 2 “apuohjaajaa” ja ohjaaja.

Päivä aloitettiin kokoontumalla hiekkakentälle, jossa nuoret pääsivät heti tosi toimiin. Ensimmäisenä tehtävänä oli Kana-leikki, jossa ohjaajalta piti viedä kanalelu peilileikin tapaisesti. Haaste osoittautuikin vaikeammaksi kuin odotettiin ja nuoret saivat sen ratkaistua vasta toisella yrittämällä, ja siinäkin taisi olla hieman vilppiä mukana. Tämän jälkeen siirryttiin pulmatehtäviin. Nuoret pääsivät muun muassa selvittämään narun suoraksi ja tekemään talojen pohjapiirustuksia silmät sidottuina. Alku ujosteluiden jälkeen nuoret pääsivät vauhtiin ja tehtävät saatiin suoritettua hyvällä yhteishengellä.

Lopuksi ennen kuin päästiin siirtymään hiekkakentältä eteenpäin, nuoret suorittivat erilaisia kilpailuja pienissä ryhmissä. Kuten voi arvata, näiden urheilijoiden keskuudessa kilpailut käytiin kovalla voitontahdolla ja omiakin ennätyksiä meinattiin yrittää parantaa loputtomiin.

Ennen kuin päästiin ruokailemaan oli suoritettavana vielä ehkä päivän haastavin sekä nuorten mukaan hauskin ryhmätehtävä. Tässä tehtävää koeteltiin ryhmän yhteistyötaitoja sekä ratkaisunkykyä. Loppujen lopuksi nuoret äkkäsivät haasteen idean ja suoriutuivat siitä onnistuneesti.

Sitten olikin ruokailun aika. Nuorisokeskus Anjala tarjosikin meille herkullisen lounaan, jonka jälkeen oli taas hyvä jatkaa ryhmäytymistehtävien parissa.

                     

Ruokailun jälkeen oli pieni tauko, mutta ruuan aiheuttaman energiapiikin vuoksi nuoret eivät malttaneet pysyä paikoillaan, vaan juoksentelivat ympäri pihaa pelaten erilaisia pelejä. Hetken päästä päästiinkin taas kylläisinä jatkamaan tehtäviä. Seuraavana edessä olikin myös pohdintaa ja ratkaisutaitoja vaativa labyrintti. Kilpailuhenkiset nuoret jaettiin kolmeen eri joukkueeseen ja erilaiset haasteet suoriutuivat hirveällä vauhdilla. Fysiikkaa vaatineen tehtävän jälkeen täytyikin käydä Matildassa täyttämässä juomapulloja ennen seuraavaa tehtävä.

Palasimme takaisin metsään, missä olimme jo aiemmin suorittaneet haastavan köysihaasteen. Seuraava haaste, jota nuoret pääsivät yrittämään, muistuttikin tätä edellistä haastetta. Edellisestä tehtävästä oppineena nuoret suorittivat haasteen lähes ennätysajassa ja saivat olla ylpeitä itsestään ohjaajan kehuessa heitä. Päivän viimeisenä haasteena oli päästä toiselta saarelta toiselle käyttäen vain rengaskeinua ja laudan pätkää. Tehtävä osoittautuikin ehkä jopa liian helpoksi, sillä urheilulliset nuoret suorittivat sen näpsäkästi vain käyttäen apunaan rengaskeinua.

Päivän päätteeksi nuorten keskuudesta huokui positiivinen tunnelma ja peukutkin nousivat ylös kysyttäessä fiiliksiä.

            

Kiitos mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta päivästä Nuorisokeskus Anjalalle ja matkassa mukana olleille nuorille!

Heippa Makasiinikahvilasta!

Tapahtumia kahvilassa ja kahvilan lähellä

31.8. Nuorisokeskus Anjalan avoimet ovet klo 12-18
31.8. InkJazz klo 19 alkaen Ankkapurhan teollisuusmuseolla
1.9. Kahvilan kesäkauden päättäjäiset, kahvila avoinna klo 11-20
2.9. Kahvilan viimeinen aukiolopäivä, kahvila avoinna klo 11-18

Työskentelen toista kesää Ankkapurhassa Makasiinikahvilassa, jossa sesonki alkaa olla jälleen taas loppusuoralla. Kesä on ollut vilkas, osittain kiitos pitkään jatkuneiden helteiden! Olen viihtynyt kahvilatyössä hyvin, mutta vielä erityisempää Makasiinikahvilassa työskentelystä tekee se, että kahvila toimii vanhassa viljamakasiinissa ja sitä ympäröi upea, historiallinen miljöö Anjalan kartanoineen. Siinä on sitä jotain!

Työnkuvaan kuuluu kahvilatyölle tyypillisiä rutiineja, kuten esimerkiksi tuotteiden esillepanoa, myyntiä, astioiden tiskausta (tiskikoneella tosin), siivoilua, kuin myös jäätelöiden pyörittelemistä ja santsikuppien tarjoamista. Silti jokainen päivä on erilainen. Kylminä päivinä on ollut hiljaisempaa ja tällöin kaikki keinot lämpimänä pysymiseen ovat tulleet tarpeeseen, paksut kiviseinäthän lämpenevät tunnetusti hitaasti. Usko pois, kyllä se helle kuitenkin on löytänyt tänä kesänä kiviseinien sisällekin!

Helteisinä päivinä olemme paahtaneet kiireessä, ja niitä päiviä tähän kesään onkin mahtunut runsaasti. Eniten vaihtelua päiviin tuovat kuitenkin ihmiset, joita työpäivien aikana kohtaamme. Mukaan lukien tietenkin työkaverit, joista jokainen on oma persoonansa ;)

Kahvilassa käy sekä kanta-asiakkaita tuttuine tilauksineen, mutta usein myös uusia kasvoja toisista kaupungeista, joskus ulkomailta asti. Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat erityisesti "liukuhihnapäivinä" pääosin aika nopeasti ohi, mutta hiljaisempina päivinä asiakkaiden kanssa tulee höpöteltyä enemmän. Tiskin takana ollessaan kuulee yllättävän paljon vanhempien asiakkaiden tarinoita Makasiinikahvilaan ja sen ympäristöön liittyen; monet ovat kertoneet asuneensa 20, 30, jopa 50 vuotta sitten Anjalan seudulla ja käyneensä "kivikuppilassa" tai tansseissa, joista on löytynyt ihastus tai jopa nykyinen elämänkumppani. Tarinoita kuunnellessa voi oppia itsekin jotain uutta Anjalan historiasta, mutta myös kaikkea muutakin. Kuinka moni teistä esimerkiksi tietää, mitä ankkapurhan loppuosa 'purha' oikeastaan tarkoittaa, tai mitä on pootoora? ;)

 Kahvilatyössä koen tärkeimmäksi sen, että jokainen asiakas kohdataan hymyllä, ja tarkoitus on palvella jokainen asiakas niin, että hänellä jäisi hyvä mieli kahvilassa vierailusta. Välillä se saattaa vaatia erityistä joustavuutta. Heinäkuun loppupuolella sattui juuri sellainen tilanne. Olin iltavuorolaisena sulkenut kahvilan noin varttia aiemmin, kun kuulin ovelta koputuksen. Kävin katsomassa, kuka siellä kolkuttelee. Oven takana vanhempi herra kertoi olevansa vaimonsa kanssa juhlistamassa 47-vuotishääpäiväänsä entisellä hääpaikallaan ja he pyysivät, että olisivat saaneet vielä ostaa limonadit hääpäivän kunniaksi. Pariskunta oli niin herttainen ja heillä tosiaan oli juhlan aihetta, joten en voinut jättää palvelematta heitä. Päästin heidät sisään ja myin heille limonadien lisäksi vielä jäätelöt. Ihastuttava pariskunta kiitteli kovasti, ja minä itse sain hyvän mielen tekemällä jotain, mikä oli näille myöhäisille asiakkaille merkityksellistä. Ei liene epäselvää, että kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovatkin tämän työn suola!

Ai niin. Kyllä tämä työ sisältää myös päivittäisiä kiusauksia, kun katselee kaikkia tarjolla olevia jäätelöitä ja leivonnaisia ja yrittää olla sortumatta niihin. Ai kuinka usein tulee sorruttua? No, liian usein :)

Mukavaa ja aurinkoista alkusyksyä kaikille!

Terkuin Kia

Kummijoukkueemme FC Peltirumpu leirillä Anjalassa

”Tuntuu ihan siltä kuin ei olisi edes Kouvolassa”

Tällaisia lausahduksia kuului, kun Rumputytöt kokoontuivat Anjalan nurmikentälle. Edessä oli palloharjoituksia, ryhmäytystehtäviä, mukavaa yhdessä oloa sekä harjoituspelejä. Yhdet kesän odotetuimmista päivistä olivat edessämme. Rumputytöt ovat yksi Nuorisokeskus Anjalan kummijoukkueista. Meidän joukkueemme mielestä yksi kummijoukkueen ihanimmasta eduista on Nuorisokeskus Anjalan järjestämä ryhmäytyspäivä. Tänä vuonna valmennus ja joukkueenjohto päätti yhdistää tähän kivaan tapahtumaan futisleirin lisätäkseen yhdessäolon hetkiä.

Anjalan leirimme starttasi siis palloharjoituksilla Anjalan nurmikentällä. Treenit sujuivat hyvin helteisestä säästä huolimatta. Seuraavaksi vuorossa oli siirtyminen Nuorisokeskus Anjalaan. Iloinen Rumputyttöjen joukko lähti kävelemään kohti Nuorisokeskusta, valmentajien huolehtiessa tavarat majoituspaikalle.

Nuorisokeskus Anjalassa meitä oli vastaanottamassa Minna. Lyhyen infon jälkeen siirryimme ruokailemaan. Treenien jälkeen olikin jo aikamoinen nälkä ja ruoka maistui hyvin. Ruokailun jälkeen oli majoittumisen vuoro. Valmentajat olivat jakaneet tytöt 3-4 hengen porukoihin ja petivaatteet saivat melkoista kyytiä, kun Rumputytöt petasivat petejään valmiiksi yötä varten. Oli hienoa huomata kuinka hyvin tytöt auttoivat toisiaan -aivan kuten pelikentälläkin.

Minna oli kertonut infon aikana, että ruokailun ja majoituksen jälkeen, ryhmäytyksen aluksi, olisi vuorossa leirikaste. Tieto tästä aiheutti pientä kihinää ja kuhinaa jo ennen leirikasteen alkamista. Rumputytöt esittivät hyviä arvauksia mahdollisesta leirikasteesta, mutta mikään niistä ei kuitenkaan osunut oikeaan. Rumputytöt jaettiin joukkueisiin ja joukkuiden tuli täyttää oma vesiputki rikkinäistä ämpäriä käyttäen. Voitontahtoiset Rumpumuruset onnistuivat tehtävässä loistavasti. Vesi vain pärskyi ympäriinsä kun tytöt suorittivat tehtävää. Omaa joukkuetta tsempattiin hienosti, ja melkein yhtä aikaa kaikki joukkueet saivat tiputettua vesiputkesta seuraavan tehtävän vihjeen.

Vesiviesti liikkeellä

Vauhtia riitti seuraavaan tehtävään siirtymisessäkin. Jopa niin paljon, että juomapullot unohtuivat ensimmäiselle pisteelle. Seuraavassa tehtävässä joukkueiden tuli selvittää Anjalan kartanosta löytyneiden vihjeiden avulla kartanon asukkaiden oikeat huoneet. Tässä tehtävässä tyttöjen tuli käyttää hoksottimia ja keskustella ryhmän kanssa oikeisiin ratkaisuihin päästäkseen. Vihjeitä luettiin huolellisesti, ja ensimmäisenä tehtävän ratkaissut joukkue selvitti tehtävän ainoastaan yhdellä korjauspyynnöllä. Vaikka tehtävä ei ollut helppo, kaikki selvittivät sen hienosti. Huolellisuus ja kommunikointi kannattaa!

Kaikkien suoritettua tehtävän, saimme kuulla jännittävää ja mielenkiintoista historiaa Anjalan kartanoon liittyen. Nämä kertomukset jäivät mieliimme jopa niin paljon, että jouduimme palamaan kartanolle vielä uudelleen llan hämärtyessä.. Näkisimmeköhän tuolloin salaperäisen harmaan Rouvan..?

Ryhmäytys jatkui seuraavaksi tmatalaharjoiteradalla. Ensin jokainen sai taiteilla radalla itsekseen. Tytöt haastoivat itseään hienosti! Taitojen kehittyessä tytöt kyselivät / keksivät haastavampia tapoja edetä radalla. Rataa kiersikin joukko keskittyneitä Rumpumurusia. Seuraavaksi Minna jakoi meidät kahteen ryhmään ja antoi molemmille joukkueille oman tehtävän. Näissä tehtävissä tuli tehdä yhteistyötä, ilman sitä tehtävä ei onnistusi. Tärkeää oli kuunnella toisia sekä auttaa kaveria. Nämä tehtävät innostivat Rumputytöt hyvinkin luoviin ratkaisuihin. Ja naurulta ei vältytty näitä tehtäviä tehtäessä. Oli mainiota huomata, kuinka erilaisia rooleja tehtävien suorittamisessa tarvittiin ja kuinka tärkeitä ne kaikki olivat.

Ryhmäytystehtävien jälkeen siirryimme nauttimaan välipalaa, jotta jaksaisimme päivän toiset treenit aurinkoisella Anjalan nurmella. Treenien jälkeen vuorossa oli jälleen ruokailua. Kiitoksemme Nuorisokeskus Anjalan keittiöön! Maittavan ruuan jälkeen meillä oli tiedossa spesiaalivieraita. Mano Honkanen näytti meille innostavia videoklippejä sekä kertoi intohimosta jalkapalloa kohtaan. Tämän jälkeen saimme kuulla Kouvolan omien jalkapalloilijoiden Siiri Salovaaran ja Elina Mankin tähän astisesta urheilijapolusta. Kaunis kiitos tytöille ja Manolle mielenkiintoista esityksestä! Teitä oli ilo kuunnella. Kiitokset myös Nuorisokeskus Anjalaan, että saimme luokkatilan käyttöömme!

Hikinen ja touhukas päivä melkeimpä vaati saunahetkeä. Ja sen saimmekin. Iloinen tyttöjoukko pesi päivän hiet pois saunassa, jonne koko joukkueemme mahtui yhtäaikaa. Ja tokihan me myös hupsuttelimme saunomisen yhteydessä tanssien sekä kasvonaamioiden avulla. Ihana Taija oli järjestänyt meille Mary Kayn puhdistustuotteet sekä kasvonaamion. Kylläpä se tekikin hyvää!

Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä paistamassa makkarat. Superkoutsit olivat tehneet tyttöjen saunoessa kotaan nuotion ja tyttöjen tehtäväksi jäi ainoastaan nauttia makkaranpaistosta.

Makkaranpaiston jälkeen meidän oli vielä käytävä iltahiippailulla Anjalan kartanolla, sillä Minna oli onnistunut herättämään mielenkiintomme vanhaa rouvaa kohtaan. Häntä emme onnistuneet näkemään, mutta käsikädessä pihalla kävellen näimme muutaman sammakon ja upean kuutamon. Ennen nukahtamista kuuntelimme vielä iltasadun Sammakkoprinssistä.

Toinen leiripäivä starttasi aamupalalla kello yhdeksän. Täyttävän aamiaisen jälkeen siirryimme jälleen Anjalan kentälle treeneihin. Lounas odotti meitä treenien jälkeen, ja sitten olimmekin valmiina toiseen ryhmäytystuokioon.

Toisessa ryhmäytystehtävässä saimme kokeilla rajojamme, ja huomata että jokaisella on olemassa omat rajat, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Toisena leiripäivänä saimme siis kokeilla puukiipeilyä. Yhden kiivetessä puuhun muut varmistivat hänen kiipeämistään. Oli tärkeää, että tehtävässä kertoi mitä aikoi, kuunteli toisen puhetta ja reagoi siihen koko ryhmänä. Tehtävä onnistui yliodotusten ja yksi toisensa jälkeen kiipesi hienosti puuhun sekä auttoi kaveria kiipeämisessä. Koska kaikki eivät mahtuneet tekemään tehtävää samanaikaisesti, Nuorisokeskus Anjalan Joonas oli järjestänyt tehtävää odottaville mukavaa ohjelmaa. Puukiipeilyn jälkeen Minna kokosi vielä Rumputytöt yhteen ja kävi lyhyen koonnin tehtävistä ja ryhmäytyksestä.

Leiripäivämme kruunasi harkkapelit Saviniemen Sähköstadionilla MYPA:n joukkueita vastaan. Kiitos MYPA! Kiitos myös Superkoutsimme, että saimme kosketuksen kuinka peleihin valmistaudutaan. Myös pukukoppi ja lämmittelyrutiineja on tärkeää harjoitella etukäteen. Harjoituspelejä oli tullut katsomaan joukko Rumpumurusten vanhempia, ketkä saivat varmasti väsyneet, mutta tyytyväset jalkapalloilijat takaisin yhden yön leiri/ ryhmätysreissultaan.

Hannemari Lomu / FC Peltirumpu

Harjoittelijan matkassa

Harjoitteluni Anjalassa

Moi! Olen Antti, ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija ja suoritin ensimmäisen harjoitteluni toukokuussa Nuorisokeskus Anjalassa. Neljän viikon harkka piti sisällään monenmoisia kokemuksia niin lapsi- kuin aikuisryhmien kanssa. Alueena Anjala oli minulle jokseenkin tuttu, mutta yllätyin silti nuorisokeskuksen alueen ja aktiviteettimahdollisuuksien laajuudesta.

Harjoittelu piti sisällään erilaisia ohjauksia leirikoululaisille, kouluryhmille sekä ryhmälle alan ammattilaisia. Pääsin myös seuraamaan erilaisia ohjelmia eri ohjaajien vetämänä. Ohjelmista jäi erityisesti mieleen lähimetsään rakennettu Labyrintti sekä Erätaidot. Jälkimmäisestä etenkin lasten riemu suunnistuksesta, ihka ensimmäisen nuotion kasaamisesta ja sen sytyttämisestä. Sain jokaiselta ohjaajalta myös vinkkejä ja ohjaustapoja omaan ohjaajan ”työkalupakkiin”. Kiitos siitä heille.

Kalastus on itselleni lähellä sydäntä ja oli mahtavaa olla mukana Valtakunnallisen kalastuspäivän tapahtumassa. Yhdessä ohjaajan kanssa opastimme koululaisille virvelinheiton alkeita heittopainojen avulla. Lapset pääsivät myös tekemään onkia, näkemään perhonsidontaa ja lopuksi pääsivät Kymijoen rantaan ongelle.

Erityiskiitos Nuorisokeskus Anjalalle mahdollisuudesta suorittaa harjoittelu heillä. Upea  kokemus upeassa miljöössä kera mahtavan työyhteisön ja ihanan sään.

Mukavaa kesää kaikille

Antti

Metsälabyrintti - vehreys huipussaan!

Korupajan tuotokseni

Tammikuja - keli suosi koko toukokuun

Jättikeinu Tarzan - viimeisen päivän huima liito 

Kausalan yritys kummijoukkueena

Nuorisokeskus Anjalan kummijoukkueista Kausalan Yritys (lentopallo) on ollut kaksi vuotta yhteistyössä mukana. Kiitämme yhteistyöstä, toivotamme harjoittelun iloa ja mukavia yhteisiä hetkiä joukkueen kanssa. Tervetuloa leireilemään ja retkeilemään Ankkapurhaan jatkossakin! 

Kausalan yrityksen kuulumiset luettavaksi vielä alla sekä tarinaa kevään ryhmäytyspäivästä. 

Ravilinnan pihaan kasaantui aamusta iloinen joukko Poppareita ja Vadelmia, kun oli aika lähteä Anjalaan viimeiseen ryhmäytymispäivään. Säätiedotusten lupailema sade, onneksi kiersi meidät ja saimme viettää mukavan ulkoilupäivän.

Tytöillä oli ohjelmassa vaijeriradat, joiden selvittämiseen tarvittiin sitä kuuluisaa ryhmähenkeä ja yhdessä tekemistä. Pienien palaverien jälkeen tytöt suorittivatkin radat hienosti.

Päivän toisena aktiviteettina oli ruuan valmistaminen avotulella. Tytöt olivat saaneet jo aikaisemmin päättää valmistettavan ruuan ja olivat päätyneet pitsaan. Ensin tytöt valmistivat pitsapohjat sisällä Matildassa, jonka jälkeen siirryttiin nuotioille paistohommiin. Paistaminen osoittautui hieman haastavaksi tehtäväksi, mutta pitkällä pinnalla ja tarkkaavaisuudella kaikki saivat pitsat paistettua hienosti. Alusta loppuun saakka itsetehtynä, raikkaassa ulkoilmassa pitsat näytti myös maistuvan. Jälkkäriksi tehtiin tikkupullaa, joka paistettiin myös nuotiolla, mikä myöskin tuotti omat hankaluutensa.  

Päivän lopuksi ennen kotimatkaa Minna kyseli tytöiltä ja meiltä valmentajilta palautetta kummijoukkuevuosista suullisesti ja kirjallisesti. Yhdeksi isoksi aiheeksi nousi yhdessä tekeminen ja ryhmähengen parantuminen.

Iso kiitos Anjalalle, joka mahdollisti tytöille kaikkea kivaa toimintaa.