Nuorisokeskus Anjalassa oli kesällä leirikoulussa seitsemän nuoren erityisryhmä kahden ohjaajan kanssa. Erityisryhmä tuli innokkaana Anjalan leirikouluun, jota oli valmisteltu ja odotettu pitkään ryhmän keskuudessa.
Erityisryhmien
ohjaajien näkökulmasta yhdessä tekeminen erilaisessa ympäristössä vaikutti
olevan se paras juttu. Etenkin vapaa-ajan juttujen tekeminen yhdessä, kuten
saunominen ja sen jälkeen ruuan valmistaminen sai aikaa hyvää pöhinää!
”Ruokailu. Syöminen on mulle tärkeää.”
”Mä meinasin polttaa sen makkaran.”
”Ruoka oli niin hyvää, että itketti.”
Nuorisokeskus Anjalan ohjelmista nousi esille mm. matalaharjoiterata sekä Kin-ball - pallopeli, missä etenkin yhdessä ja pelkillä käsillä pelaaminen koettiin haastavaksi ja silti kivaksi. Meidän jengillä lienee suurin haaste on motivoiminen tekemään ja kokeilemaan jotain uutta, ja tällä oppilas-ohjaaja mitoituksella se toimi mielestäni hienosti. Lievät liikuntarajoitteet eivät olleet esteenä ja olin yllättynyt, kuinka rohkeasti ja taitavasti köysirataa liikuttiin.
”Mä opin uutta radasta.
Ne renkaat,
että mä pysyi niissä niin hyvin.”
”Rata, missä oli apinajuttu. Se oli
hauska.”
”Ison pallon heittäminen yhdessä.”
”Oli ihana päivä.”
Järjestelyt
toimivat hienosti ja puitteet omatoimiselle tekemiselle ovat tosi
monipuoliset. Mitä erityistyhmiin tulee,
tämän kokoisella porukalla ja ohjaajien määrällä mielestäni mikä ohjelma vain
toimii.
Tiia
Vartiainen, ryhmän ohjaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti