”Täällä on vaan niin kivaa”

Päiväleirien pienimmätkin ylittivät

itsensä seikkaillen Anjalassa



Kalliolta laskeutuminen oli yksi
jännittävimmistä ohjelmista.



-Kalliolta laskeutuminen oli parasta! hehkuttivat yhteen ääneen leiriviikon puolivälissä Topi, 12, Inkeroisista ja Topias, 9, Muhniemeltä.

Molempien mielestä Nuorisokeskus Anjalan ala-asteikäisille tarjoama seikkailuhenkinen päiväleiri oli mahtava tapa aloittaa kesäloma.

Keskiviikkoon mennessä Seikkailijat-päiväleirillä oli jo ehditty tutustua aivan uudenlaisiin pallopeleihin ja leikkeihin, kokeilla motorisia taitoja tasapainoa ja ketteryyttä vaativalla harjoitusradalla, valmistaa onnenamuletteja, vaeltaa joen vartta seurailevilla metsäpoluilla sekä laskeutua köysitoimintojen ohjaajan opastuksella muutaman metrin korkuiselta lähikalliolta. 

 

Joukko huimapäisiä melojia itse kasatulla
 lautalla Anjalan lahdella. 



Lautta kasaan ja joelle!

Paljon oli vielä edessäkin ennen viisipäiväisen leirin päättymistä.

Iltapäivä huipentui nimittäin jokilautan tekoon. Sen 15 hengen lapsiryhmä rakensi itse ohjaajien kanssa, kunhan ensin oli opittu siansorkkasolmujen oikeaoppinen sitominen. Solmien yhdistettiin kaksi intiaanikanoottia toisiinsa kolmella puunrungolla rakennelmaa vahvistaen ja jokilautta oli valmis! Ohjattavuuskin oli hyvä ja melomisen perusteet omaksuttiin nopeasti.

-Tulisin varmasti toistekin, totesi ensimmäistä kertaa leireillyt inkeroislainen Topi.

Kerran leirillä käyneistä suuri osa palaakin Anjalaan kesä toisensa jälkeen, totesi myös liikunnan- ja vapaa-ajanohjaaja Jenna Söyring-Holmén.Myös ohjelmia on pyritty uudistamaan niin, että mielenkiinto säilyy.

-Täällä on vaan niin kivaa ja saan aina uusia ystäviä! Olen myös uskaltanut kokeilla kaikkea, huokaisi Inka, joka oli matkannut seikkailemaan Kouvolasta Anjalaan jo viidettä kesää.

Mukana Inkalla oli myös veli Niilo, jonka kanssa leiripäivän päättyessä iltapäivällä kurvattiin läheisten isovanhempien luokse kyläilemään, sillä paikallisille suunnatuille päiväleirille ei jäädä yöksi, kuten valtakunnallisiin leirikouluihin.

Seuraavana aamuna ryhmällä oli edessä vielä metsälabyrintin arvoitusten ratkomista ja jousiammuntaa Robin Hoodin tapaan sekä perjantaina huima keinuminen puiden latvoissa Anjalan Tarzan –ohjelmassa.

Kesäkuun toisella viikolla elämyksiä Anjalan kartanon miljöössä jatketaan Tähdet –päiväleirillä, missä ohjelmassa on erilaisia draamaharjoitteita, näyttelemistä, askartelua ja  myös vähän seikkailua.



Ei saa pudota! Kin ball ja muut uudenlaiset pallopelit innostivat.



Leiriläisten suusta:

”Haluaisin joka päivä tulla tänne!”

”Täällä on ollut hauskoja kavereita ja tehtäviä.”

”Tykkäsin tulla alas kalliolta.”

”Täällä on kivat ohjaajat!”

”Hauskimmat jutut olivat: kiipeilyrata, melonta, vapaa-aika, kalliolta alastulo, askartelu ja ruokailu!”

 







Kesää kohti

Toukokuu on Ankkapurhassa täynnä taikaa. Ainakin se on täynnä iloisia lapsia, riemunkiljahduksia, juoksevien jalkojen töminää sekä talvilevolta heränneen luonnon kukoistusta. Harmi vain, että toukokuussa aika on hyvin rajallista. Vasta äsken oli vappu ja nyt jo valmistaudumme vastaanottamaan kevään viimeiset leirikoululaiset.. Vaikea uskoa, että jo ensi viikolla  päättyy huikea kevään leirikoulusesonki ja koulut sulkevat ovensa kesälomien ajaksi.

Tänä keväänä Anjalassa vieraili 37 leirikoulua eri puolilta Suomea. Kaikkiaan siis 1003 leirikoululaista kävi tutustumassa Ankkapurhan alueen taikaan ja tuomassa oman lisänsä tähän kevääseen. Eväänä he vievät mukanaan varmasti kasvun siemeniä ja uusia ajatuksia, hyvää mieltä ja parantunutta ryhmähenkeä. Kesän ajan siemenet saavat kasvaa ja voimistua , sadosta luokka nauttii sitten syksyllä koulutyön jälleen alkaessa.

Ankkapurhassa on oma taikamaailmansa, jota ei olisi ilman meillä vierailevia lapsia ja aikuisia. Tässä taikamaailmassa historia ja nykypäivä sekoittuvat; vanha arvokas kartanomiljöö kaipaa seurakseen uutta kulttuuria ja tämän päivän lapset  hihkuvat riemusta tutustuessaan perinneleikkeihin. Ankkapurhan omaan maailmaan jokainen tuo oman arvokkaan lisänsä omana itsenään.

Kesää kohti kuljettaessa henkilöstö hiljentyy viikonlopun verran rentoutuen ja kohdentaen saamansa tuottavuuspalkinnon henkilöstön hyvinvointiin. Ladatuilla akuilla leirikoulusesonki vaihtuu kesän päiväleireihin ja muuhun leiritoimintaan. Viikon verran vielä saamme nauttia leirikouluelämästä, hyvää kevään viimeistä viikkoa kaikille!

”…niin etelä ja pohjoinen, ne kaikki meitä varten on…”

Erityisesti näin keväällä huomaa sen, kuinka pitkä maa Suomi on. Kun me täällä Anjalassa jo ihastelemme vihertävää nurmea ja talon seinustoille nousseita narsisseja ja sinivuokkoja, nautitaan pohjoisimman Nuorisokeskuksen, Vasatokan, korkeuksilla vielä viimeisistä pilkkikeleistä lumisten tunturien katveessa. Itse sain konkreettisesti kokea kevään etenemisen tahdin matkaamalla hetki sitten Suomen halki Inarista Kouvolaan. Auton mittariin kertyi lisäkilometrejä yhteensä reilut 1000 ja mieleen tallentui monenmoista näkymää tiellä tallustelevista poroista kerrostalolähiöihin.

Usein ajattelemme, että meidän on lähdettävä maailman ääriin kokeaksemme jotakin uutta, ihmeellistä ja eksoottista. Jokainen ulkomaanmatkailija toki tietää, kuinka jo ensimmäiset tunnit vieraalla maaperällä opettavat hassuja tervehtimistapoja tai kuinka hämmentyneeltä voi olo tuntua sisäänheittäjien reunustamilla ravintolakaduilla, verraten kotikylän lounaspaikan puoliksi avoimena asiakkaita vastaanottavaan oveen. Kuitenkin viimeistään opiskelujen alkaessa, eteen tulevan muuton myötä moni havahtuu siihen, että jo muutama sata kilometriä tutuista kotimaisemista suuntaan tai toiseen voi tuoda eteen monta ennalta-arvaamatonta asiaa ja ilmiötä.                                                                                          

Syksyllä 2011 saapuessani ensimmäistä kertaa Anjalaan, astuin monella tapaa minulle vieraalle maalle. Kainuun kasvatille niin murre, paikallishistoria, kuin kymenlaaksolainen mentaliteettikin olivat vielä hämärän peitossa olevia asioita. Samoin käsite Nuorisokeskus herätti enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, voin itsekin hieman hämmentyneenä todeta, että monesta aikaisemmin uudesta asiasta on tullut itsestäänselvyys, hetki sitten tuntemattomista ihmisistä läheisiä ystäviä ja miten Suomen karttaa katsellessani, poimii silmä nopeasti ne paikat ympäri maan, jossa Nuorisokeskuksia sijaitsee.                                                                                                                                                        Minulla on ”nuorisokeskuspolullani” ollut ilo nähdä ja kokea toimintaa niin etelässä, kuin pohjoisessa työskennellessäni sekä Anjalan, että Vasatokan riveissä. Nuorisokeskusten yhteiset tavoitteet nuorten kasvun ja kehityksen tukemisesta näkyvät ja tuntuvat vahvasti molempien keskusten toiminnassa, kulkien punaisena lankana aina ohjelmien sisältöjen suunnittelusta, yksittäisen leirikoululaisen kanssa käytäviin keskusteluihin ruokatauoilla. Mutta mikä mielestäni on erityisen hienoa, molemmissa paikoissa kunnioitetaan myös vahvasti paikallista kulttuuria ja perinteitä. Siinä, missä Anjalassa voimme viettää vanhanajankoulupäivää 1840-luvulla rakennetun Reginakoulun seinien sisäpuolella, opiskelimme Vasatokassa saamenkieltä 1900-luvun alussa rakennetun lastenkodin asuinsijoilla. On ollut opettavaista todistaa kuinka tarinat, kertomukset ja tekemisen kautta syntyneet kokemukset luovat siltaa sukupolvien välille ja kuinka tällainen elämyksellinen oppiminen jättää aivan erityisen muistijälkensä, kuten erään vuosien takaisesta leirikoulukokemuksestaan kertoneen opettajan suulla sain kuulla.  

Molemmissa Nuorisokeskuksissa olen varmasti itse oppinut enemmän, kuin olen ehtinyt tietoa välittää. Välillä olo onkin ollut, kuin Stingin ” I´m an Englishman in New York” biisin päähenkilöllä. Monet kerrat olen saanut nöyränä todeta, kuinka monesta asiasta olen ollut ja olen edelleen tietämätön. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että näissä Nuorisokeskuksissa tekevät työtä ihmiset, joilla on aidosti halu toimia lasten-ja nuorten asialla. Kiitos/ Giitu J

Hanna

Kevätkuulumisia Anjalasta!

Lumikasat ovat sulaneet hujauksessa auringon lämmittäessä piha-aluetta. Huhtikuu on tuonut mukanaan uusia juttuja myös Nuorisokeskus Anjalaan. Tämän viikon alussa avattiin asiakkaiden käyttöön uusi oleskelutila, jossa voi päivän ohjelmien jälkeen rentoutua vaikkapa lueskellen tai jutustellen kavereiden kanssa päivän tiimellyksistä. Aikaa voi viettää myös lautapelejä pelaillen tai laittaa pystyyn vaikkapa pöytäfutisturnauksen.  

Oleskelutila on vasta otettu käyttöön ja onkin siis vielä nimeä vailla. Nyt aivonystyrät raksuttamaan ja keksimään nimeä oleskelutilalle. Liittyisiköhän nimi alueen historiaan, kuten monien tilojemme kohdalla vai olisiko se jokin aivan muu? Nimiehdotuksesi  voit kertoa Nuorisokeskus Anjalan Facebook-sivulla tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen nuorisokeskusanjala@kouvola.fi

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Aitoa yhteispeliä!

Anjalaan kokoontui 10.4. viiden kymenlaaksolaisen urheiluseuran edustajia vastaanottamaan aidon yhteispelin viestikapulat. Nuorisokeskus Anjala tukee vuonna 2013 viittä joukkuetta, jotka ovat MyPa-03, PeKa-00, SC Jenga E2, KooKoo D-00 sekä Kouvolan jäätaiturit Team Pink Pearl.

Hakemuksia tuli 20:lta joukkueelta. Painotimme hakemuksessa joukkueen tavoitteita Nuorisokeskus Anjalan ryhmäytymispäivälle ja sitä, millä tavalla pystyisimme olemaan joukkueen tukena. Hyviä hakemuksia oli ilahduttavan paljon, harrastustoiminnassa mukana olevat aikuiset selvästi ottavat arvokkaan työnsä tosissaan! Valitsimme joukkueet, joille voimme tarjota arvojemme mukaisesti vahvistusta keskinäisen yhteistyön ja joukkuehengen kehittymiseen.

Joukkutuen tarkoituksena on paitsi tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaa, myös parantaa joukkuehenkeä ja antaa eväitä yhteispeliin.  Juniorit hoitivat edustustehtävänsä hienosti ja vievät viestiä reilun pelin tärkeydestä joukkuetovereilleen. Kymenlaaksossa kasvaa upeita harrastajia! Heidän kuulumisiaan voitte jatkossa lukea blogista, sekä tietysti käydä harrastuspaikoille seuraamassa joukkuetoimintaa.

 SC Jengan pojat ottivat iloisin mielin viestikapulan Minnalta vastaan!

 Team Pink Pearlin viestinviejät

PeKa-00 edustajat

Wrede

Anjalan vanhasta kartanosta kerrotaan monia tarinoita. Seuraavan tarinan inspiraationa on ollut Anjalan kartanon historia ja kartanon harmaa rouva. Kiitos Hildalle hienosta runosta.

Henrik Wrede henkensä kuninkaan viholliselle antoi

Kuningas uroteon Wreden leskelle korvauksen tarjosi

Kartano Anjalan on lesken harmaan ikuisesti oleva

Vanha rakennus pystyssä nököttää, vielä paikoillaan

Huhutaan, harmaa rouva portaikossa vaeltaa

Etsien ongelmiin vastauksia keneltä vaan

Hiukset auki, kirja sylissä lepää avonaisena

Suku on pulassa erilaisten ongelmien

Levottomat silmät kartanoa silmäilee

Miten suku pysyisi poissa ojasta ongelmien?

Henrikiä leski yhä kaipailee vierelleen

Siksi kartanossa tappaa aikaa kierrellen

Nyt rouva mielissään on, kirja kiinni pysyy

Hiukset kiinnitetty ylös, hän kerran pysähtyy

Sitkeät, kiertävät huhut kartanosta yhä elää

Kuka kartanoon muka uskaltaisi lähteä?

Harmaa rouva raskaasti huokaisee:

”Henrik haudastaan tulla jo voisi

Hän minulle elämänilon jälleen toisi”

Mutta ei haudastaan koskaan nousisi

© Hilda

Leikkien ympäri maailman

Kevään leirikoulut ovat pyörähtäneet käyntiin monien vanhojen tuttujen ja muutamien aivan uusien leirikouluohjelmien myötä. Yksi uusista ohjelmista on ”Leikkien ympäri maailman”. Ohjelmassa tutustutaan erilaisten leikkien ja pelien myötä uusiin maihin ja kulttuureihin sekä etsitään porukalla maita maailmankartalta.

Pari viikkoa sitten eräs kuudes luokka matkusti ajatuksissaan ohjelman myötä Yhdysvaltoihin, Boliviaan, Nepaliin ja Afganistaniin sekä leikkivät suosittuja leikkejä kyseisistä maista. Tutuiksi tulivat niin Palloviesti, Tikkukisa,  Portinvartijaleikki kuin Apina ja turistikin. Oli hauska kuulla, että leikit olivat leirikoululaisille uusia ja he jo suunnittelivatkin opettavansa niitä eteenpäin myös muille koulukavereille.

Vieläköhän he muistavat mikä on Bolivian pääkaupunki tai montako ihmistä Nepalissa asuukaan? Jo tällä viikolla pääsee seuraava leirikoulu leikkien pyörteisiin. Matkustetaankohan tällä kertaa Saksaan vai ehkä Meksikoon?