Minun päiväni nuoriso-ohjaajana nuorisokeskuksessa

Keväällä järjestettiin ”voita päivä nuoriso-ohjaajana”-kilpailu, jonka voittajat pääsivät tutustumaan nuorisotyöhön valtakunnallisissa nuorisokeskuksissa. Anjalan voittaja Anni kertoo ajatuksiaan päivistään Anjalassa.

"Siis miten tää meni tällai et me ollaan kaikki tällasessa joukkiossa tällai" 

Aamujunassa päivä valkeni, nurmi kimmelsi jäisenä. Olin matkalla hakemaan vastauksia, kokemuksia. Perillä Nuorisokeskus Anjalassa ihmettelin; kylläpähän täällä on mukavat maisemat ja olosuhteet. Nuorisokeskuksissa minua kiinnosti kovasti se, miten lapsi ja nuori toimii luonnonläheisyydessä, poissa tutuista arkiympäristöistänsä. Anjalassa alueen kulttuuri, luonnon monimuotoisuus ja kunnioittaminen henkivät ympärillä.

Vapautta ja vastuuta - ja hiekkalaatikko

Ensimmäisessä aktiviteetissa keskiviikkona toteutimme yhdeksäsluokkalaisille leirikasteen. Jotenkin hassusti tehtävien ohella nuoret ajautuivat "hiekkalaatikon" äärelle piirtelemään ja mm. kirjoittamaan ei-mukana-olevalle opettajalle terveisiä! Äänettömästi luokkakaverit kerääntyivät seuraamaan aina, kun yksi taiteili alustalle jotain. Oli kiinnostavaa seurata, kuinka yksinkertainen toiminta voi olla koukuttavaa ja ryhmää yhdistävää. Tässä näyttäytyi ohjaajien rooli luoda nuorille puitteet, joiden sisällä he voivat tarttua vapauteen, omaehtoiseen toimintaan ja kannatella samalla vastuuta tehdä määritettyä tehtävää. 

"Hyvin sä vedät!" - Kalliolta laskeutuminen

Upeita peltomaisemia auringonpaisteessa katsellen kelpasi odotella ja jännittää yhdessä nuorten kanssa vuoroansa. Edessä siinsi kallionseinä, jota onneksi ei odotellessa nähnyt. Näki vain yksi toisensa perään reunan taakse häviävät nuoret. Vaikka olin mukana osin apuohjaajan roolissa, oli mainiota olla samassa jännityksessä nuorten kanssa. En ollut ylhäältäpäin ohjaava, vaan samassa asemassa - opetimme kukin toisiamme asemasta riippumatta. Myöhemminkin tämä todistui: vaikka ohjaaja hallitsee toiminnan, on kokenut ja luo siten turvalliset puitteet, hän on kanssaeläjä ja ihmettelijä. Kalliolta viimeisenä laskeutuessa vasta hetkeä aiemmin ensikertaa tervehdityt nuoret ottivat minut upeasti huomioon ja jännitystäni esille tuodessani huutelivat "hyvin sä vedät!". Voi kuinka hyvältä se tuntui ja auttoi jatkamaan itsensäylittämismatkaa. 

Yösuunnistusta ja Anjalan Tarzania

Yösuunnistuksessa riitti tunnelmaa - revontulet tanssivat yllämme! Se oli monelle uusi kokemus, itsekään en ollut nähnyt vaaleanpunaisia lieskoja ikinä muuta kuin kuvissa. Yhtä innolla kuin niiden katselua odotin lapsiryhmien paluuta metsästä: mitkä kaikki rastit oli löytynyt, mitä kaikkea muuta näkyi matkalla, miltä pimeässä tuntui? Seuraavan päivän Tarzan-keinussa ryhmän yhteistoimintaa testattiin myös. Ydinsana oli "yhteistyö", jonka avulla jokainen pääsi kuusen oksiin kiikkumaan. Nuoret tsemppasivat toisiansa valitsemaan oman tavoitteensa ja rajansa siitä, kuinka korkealle on valmis nousemaan. 

"Voooi mä luovutin" - " Ethän luovuttanut, sähän oot mukana"

Opin sen, että maastopyöräily ei ole sama asia kuin pyöräily. Se on jotain paino-työntö-nosto-veto. Se oli siis jotain ihan uutta tavallaan tutusta lajista, ainakin silloin jos ei ole tottunut käyttämään käsijarrua. Mutta nuorisokeskuksen ohjaajalla on silmää: sopivasti yllytystä, vielä vähän lisää yllytystä, ja sitten täyttä ymmärrystä, jos ei kykenekään. Olin hyvissä käsissä, vaikkakin pää pyörällä upeissa maisemissa oudon pyörän selässä. Elämystä parhaimmillaan; hetkessä elämistä ja itsestään vastuunottamista. 

"Milloin tää loppuu?"

Perusnuorisotyön tekijänä minulle on vierasta se, että toiminta selkeästi alkaa ja loppuu, uudelleen ja uudelleen. Yhden nuoren kanssa mietimme, miltä tuntuu kun hauskat jutut alkaa ja loppuu. Tuntui haikealta. Miltä tuntuu tehdä tällaista työtä, jossa leirikouluryhmät tulevat ja menevät? Kohtaa valtavasti nuoria, joiden elämänkulut kiinnostavat kovasti ja tekisi mieli oppia tuntemaan heitä paremmin. Toiminnan hurmassa lyhyessä ajassa ei kuitenkaan ehdi, ja sitten täytyy taas palata arkeen. Mutta kun jotain loppuu, niin silloin jollain toisella jutulla on mahdollisuus alkaa. Ja sitä ei tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa, tai köyden päässä odottaa. Mahtavaa! Tähän päädyimme keskustelussamme. Kyllä tämä paikka avaa silmiä ja ovia!

Lähellä luontoa - lähellä itseään

Nautin tästä kaikesta ulkona olosta. Ihanaa tehdä työtä, joka tuntuu kehossa. Ihanaa olla ulkona monipuolisessa luonnossa. Mahdollisimman luonnonläheisessä ympäristössä ihminen on lähellä itseään, koska ihminenhän on osa luontoa. Kun tähän lisää aktiviteetit, joissa eri tavoin, ja vieläpä kiehtovin ja erityisin (tai nuorten sanoin hc-tavoin), haastaa itseään, on todella mahdollisuus tutustua, muuttaa ja vahvistaa jotain itsestään. "Suomeksi" nuorisokeskusaika voisi olla: hauska tutustumisretki itseen! Ja palaten siihen luonnonläheisyyteen, joka säilyy ympäristövastuullisen toiminnan ansiosta: Anjala näytti yksinkertaiset nuoriin purevat keinot kasvattaa nuoria. Todistetusti nuorilta ei jäänyt ohjekyltti huomaamatta ja mieleenpainumatta. 

Nuorisokeskus tuntuu elämysten tarjoajalta, lomapaikalta. Joltain arjen ulkopuoliselta joka puitteineen ja mahdollisuuksineen tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten roolien kokeiluun ryhmässä, vahvistaa omaa itseään. Kivaa, että tällaisia paikkoja on! Olen täynnä vastauksia, ja joitain eväistäni vien taatusti työhöni perusnuorisotyön tekijänä. Ja koko elämääni.

Kirjoittaja: Anni Eskonen

Suomen Nuorisokeskusyhdistyksen Päivä nuorisonohjaajana -kilpailussa palkintonsa saanut,

Arkimaailmassaan seikkailuun, taiteisiin ja luonnonläheisyyteen hurahtanut nuorisonohjaaja

Kummijoukkueemme Haminan Pallo - Kissat

Nuorisokeskus Anjala tukee kuutta Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta. Haminan Pallo-Kissat P03 on yksi näistä joukkueista. HaPK P03 kertoo kevät- ja kesäkuulumisiaan.

Syyskuun lopussa joukkueemme pelasi viimeisen ulkokenttäkotipelin. Peli päättyi aurinkoisen lämpimässä säässä omien poikien voittoon lukemin 8-1. Voitosta huolimatta olo oli hieman haikea. Totesimme kioskitavaroita kasatessamme, että seuraava kotipelikioski pystytetään ensi vuoden alussa palloiluhalliin joukkueen järjestämään turnaukseen. Tämä kaikki tarkoitti sitä, että pelit ja harjoitukset ulkokentillä oli potkittu ja valmistautuminen tulevan talven koitoksiin alkaa. Kesä oli nyt päättynyt jättäen taas monta mukavaa jalkapalloaiheista muistoa.

HaPK P03 joukkue kesällä Karhulan keskuskentällä.

  

Jos tarkastellaan koko kautta (11/2014 - 09/2015), saadaan siihen mahtumaan harjoituksia 97 kpl ja varsinaisia pelejä 98. Pelkästään tämän kesän peleistä peliminuutteja kertyi n. 5000 ja erilaisia pelitapahtumia oli 48. Jalkapalloharjoitusten lisäksi pojilla oli mahdollisuus osallistua kesän aikana 12 eri yleisurheiluharjoitukseen. Kaiken tämän lisäksi monella pojalla oli vielä muita omia harrastuksia. Ajokilometrejä kertyi jälleen huoltajien ja valmentajien mittareihin.  Kesän aikana pidettiin vain 2 viikkoa täydellistä hiljaiseloa varsinaisista jalkapalloharkoista. Sinäkin aikana ”kikkailtiin” ja pelattiin omaksi iloksi eri kentillä ja pihoilla saldona ainakin yksi jalkapallon lävistänyt ikkuna! Osallistumisaktiivisuus harjoituksiin oli n. 60 % tavoiteaktiivisuuden ollessa 70%. Tilastojen mukaan joukkueen pelaajista 10 poikaa osallistui enemmän kuin 70 % harjoituksiin.

Joukkueemme Elomarkkinakulkueessa Haminassa elokuussa.

Huolimatta varsinaisien harjoituksien reilusta määrästä omaehtoista harjoittelua ja pallon käsittelyä tulisi edelleen kehittää kotona. Sivusta seuranneena voin sanoa, että joillakin se pallo kulkee aamusta alkaen jaloissa siihen asti kun peluri kaatuu illalla petiin. Meillä pallottomaksi alueeksi olen joutunut rauhoittamaan saunan ja keittiön, mutta pihan suhteen tilanne on jo menetetty, nappulakenkien jäljiltä nurmikko on muisto vain.

HaPK P03 voitokas joukkue Vuosaari Openissa huhtikuussa.

Joukkueemme on jakautunut kahdeksi harrastetason ja aktiivitason joukkueeksi. Kumpikin joukkue on pelannut omia yksittäisiä pelejä omassa tasossaan ja aktiivitason pojat ovat osallistuneet myös laajempiin turnauksiin. Kevätkaudella edellistä blogia kirjoittaessani maaliskuussa olimme juuri valmistautumassa IPS Cupiin Imatralle, jossa pääsimme neljännelle sijalle. Seuraava voitokas turnaus pelattiin Vuosaari Openissa huhtikuussa. HaPK 01-02 poikien järjestämässä kevätturnauksessa omassa palloiluhallissa meidän pojat yllättivät lunastamalla paikan 2. sijalle. Toukokuussa pelatussa Kevätcupissa Myllykoskella saavutettiin jälleen hienosti hopeaa. Espoo Cupissa 8.-9.8   jokaisessa pelissä vastassa oli  joukkueellemme uusi vastustaja, jota  emme olleet aiemmin kohdanneet. Näin ollen ennakkoluulottomasti taistelimme näitä kovia joukkueita vastaan lopputuloksena 7. sija 16. joukkueesta. Turnauksesta saatiin hyvää harjoitusta ja kokemusta, tasoon nähden sijoitus oli  hyvä. Viimeinen turnaus ulkokentillä Saimaa Cup Lappeenrannassa on tulossa ensi viikonloppuna. Sinne olemmekin lähdössä kummankin joukkueen voimin.

Espoo Cupissa illalla ruoka maistui kovien pelien jälkeen. Turnauksissa yksi kohokohta on yhteiset ruokailut ja yöpymiset samassa majapaikassa.

Espoo Cupissa elokuussa sijoituimme 7. sijalle (joukkueita 16).

Vilniemen Rentolassa kesäpäivää viettämässä.
Menossa leikkimielinen vedenhakukilpailu.

Kesäpäivän viettoa Vilniemen Rentolassa

 Joukkueemme huvitoimikunta järjesti pojille kesätauon avaukseksi yhteisen saunaillan Vilniemen Rentolassa. Siellä unohdettiin hetkeksi jalkapallo ja heittäydyttiin mutasotaan meressä, saunottiin, paistettiin makkaraa ja kisailtiin joukkuehengessä erilaisissa leikkimielisissä kilpailuissa. Nämä tapahtumat ovat tärkeitä tekijöitä hyvän joukkuehengen ja toveruuden luomisessa. Hyvällä yhdessä tekemisen meiningillä  kenttien ulkopuolella pärjätään myös niissä kiperissä pelitilanteissa, kun kaveria ei jätetä vaan tsempataan viimeiseen peliminuuttiin, yhdessä.

ISO KIITOS Nuorisokeskus Anjalan tuesta ja hienosti järjestetystä ryhmäytymispäivästä! Tiimiradalla pojat pääsivät haastamaan itseään ja päivästä jäi kivat muistot sekä kerrottavaa kotiin.

Tällä kaudella on myös ollut havaittavissa pelaajissa tapahtuvaa kasvua, niin fyysistä kuin henkistäkin. Osa pojista on jo astumassa teini-ikäisen kehossa ja mielessä myllertäviin muutoksiin kun taas toisille ne asiat tapahtuvat vähän myöhemmin. Muutokset näkyvät pojissa kentällä kasvavana voimana, nopeutena ja kestävyytenä. Tärkeää on myös osata jakaa aika oikein, jotta koulu, harrastukset, vapaa-aika ja lepo ovat sopivassa suhteessa. Tämä hieno laji on joukkueen pelureille vielä harrastus, mutta kehittyneimmille pelaajille taitojen karttuessa tavoitteita asetetaan jo pidemmällekin  tulevaisuuteen. 

Toivoisin kuitenkin näkeväni vielä mahdollisimman pitkään sitä lapsenomaista kisailua, leikkiä ja yhdessä tekemisen meininkiä, joka ottaa pojista vallan vaikkapa turnauksissa pelien tauoilla ja pelireissuilla. Lähtevät siihen kisailuun mukaan vielä isommatkin pojat, valmentajat, ainakin viime turnauksessa poikien keksimään roskiskoripalloon!

Tulevalle talvelle on kaavailtu palloiluhallissa järjestettävien harjoitusten lisäksi poikien toivoma futsal – joukkue. Luvassa siis kovaa menoa,  hikisiä treenejä ja tiukkoja matseja.  Hienoa ja iso kiitos taas, että valmentajilla riittää virtaa kaiken tämän sirkuksen pyörittämiseen. Kyllä me huoltajat kuskataan pelurit tapahtumiin ja pistetään kioskit ja arpajaiset pystyyn, kun pojat saa harrastaa. Ollaan onnekkaita, että lapsemme ovat valinneet liikunnan ilon, asiat voisivat olla toisinkin.

Joukkueemme arvoihin on kirjattu iloisuus, luotettavuus, tavoitteellisuus ja yhteistoiminnallisuus. Näiden arvojen mukaan toimiminen tekee joukkueesta vahvan ja yhtenäisen, toisiinsa luottavan ja kehittyvän yhteisön. Tässä porukassa on hyvä jatkaa!

Soile Inkeroinen

Aarnen äiti & joukkueen blogisti