Kansainvälisenä naistenpäivänä vuonna 2014 on kulunut 150 vuotta Mathilda Wreden syntymästä.

 

Mathilda Wrede 8.3.1864-25.12.1928

YK suosittelee kansainvälisen naistenpäivän viettämistä 8.3. joka vuosi. Päivä on sama, jona suomalainen uranuurtajanainen nimeltä Mathilda Wrede on syntynyt. Mathilda Wrede syntyi 8. maaliskuuta vuonna 1864.

Uskoon tultuaan Mathilda Wrede alkoi käydä katsomassa sairaita ja vankeja. Toiminta alkoi Vaasan lääninvankilasta. Mathildaa tuki silloinen vankeinhoitohallituksen ylitirehtööri Adolf Grotenfelt. Hän halusi kehittää vankiloita kasvatuslaitosten suuntaan. Mathilda Wreden vaikutus vankeihin oli suuri ja monet kääntyivät uudelle tielle. 

Mathilda Wrede oli varakasta sukua ja pystyi myös taloudellisesti avustamaan vankien perheitä. Mathilda oli evankelioinnin lisäksi alkanut puolustaa vankien oloja. Hän oli kiinnittänyt huomiota muun muassa vankiloiden sairaanhoidon puutteisiin. 

Vankiloihin alkoi 1900-luvun alussa tulla venäläistämistoimia vastustavia poliittisia vankeja. Nämä uudet vangit lakkoilivat ja vaativat parempaa ruokaa ja sairaanhoitoa. Wrede vähensi uskonnollista sanomaansa tavoittaakseen sosialistivankeja ja tuki näiden uudistusvaatimuksia. Hän aiheutti skandaalin vuotamalla julkisuuteen tietoa vankilaoloista.

Virkamiehet pitivät aatelista evankelistaa uhkana yhteiskuntarauhalle 1900-luvun alun Suomessa. Hänen pelättiin yllyttävän vankeja sosialistiseen kapinaan. Mathilda tuki näiden vankien pyrkimyksiä, minkä vuoksi hänen toimiaan alettiin tarkkailla. 

Hän jatkoi vankiloissa keskusteluja ja avustamista 30 vuoden ajan aina vuoteen 1913 saakka, jolloin vankeinhoitohallitus kielsi yksityiset tapaamiset vankien kanssa. Mathilda perusti veljensä Henrik Wreden kanssa vapautuville vangeille Toivolan työsiirtolan Anjalaan, jota he pitivät kymmenkunta vuotta. 

Mathilda Wrede kuoli Helsingissä 25. joulukuuta 1928.

Aistit valppaana syksyn ympäristökoulupäivissä

Monet suomalaiset lapset viettävät aikaa metsässä, mutta yhä useampi leikkii vain rakennetuissa ympäristöissä, kotipihoilla tai sisällä. Aika saattaa kulua myös harrastusten parissa eikä suhde metsään ja luontoon muodostu kovin läheiseksi tai luontevaksi. Kun lapsen suhde luontoon on omakohtainen, luo se vahvan perustan myös luonnon kunnioittamiselle ja myönteisille luontoarvoille. Niinpä Nuorisokeskus Anjalan toteuttamien ympäristökoulupäivien kantavana ideana tänä lukuvuonna oli innostaa lapsia löytämään metsästä omalta tuntuvia juttuja sekä kokea metsä turvallisena ja mukavana ympäristönä. Metsä on paikka, jossa voi viihtyä ja löytää aina uutta tekemistä. Ympäristökoulupäiviin osallistui 34 luokkaa Kouvolan seudun alakouluista eli noin 640 lasta.

Syksyn ympäristökoulupäivät käynnistyivät viime lokakuussa. Odottavin mielin neljäsluokkalaiset toivottivat tervetulleiksi meidät, Anjalan ohjaajat, omaan luokkaansa sekä oman koulun lähimetsään. Nyt kevätlukukaudella ovat jo syksyn teemaa jatkavat uudet ympäristökoulupäivät lähteneet pyörimään, mutta muistellaanpa hetki sitä, mitä syksyllä tapahtui.

Ympäristökoulupäivien teemana oli ”Koe metsässä oma maailma”. Niinpä noina syksyisinä aamuina puimme lämpimästi päällemme ja lähdimme oppilaiden kanssa koulujen lähimetsiin. Monella luokalla oli jo esimerkiksi suunnistuksen kautta tutuksi käynyt metsäinen paikka, jonne oppilaat ohjaajansa opastivat ja jota ylpeänä esittelivät. Ihan ensimmäisenä asettelimme yhdet suuret, puiset kehykset metsän laidalle ja pysähdyimme tarkastelemaan, mitä kaikkea kehykset sulkivatkaan sisäänsä – minkälaisia näkymiä metsä tarjosi meille. Tämän jälkeen sukelsimme sisälle kehyksiin eli metsään ja viritimme kaikki aistimme kokemaan omaa maailmaamme metsässä.

Alkuleikkeinä hauskoilta tuntuivat esimerkiksi puuhippa, leikkimielinen puun kehitys -kivi, paperi, sakset -mittelö tai ’tuo minulle’ -joukkuekisailu. Myös jokamiehen oikeuksia palauttelimme tuoreeseen muistiin esimerkiksi pantomiimiesitysten avulla, jotta päivä metsässä sujuisi mukavasti. Virittäytymisen jälkeen oppilaat ohjattiin ryhmissä pohtimaan metsän mahdollisuuksia eri aistien kautta.

Näkö-ryhmä valmisti pikkukehysten avulla metsäisen taidenäyttelyn. Lapset etsivät jänniä kohtia, kauniita väriyhdistelmiä, hauskoja oksanmutkia tai salaperäisiä pikku koloja, jotka nostettiin esiin asettamalla kehykset ”teoksen” ympärille. Samalla teoksille keksittiin nimi ja pian näyttely esiteltiin koko luokalle.

Kuulo-ryhmä tutkaili metsää äänivinkkelistä. Millaista ääntä kuuluu? Millaista ääntä saan aikaiseksi luonnon elementeillä? Ryhmän tehtävänä oli perustaa metsäorkesteri ja laatia konsertti, joka sitten esitettiin koko luokalle. Soittimina toimivat kivet, kepit, lehdet, risut, puut, tuuli sekä oma keho.

Tunto-ryhmä sai piilottaa pressun alle erituntuisia aarteita, joita metsästä löysivät. Kun kovat, pehmeät, märät, karheat, sileät, lämpimät, limaiset, terävät, pyöreät ym. jutut oli kerätty, sai koko luokka taas kokea metsän – tällä kertaa sormenpäillänsä.

Tasapaino-ryhmä sai ensin kokeilla liikkumista erilaisilla pinnoilla metsässä ja suunnitella hauskan seuraa johtajaa -reitin. Pian he sitten johdattelivat luokkatoverinsa milloin kiven yli tai puun ali, välillä piiloon ja välillä puunrungolle tasapainoilemaan. Rauhallisempi versio leikistä tehtiin pareittain, kun parista toisen silmät sidottiin liinalla ja näkevän parin vastuullinen tehtävä oli johdattaa sokea turvallisesti ja kolhuitta läpi pienen reitin.

Lopuksi aistitehtävien kokemukset käytiin yhdessä läpi, kun jokainen sai kertoa kokemastaan. Mikä sujui? Mikä oli uutta? Mikä oli parasta? Lasten kokemuksista paistoi paitsi into palata metsään uudelleen myös ylpeys hienosti tehdyistä metsäisistä ryhmätehtävistä. Uskon että päivä oli lapsille hyvä kokemus oppimisesta erilaisessa ympäristössä. Toiminnallisuus ja maastossa oleminen antoivat mahdollisuuksia erilaisille tavoille osallistua ja onnistua. Tehtävissä yhdistyivät luovuus, toiminnallisuus ja yhdessä tekeminen. Tekemisen meininki oli parhaimmillaan iloista, vapautunutta ja kaikkia kannustavaa.

Päivän päätteeksi johdattelimme lapset myös virittäytymään jo seuraavaa, kevätlukukaudella pidettävää ympäristökoulupäivää varten. Välitehtävänä lapsilla oli kirjoittaa avoin kirje, jossa kukin kertoi, mitä tykkää tehdä metsässä. Kirjeitä onkin sadellut tänne Anjalaan alkuvuodesta ja olemme todella iloisia siitä tekemisen runsaudesta, mitä kirjeistä saamme lukea. Kevään ympäristökoulupäivät pidetään mahdollisuuksien mukaan meillä täällä Anjalassa tai vaihtoehtoisesti siinä tutussa koulun lähimetsässä. Uudet päivät ovatkin sitten jo ihan oma lukunsa uusine tehtävineen ja niistä kerrotaan tässä blogissakin pian lisää…

Tänä vuonna ympäristökoululaisilla oli ennakkotehtävänä piirtää tai maalata kuva metsästä. Millaisena kukin näkee metsän ja mitä sieltä löytyy? Työt olivat hienoja ja toivat esiin erittäin monimuotoisen kuvan meidän kaikkien omista lähimetsistä. Nyt kevätpuolen ympäristökoulupäiviin oppilaat ovat jatkaneet teoksiaan uusilla elementeillä ja uusilla tekniikoilla. Kuvaa metsästä on edelleen syvennetty ja täydennetty niillä jutuilla, joita ensimmäisen ympäristökoulupäivän jälkeen ollaan oivallettu. Näistä upeista töistä kokoamme näyttelyitä Kouvolan kirjastoihin kevään aikana.

Inkeroinen 4.-31.3.2014

Mediamaja, Kouvola 10.3.-4.4.2014

Kuusankoski 8.4.-4.5.2014

Kustaan galleria, Valkeala 16.4.-9.5.2014

Lämpimästi tervetuloa katselemaan, ihastelemaan ja näkemään lasten metsissä sinun oma maailmasi!

Iloisin terveisin, Milja

Kiinteistöjen merkityksestä

Ankkapurhan mailla on viimeisen viikon ajan katseltu kiinteistöjä uusin silmin. Kouvolan kaupunki teki upean arvovalinnan lahjoittaessaan suomalaisen nuorisotyön hyväksi käytössämme olevat kiinteistöt nuorisokeskuksen taustalla toimivalle Ankkapurhan kulttuurisäätiölle.

Ikävä uutinen Yhteiskoulun palosta herätti katselemaan kiinteistöjämme uudessa valossa. Miltä meistä tuntuisi, jos tuota tai tuota rakennusta ei enää huomenna olisi? Miltä mahtaa tuntua Yhteiskoulun oppilaista tai opettajista? Arjen haltuunotto uusissa tiloissa vaatii varmasti voimavaroja.

Liian usein ihmismieli haikailee uuden ja paremman perään. Kuinka usein mekin täällä 1800-luvulta peräisin olevassa toimistorakennuksessa mietimme, miten paljon mahdollisuuksia voisi uusi liikuntasali tai monitoimitila tarjota? Kuluneen viikon aikana investointihaaveet ovat unohtuneet ja olemme kovin kiitollisia siitä, että kaikki persoonalliset rakennuksemme ovat paikallaan.

Perjantaina meillä on myös aihetta juhlaan, kun Monikulttuurinen Kouvola-hankkeen myötä syntynyt nuorten tila Vintti avataan vähemmän virallisin avajaismenoin. Vintti on hyvä esimerkki siitä, miten aidosta yhteisöllisyydestä voi syntyä pienellä rahalla jotakin kaunista ja toimivaa. Samanlaista aitoa yhteisöllisyyttä on Kouvolassa koettu Yhteiskoulun palon jälkeen, kun ihmiset ja yhteisöt yhteistyöllä auttoivat lukiolaisia toteuttamaan vanhojen tanssit sekä musikaalin. Hienoa Kouvola!

Aito yhteispeli – Tukea harrastamiseen!

Nuorisokeskus Anjala kohdistaa vuoden 2014 markkinointibudjetista varoja lasten ja nuorten harrastustoimintaan ja etsimme yhteistyöhön kummijoukkueita Kymenlaakson alueella. Olemme valmiit tarjoamaan joukkueille sekä taloudellista että kasvatuksellista tukea näkyvyyttä vastaan. 

Kummijoukkueille suunnitellaan toiveiden mukainen ryhmäytyspäivä, jossa päivän aikana jätetään treenivarusteet hetkeksi sivuun ja astutaan yhteiseen erilaiseen maailmaan luonnon keskelle. Ripaus seikkailua on taatusti mukana.

Tässä on hieno mahdollisuus päästä mukaan Nuorisokeskus Anjalan kummijoukkueeseen

– kannattaa tutustua ja laittaa hakemus joukkueelta tulemaan!

Lisätietoja ja hakuohjeet löytyy www.nuorisokeskusanjala.fi

Tuttua toimintaa tuoreella otteella

Rutiinit luovat usein tunteen turvallisuudesta. Kun jokin elementti arjessamme on tuttu ja kestäväksi havaittu, on meidän helpompi luottaa siihen, että toimintamme pilarit kannattelevat muutoksissa ja vaihtuvissa olosuhteissa.

Vanhan navettarakennuksen takaa parkkipaikalle kaartuvat leirikoulubussit olivat jälleen ilahduttava ja jo tuttu näky Nuorisokeskus Anjalan syksyn arjessa. Tiivistahtisen ja antoisan sesongin päätteeksi, saimme vielä mahdollisuuden hetkeksi hypätä hieman totutusta poikkeavaan toimintamalliin; luokkaryhmien vastaanottamisen sijaan me, ohjaajat, pakkasimme tarvittavat työvälineet autoihimme ja suuntasimme kulkumme erään lähialueemme alakoulun arkeen. Tavoitteenamme oli tarjota koko koulun oppilaille monipuolinen ja luovaan toimintaan kannustava koulupäivä erilaisten työpajojen muodossa. Päivään osallistuivat luonnollisesti myös opettajat ryhmiensä mukana ja toimintamme kautta halusimme myös tuoda mahdollisia uusia työkaluja heidän työnsä tueksi.

Toimintapäivää varten suunnittelimme kuusi eri teemoin varustettua työpajaa, joista kolmeen kukin lapsi ehti osallistua.
Pulmapajassa oppilaat pääsivät pienryhmissä pähkäilemään erilaisten toiminnallisten ongelmaratkaisutehtävien parissa mm. ryöstämällä tipua ja kuljettamalla ämpäriä.
Musiikkipaja puolestaan imaisi osallistujat rytmien- ja itseilmaisun maailmaan rumpuja soittaen.
Ympäristöpaja kannusti ennen muuta oppilaita miettimään kulutustottumuksiaan ja valintojaan erilaisten leikkien ja pelien kautta.

Liikuntapajassa  kokeiltiin uusia pelejä ja harjoiteltiin tiimityöskentelyä mm. jättipallo Kinballia pelaten ja Ufoa heitelle.
Seikkailupaja toi koulun pihalle erilaisia motorisia haasteita sekä aistinkokemuksia slacklinen, köysien ja tiimitehtävien kautta, kun taas draamapajassa saivat osallistujat heittäytyä tarinan siivittämänä erilaisten improvisaatio- ja kehonilmaisuharjoitteisiin.


Vaikka pajat olivat keskenään hyvinkin erilaisia, halusimme säilyttää kaikessa toiminnassamme yhtenäisen, punaisen langan:itseohjaavuuteen, uuden kokeiluun ja yhteistoimintaan kannustavan, positiivisen ilmapiirin.

Sen lisäksi, että toivomme tarjonneemme niin oppilaille, kuin opettajillekin uusia oivalluksia tutussa ympäristössä,  koemme päivän olleen hyvin antoisan myös meille ohjaajille. Tutusta ympäristöstä irtaantuminen haastoi jo ennestään tuttujen aihealueiden sekä toimintojen pohtimiseen eri näkökulmista. Vain yhden turvaelementin, ympäristön vaihdon, myötä saimme näin tuoretta ohjauksellista otetta ja uusia ideoita toimintamme kehittämiseksi. Positiivisen pajapäiväkokemuksen innostamina toivomme pääsevämme jatkossakin tekemään vastaavanlaisisa tempauksia!

Hanna, Milja, Jenna, Henrika, Riikka, Minna, Taavi-Kasperi ja Heli

KooKoo D-00 kuulumisia

Juttusarjassa KooKoo:n jääkiekkojoukkue kertoo joukkueen panostuksesta ravintoon, monipuoliseen talviharjoitteluun sekä kuulumisia junioreiden taitokartoituksesta. Nuorisokeskus Anjala tukee viittä Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta ja KooKoo Kouvolasta on yksi näistä joukkueista.

KooKoo

Syksyn alkusarjat on KooKoo D-00 osalta pelattu ja nyt on taukoa peleissä ja saame hieman hengähtää. Osallistuimme kahdella joukkueella Kymi Saimaan aluesarjoihin. White pelasi AA ja Black ylempää AAA sarjaa. Sijoitus molemmissa oli hieno toinen!

Bussimatkailu on pojille tullut tutuksi. Sarjoissa on vierailtu pelaamassa Kotkassa, Haminassa, Inkeroisissa, Lappeenrannassa, Kangasniemellä, Pieksämäellä, Varkaudessa, Savonlinnassa, Joensuussa ja Kuopiossa. Lisäksi Black on osallistunut ylialuepeleihin Espoossa. Ehkä mukana olevat joukkueet jatkossa hieman muuttuvat esimerkiksi tasotarkistusten kautta, mutta samoissa sarjoissa meillä on tarkoitus jatkaa pelaamista.

Harjoituksiin on jääharjoitteiden lisäksi haettu vaihtelua salibändyn, koriksen ja painisalien puolesta. Lisäksi Kouvolan Martat opettivat pojille, kuinka tehdään terveellisiä välipaloja. Harjoitus , ravinto ja lepo ovat tietenkin ne asiat, jotka pitää saada tasapainoon jo nuorena.

Osa pojista on päässyt näyttämään taitojaan alueen junioreiden kartoitustilaisuuksissa. Näissä katsastetaan junnuja aina valtakunnan tasolle ja myöhemmin aina ensimmäisiin maaotteluvalintoihin asti. Näin nuorilla junioreilla on tietenkin vielä kaikilla mahdollisuus iän ja taitojen karttuessa päästä vaikka kuinka pitkälle urheilu-urallaan. 

D-00 junioreista on muutama poika syksyn aikana pelannut myös -99 joukkueessa. Tarve tukea jatkossakin -99 joukkuetta näyttää kasvavan. Tämä lisää haasteita seuralle ja D-00 joukkueelle, kuinka saadaan sopivasti porukkaa jokaiseen tulevaan otteluun. Monet tapahtumat ja pelien järjestelyt ovat pitäneet myös vanhemmat kiireisinä.

Erittäin tapahtumarikas syksy D-00 joukkueessa alkaa kääntyä talveksi joka luonnonjäineen ja lumineen antaa lisää mahdollisuuksia ja sisältöä urheilija junnujen elämään. Odottelemme mielenkiinnolla kauden jatkoa!



T- KooKoo

PeKa - 00 kuulumisia

Juttusarjassa vuorostaan Peli Karhut kertovat loppukauden suunnitelmistaan ja hiukan tulevistakin. Nuorisokeskus Anjala tukee viittä Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta ja Peli Karhut Kotkasta on yksi näistä joukkueista.

Joukkueenjohtaja Jani-Matti Tujula kertoo kauden kuulumiset:

"Kausi on loppunut ja se meni hiukan vaihtelevasti. Punainen joukkue jäi lohkonsa jumboksi ja Valkoinen joukkue putosi viimeisen kierroksen tappion myötä kakkos-sijalta neljänneksi, kultainen ananas, kuten sanonta kuuluu..Treenitauko alkaa viikonloppuna ja jatkuu marraskuun ajan. Halliharkkoihin seuraavaksi.



Treenit vedetään syksyn tullen sään mukaisissa varusteissa ulkokentällä



Nyt valmistaudumme joukkueen päättäjäisiin jotka pidetään Luovissa lauantaina 9.11. Sinne on kutsuttu myös pelaajien vanhemmat, siskot, veljet, kissat & koirat. Jaetaan palkintoja sekä syödään ja naatitaan. Käymme siellä tietenkin myös kautta läpi sekä annetaan/otetaan risuja&ruusuja.

Ilmoittauduimme myös kahdella joukkueella futsal-sarjaan joka pienen osallistumismäärän vuoksi pelataan turnaus luontoisesti. Kerrasta poikki siis. No, joukkueita on yhteensä neljä josta kaksi on meidän joukkueita..Mitali on siis varma.

Saimme myös neljä haminalaista poikaa riveihimme. Itse en ole heitä vielä tavannut, mutta ekojen treenien jälkeen kysyin pojaltani minkälaisia ne Haminan pojat ovat? “Ihan sika hyviä” oli vastaus. Aivan loistavaa, joukkueen taso nousee entisestään. Joillekin pelipaikoille voi tulla jopa kilpailua, tervettä sellaista."