KOUVOJEN MINITYTÖILLE TUPLAMESTARUUS

Nuorisokeskus Anjala tukee kuutta Kymenlaaksolaista kummijoukkuetta ja koripalloseura Kouvojen minitytöt on yksi näistä joukkueista. "Valmentajien näkökulmasta katsottuna hienointa oli joukkueen hitsautuminen yhdeksi joukkueeksi, jossa oli upeaa kannustus ja toisten tukemista. Jokainen joukkueen jäsen osoitti sitoutumista yhdessä sovittuihin tapoihin toimia ja sitä kautta harjoituksissa oli ”tekemisen meininki”.

Näin kesän alussa on syytä pysähtyä hetkeksi ja katsoa hiukan menneeseen. Päättynyt kausi toi tuloksellisesti täyden potin eli koripallon Kaakkoisen alueen mestaruudet minitytöissä niin ylemmässä kuin alemma loppusarjassa. Kaikkiaan sarjassa pelasi 14 joukkuetta Kouvojen lisäksi Lappeenrannasta, Kotkasta, Orimattilasta, Lahdesta ja Heinolasta. Lisäksi eräs joukkueen pelaajista, Siiri Kohonen, palkittiin Kaakkoisen alueen parhaana minityttönä. Kauden aikana tapahtui kuitenkin paljon muitakin hienoja asioita kuin mestaruudet.

Valmentajien näkökulmasta katsottuna hienointa oli joukkueen hitsautuminen yhdeksi joukkueeksi, jossa oli upeaa kannustus ja toisten tukemista. Jokainen joukkueen jäsen osoitti sitoutumista yhdessä sovittuihin tapoihin toimia ja sitä kautta harjoituksissa oli ”tekemisen meininki”. Tätä kautta pelit sujuivat pääsääntöisesti tavoitteiden mukaisesti ja kaikki olivat tienanneet itselleen reilut peliminuutit. Tämän kaiken havaitsivat myös ne uudet pelaajat, jotka kauden aikana tulvat kokeilemaan lajia – ryhmän koko kasvoi koko kauden ja myös ensi kaudeksi pelaajia riittää helposti kahteen joukkueeseen. Itse asiassa pelaajia on niin paljon, että puolet vanhimmasta ikäluokasta pelaa ja harjoittelee näillä näkymin B-tytöissä eli seuraavassa ikäluokassa.

Joukkueet ehtivät harjoitusten ja sarjapelien lisäksi osallistumaan useisiin turnauksiin, jopa Eestissä järjestettyyn kansainväliseen koitokseen. Kyseessä oli kauden päätösturnaus, joten sinne osallistuttiin yhdellä kokoonpanolla 15 tytön voimin. Runsaan kannustusjoukon (lue: vanhemmat ja sisaruksia) tukemana Kouvot pääsi pelaamaan sijoista 1-3, lopullinen sijoitus oli kolmas. Joukkue sai hienoa kokemusta ulkomailla pelaamisesta ja toimimisesta hiukan erilaisissa oloissa ja se juuri oli matkan yksi päätarkoituksista.

Alkavaan kauteen valmistautuminen on jo aloitettu kesäkuun alussa niin joukkue- kuin omatoimisten harjoitusten merkeissä. Treeneissä pääpaino on urheilullisuuden lisäämisellä entisestään sekä henkilökohtaisen taidon lisäämisellä. Kesän oppeja lähdetään testaamaan elokuussa Espoossa pelattavaan EHBT -turnaukseen, jonne tulee yli 300 joukkuetta. Tämän jälkeen pääsemme nauttimaan liikunnallisista haasteista ja ryhmäytymään vanhemmankin ikäluokan kanssa Nuorisokeskus Anjalaan. Kausi meneekin sen jälkeen sitten treenatessa, turnauksissa ja kahta sarjaa pelatessa – toinen kokoonpano osallistuu syksyn ajan pelattavaan SM-karsintaan ja toinen Kaakkoisen alueen C-tyttöjen sarjaan. Pääosa pelaajista on nuorinta ikäluokkaa, joten haaste on siinä mielessä kova, mutta lähdemme katsomaan mitä se tarkoittaa oikeasti pelillisessä ja henkisessä mielessä. Tätähän me koriksesta juuri haemme – itsensä haastamista ja kehittämistä urheilun avulla.

Oikein hyvää kesää kaikille,

terveisin

Kouvojen C-tytöt (-02/03 -syntyneet)

Työleirin tunnelmia

Kouvolasta Inkeroisiin saapui juna 12.7., josta astui seitsemän uutta leiriläistä, jotka olivat tulleet ympäri maailmaa tekemään töitä meille Anjalaan. Leiriläisiä tuli Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Koreasta ja Taiwanista, iältään leiriläiset ovat 19-25 vuotiaita.

Maanantai aamuna herättiin aikaisin aamupalalle, jonka jälkeen Hanna kertoi hieman mitä me tullaan tekemään tällä leirillä. Työt aloitimme rennosti ripustamalla riippumatot riippumattoviikkojen takia,  jotta ohi kulkevat ihmiset voisivat pysähtyä ja rentoutua. Ehdimme myös itse jonkin verran niissä loikoilla ja rentoutua kaiken työn lomassa.

Pääsimme myös aloittamaan maanantaina suurimman työprojektimme, labyrintin korjauksen ja siistimisen. Ennen korjaustöiden aloitusta saimme kuitenkin pitää vähän hauskaa ja etsimme labyrintistä kuvia. Ensimmäisenä siistimme labyrintin aluetta haravoimalla ja kitkemällä kasveja, jonka jälkeen aloimme korjata seiniä. Seinien korjauksessa menikin eniten aikaa, koska ne olivat päässeet niin huonoon kuntoon, paikkailtiin seiniä uusilla kankaanpaloilla ja rakennettiin uusia seiniä. Kaiken kaikkiaan labyrintin korjaukseen meni aikaa kuusi päivää. 

Myöhemmin teimme myös pari muuta pienempää projektia kuten kasvien kitkemistä, grillikatoksen pesua ja maalien raaputtamista.

Kaiken työn lisäksi kerkesimme myös saunoa useina iltoina, sekä Sihvakalla ja Koivusaaressa kävimme uimassa ja viettämässä aikaa. Leiriläiset myös rakastuivat pyöräilyyn ja mustikoihin. Huonon sään takia Sara leipoi ensimmäisen mustikkapiirakan pakastemustikoista. Myöhemmin leiriläiset keräsivät kuitenkin mustikoita itse Junkkarin metsästä ja Sara leipoi Samin kanssa mustikkapiirakan keskiviikkona, joten pääsimme illemmalla syömään mustikkapiirakkaa itse kerätyistä mustikoista.

Kahtena iltapäivänä teimme vähemmän töitä Anjalassa, koska Sara ja Sami olivat suunnitelleet meille Action afternooneja. Ensimmäisenä oli tarkoitus mennä maalaamaan Kouvolan keskustaan taideteosta, mutta koska satoi niin paljon niin se ei onnistunut. Päätimme siirtää maalaamisen picnik päivään, joka järjestettiin Anjalassa. Toinen action afternoon oli Käyskin uimarannalla, jossa me pelasimme beach volleyta iltapäivällä.

Leiriläiset opettelivat innokkaasti  myös suomen kieltä vapaa-ajalla, jos he näkivät jotakin he kysyivät heti, että miten se sanotaan suomeksi tai muuta. Parhaiten leiriläisten mieleen jäi harava, kottikärryt, hyvää huomenta ja hyvää joulua. (niillähän pääsee jo pitkälle). Leiriläiset pitivät Suomesta hyvin paljon ja meidän tavoista, kuten se, että suomalaiset eivät puhu turhia.

Leiri on ollut uusi kokemus kaikille ja kaikki ovat viihtyneet hyvin Anjalassa!

Kiitos kaikille leirille osallistuneille ja leirin järjestäjille!

-Sara ja Senja-

 

Aurinkoiset terveiset Anjalasta!

Lupasin kirjoittaa tähän blogiin joitakin ajatuksia uuden työntekijän näkökulmasta.  Aloitin työt Nuorisokeskus Anjalassa huhtikuun alussa. Ensimmäinen työpäivä sattui olemaan aprillipäivä, joten pieni epäilys ensimmäisen päivän perehdytystä kohtaan oli olemassa. Myöhemmin sain kuitenkin huomata, että työkaverit ovat aina valmiita auttamaan ja vastaamaan loputtomiin kysymyksiini. Olen myös saanut vastauksen erään leirikoululuokan opettajan esittämään kysymykseen, johon en osannut vielä ensimmäisenä työpäivänä vastata: Missä Wreden hautausmaa sijaitsee? Nyt, kun työskentelyä Anjalassa on takana noin kolme kuukautta, voin kertoa työn olevan monipuolista ja värikästä! Kevätsesongin aikana sai olla paljon ulkona - satoi tai paistoi! Toisinaan nautimme kauniista auringonpaisteesta ja odottavasta kesätunnelmasta, kun taas toisinaan meitä virkisti vesi- tai räntäsade. Asiakkaat ovat olleet pääasiassa lapsia ja nuoria, vaikka olen myös saanut nauttia hieman iäkkäämmästä seurasta. Osuvasti eräs jälkimmäiseen asiakasryhmään kuulunut rouva sanoi olevansa ”ei niin nuori tyttö enää”.

Kevätsesongin jälkeen on ollut aikaa syventyä tarkemmin sosiaalisen vahvistamisen maailmaan sekä erityisesti tulevaan syksyyn. Nuorisokeskus Anjalassa on toteutettu Nuotta-valmennusta vuodesta 2010 lähtien. Nuotta-valmennus on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa toimintaa, jonka tavoitteena on nuorten sosiaalinen vahvistuminen sekä eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Valmennuksen kohderyhmänä ovat 13-28-vuotiaat nuoret, jotka ovat jääneet tai ovat vaarassa jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Nuotta-valmennuksen ensisijaisena kohderyhmänä ovat työpajat ja etsivä nuorisotyö. Kesän aikana onkin tullut ahkerasti Nuotta-valmennuksen varauksia sekä syksylle että jo ensi keväälle. Vuonna 2015 on heinäkuuhun mennessä ollut Anjalassa Nuotta-valmennuksessa mukana yhteensä 191 nuorta ja 61 yhteistyötahon työntekijää. Suuri osa vanhoista, suosituista ja tutuista ohjelmista kuuluu valmennusten valikoimaan myös syksyllä, mutta uudeksi ohjelmaksi on muokattu ilmaisutaitopaja. Syksyn Nuotta-valmennuksiin osallistuvien ryhmien kanssa haluammekin rohkeasti etsiä ja löytää omia itseilmaisumme tyylejä ja rajoja!

Kesän aikana olen tutustunut Valtakunnallisen työpajayhdistyksen kokoamaan raporttiin sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoiminnan tuloksista. Erityisesti pysähdyin raportissa Tapio Kuuren avaamaan termiin minäpystyvyydestä, jolla tarkastellaan esimerkiksi nuoren ja jonkun yhteisön välistä vuorovaikutusta ja siihen liittyvää luottamusta. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan, että yhdessä vertaisryhmän kanssa toimimalla nuori huomaa oman merkityksensä ryhmän toimintaan liittyen, jolloin sekä nuoren itseluottamus kasvaa että hän oppii luottamaan myös muihin. Ryhmään kuulumisen tunteen seurauksena nuori haluaa oppia lisää ja ottaa vastuuta koko ryhmän toiminnasta. Minäpystyvyys onkin eräs Nuotta-valmennuksen kulmakivistä, koska valmennuksen tavoitteena on nuoren minäkäsityksen ja itsetunnon vahvistaminen. Olen saanut kevään ja kesän aikana nähdä Nuotta-valmennuksessa mukana olleiden nuorten monia isoja ja pieniä onnistumisen kokemuksia. Arjen keskellä tarvitsemmekin positiivisia elämyksiä ja myönteistä asennetta nuorten elämään.  Omien rajojen rikkomista, uusia kokemuksia ja itsensä ylittämistä odotan myös tulevilta valmennuksilta!

Outi Rasimus

Nuorisokeskus Anjala

Sosiaalisen vahvistamisen koordinaattori

HaPK-03 joukkueen toiminta kaudella syksy-2014 ja talvi-2015

Nyt mennään jo maaliskuun 2015 paremmalla puolella ja on aika katsoa taaksepäin kulunutta harjoituskautta. Talvi on vierähtänyt nopeasti lukuisien harjoituksien ja pelien tiimellyksessä.

Joukkue on kasvanut 28 pojan tiimiksi, joka jakautuu tällä hetkellä kahdeksi harraste- ja aktiivitason joukkueiksi pelitilanteissa. Joukkueen pääluku on kasvanut harrastetason joukkueen osalta, harjoitukset ovat yhteiset koko tiimille.  

Ja mikä on harjoitellessa, kun Haminaan on saatu oma uusi palloiluhalli!

 HaPK-03 joukkue lähdössä Elomarkkinakulkueeseen elokuu 2014

Loppukesällä 2014 Haminan kaupunki sai naapurikaupungista Kotkasta siirtona vanhan tekonurmen, joka asennettiin Ruissalon hiekkakentälle. Pelejä ja harjoituksia tahkottiin vielä hyvin palvelevalla tekonurmella ensimmäisiin  räntäsateisiin saakka. Syksyn sateisissa ja pimeissä illoissa ehdittiin juosta monta kuntoharjoitusta Ruissalon pururadalla. Sisäpelivuoroilla Haminan liikuntahallilla pelattiin futsalia ja tehtiin erilaisia harjoitteita.

Uuden palloiluhallin valmistumista odotettiin innolla. Kun ovet avautuivat loppuvuodesta oli harras toive toteutunut. Vihdoin seuramme joukkueet pääsivät nauttimaan kunnollisista harjoitteluolosuhteista. Palloiluhallin käyttäjiksi ovat päässeet myös muutkin kuin jalkapalloseurat, mm golffarit. Yleisövuoroilla jalkapallotunnelmaan pääsee mukaan kuka tahansa pienellä sisäänpääsymaksulla. Joukkueemme harjoittelee palloiluhallissa kolmesti viikossa. Tämän lisäksi jotkut pojista käyvät välipäivinä potkimassa hallin yleisövuorolla.

Oma turnaus Haminan Palloiluhallissa tammikuussa 2015

Alkuvuosi on ollut aktiivinen myös pelien saralla. Joulukuun lopussa osallistuimme  Tampereella Umbro-turnaukseen, josta pojat palasivat kotiin pronssimitalit kaulassa. Yksittäisiä harjoitusotteluita on pelattu niin omassa hallissa kuin lähialueella, esim Kotkassa. 

Joukkueemme on järjestänyt kaksi omaa turnausta tammi- ja maaliskuussa. Helmikuun lopussa osallistuimme Myllypurossa järjestettyyn Kevätrieha turnaukseen, josta tuliaisena oli pronssia. Maaliskuisessa kokopäiväturnauksessa pelasivat kummatkin joukkueemme. Aktiivisarjaan osallistunut joukkueemme ylsi hopealle.

Pronssipojat Tampereen Umbro turnauksessa joulukuussa 2014

HaPK-03 pojat sijoittuivat Myllypurossa Kevätriehaturnauksessa helmikuussa 2015 pronssille

HaPK-03 aktiivisarjan pojat saivat hopeaa Haminan Palloiluhallissa HaPK Cup turnauksessa maaliskuussa 2015

Hyvät sijoitukset turnauksissa nostavat pelaajien itsetuntoa ja antavat lisäpotkua harjoitteluun. Se lisää poikien kilpailutahtoa ja motivoi parantamaan suorituksia. Liekö tämä aktiivitason joukkueen menestys myös tuonut uutta haastetta valmennusjohdolle, sillä aktiivisuus esim. peleihin on paljon korkeampi aktiivitason pelaajien osalta ja vastaavasti hivenen matalampi harrastetason joukkueen kohdalla. Tulevalle kesälle on tiedossa useita turnauksia koko porukalle, joten toivottavasti innostus kasvaa myös harrastejoukkueen puolella.

Tätä kirjoittaessani alamme valmistautumaan seuraavaan turnaukseen, joka on ensi viikonloppuna 28.-29.3 Imatran IPS Cup. Toiveissa tietysti hyvä turnaus,  paljon pelejä, reilua meininkiä ja tuliaisiksi tietysti palkintosija!

Vanhempana (äitinä) olen onnellinen, että lapseni on valinnut harrastuksekseen jalkapallon. Mieli on muuttunut äidillä siitä, kun saattelin poikani ensimmäisen kerran harjoituksiin. Silloin nimittäin ajattelin, että oma osallistumiseni on juuri sitä, harkkoihin viemistä, ei mitään muuta. Sittemmin olen tutustunut muihin mukaviin vanhempiin, kentän reunalla notkuessa on vaihdettu monet tarinat ja vinkit ja on tuntunut luontevalta miettiä yhdessä tekemistä joukkueen hyväksi. Onkin ollut mukava huomata se talkoohengen voima, jota vanhemmat yhdessä kehittävät tarvittaessa. Oman joukkueen järjestämissä turnauksissa kahvio täyttyy tekevistä äideistä ja organisaattoreita löytyy. Varainkeruutempauksessa moni huomasi itsessään asuvan piilevän myyjän! Puuhaäidit järjestivät joukkueelle eräänä viikonloppuna koulun liikuntasaliin kaupunkisota-tapahtuman, se saikin pojilta paljon kiitosta. Joukkuekavereiden kanssa on kiva olla muutenkin kun vain jalkapallon merkeissä.

Sitten iso peukku joukkueen valmentajille ja huoltotiimille tästä talven toiminnasta. Ilolla jätän oman pelurini kannustavan ja hyvän ilmapiirin luovan valmentajan käsiin. Esimerkkejä olen kuullut toisenlaisistakin valmentajista. Meidän joukkueessa asiat ovat hyvin, kaikin puolin.

Tuleva kevät ja kesä on jalkapallontäyteinen. Siksi toivonkin valmentajille energiaa harkkojen ja pelien pyörittämiseen.  Vanhemmille jaksamista arjen ja tämän hienon harrastuksen yhteensovittamiseen. Pelaajille toivotan hyviä kikkoja, kovia tykkejä, varmoja sijoituksia ja tarkkoja syöttöjä  (nämä lainasin valmentajan positiivisista kommenteista pelaajille harjoituksissa)!

                                                         Soile Inkeroinen

                                                         Aarnen äiti & Joukkueen Blogisti

Elämä on oppimista varten

Oppimista tapahtuu kaikkialla. Oppiminen ei rajoitu kouluun, vaan, yllättävää kyllä, koululaisen oppimisesta vain 18,5 prosenttia tapahtuu koulussa. Opin sen koulutuspäivässä, jota olin järjestämässä tänne Nuorisokeskus Anjalaan Kymenlaakson ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän puolesta. Opin, että suurin osa oppimisesta onkin siis muiden tahojen kuin opettajan vastuulla. Mutta, kun opettaja on ruorissa, miten hän opettaa ja minkälaisessa oppimisympäristössä oppiminen tapahtuu? Tämä ei olekaan enää niin itsestään selvää.

Työkaverini totesi kuunneltuaan koulutuspäivässä tutkijatohtori Marjaana Kankaan esitystä laajenevista oppimisympäristöistä, että hän on käynyt koulunsa 1990-luvulla todella edistyksellisissä oloissa. Pieni koulu teki marjaretkiä ja kävi tutustumassa naapurissa olevalla yrttitilalla. Koulua ympäröivä yhteiskunta kuului koulun oppimisympäristöön. Aivan kuten Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen Koulu kaikkialla–hankkeen tutkimuskouluissa on tehty. Rajoja ylittävä pedagogiikka on todella tullut näkyväksi Mahnalan ympäristökoulussa Hämeenkyrössä ja Fiskarsin koulussa Raaseporissa. Kumpikin koulu on kehittänyt omaan ympäristöönsä hyvin istuvan mallin, jossa koulun lähiympäristön vahvuudet tukevat koulun opetussuunnitelmaa. Mahnalassa vahvuudet liittyvät maaseutuun ja kestävään elämäntapaan, kun taas Fiskarsissa vahvuudet tulevat ruukkiympäristöstä ja kädentaidoista.

Tulevaisuuden oppimisympäristöt eivät enää rajoitu pelkkään luokkaan ja oppikirjaan. Oppimisympäristö on valtava käsite, sillä koko maailma on oppimisympäristö! Ja maailmassa riittääkin oppimista! Rajoja pitää kuitenkin osata laitaa, muuten pieni oppija tikahtuu. Tulevaisuuden opettaja onkin moniammatillisen yhteistyön pedagoginen johtaja. Hän pitää suitset käsissään, jotta kaikki koulua kohti kurottava tieto ei hyökkää oppijan kimppuun sellaisenaan. Opettaja on edelleen se, joka vastaa siitä, että oppimista tapahtuu oikealla tavalla, oikeassa suhteessa vastaanottajaan. Onnea matkaan, tulevaisuuden opettajat!

Laajentuvat oppimisympäristöt ja rajoja ylittävä pedagogiikka ovat ihan tavallisia asioita. Kestävä kehitys ja ympäristökasvatus ovat ihan tavallisia asioita. Joidenkin koulujen arjessa nämä tavalliset asiat ovat kulkeneet vuodesta toiseen. Joidenkin koulujen arjesta nämä ovat unohtuneet. Ihan tavallisia asioita voi tehdä monella tavalla: voi tehdä pienesti ja voi tehdä isosti. Jotkut koulut pystyvät tekemään ne isosti. Kaikkien ei tarvitse tehdä isosti, tärkeintä on, että yrittää. Siinä voi vaikka oppia jotakin!

Aikuiset harrastelentopalloilijat tempaisivat lasten ja nuorten liikkumisen tukemiseksi!

Hyväntekeväisyysturnauksen tuotot lahjoitetaan Nuorisokeskus Anjalan työn tukemiseen

Kouvolalaiset omaksi ilokseen pelaavat lentopalloilijat järjestivät lauantaina 28.2. hyväntekeväisyysturnauksen Nuorisokeskus Anjalassa. 

Turnauksen järjestämiseen innoittivat viimeaikaiset otsikot lasten ja nuorten harrastustoiminnasta. Yhä nuoremmat lapset sitoutetaan yhteen lajiin ja sen aktiiviseen treenaamiseen sen sijaan, että vapaalle ja monipuoliselle harrastustoiminnalle jäisi mahdollisuus. Lasten ja nuorten liikkuminen ja siten liikunnallisuus eriarvoistuu: on yhä enemmän huippukuntoisia, kilpaurheilua harrastavia nuoria ja toisaalta yhä enemmän liikkumattomia lapsia. Ennen väliin mahtui hyväkuntoisia, pihapeleissä ja leikeissä sekä useissa eri harrastuksissa ilman kilpailullisia tavoitteita liikkuvia lapsia.

Nuorisokeskus Anjala on yksi niistä toimijoista, joka pyrkii liikuttamaan lapsia erilaisin pelein ja leikein sekä kannustamaan omaehtoiseen, miellyttävään liikkumiseen. Nuorisokeskuksessa vierailevat ryhmät pelaavat pelejä, joissa tasa-arvoinen liikkuminen on mahdollista ja hauskaa. Kun luokka pelaa vaikkapa Kin Ballia, erot liikunnallisuudessa tasoittuvat ja yhteishenki kehittyy!

Lasten ja nuorten hyväksi tehtävää työtä halusi tukea pitkän perinteen omaava liikuntaseura Vihuri ry, joka järjesti kutsuturnauksen paikallisille harrasteporukoille. Turnaukseen osallistui neljä joukkuetta.  

Nuorisokeskus Anjala kiittää tuesta sekä joukkueita:

Vihuri Ry

Purs

Liikkala

Wilhelmiina 

että turnauksen tukijoita:

Anjalankosken rengas

Anjalankosken varaosa

AutoSuni

Eastsec Oy

Empower

Harri Helminen

Kymenlaakson LVI-huolto

Kymenlaakson taksi

Kymenlaakson taksivaruste

Markku Pakkanen

Ma-Sa Lines

Mex Marketing

Porvarin taksikuljetus

Veho Hyötyajoneuvot

Urheiluaitta Sannela

Kai Rantala

Mari´s Coffee

Lisäksi kiitos teille, jotka ette halunneet nimeänne julkaistavan sekä rahallisesta tuesta että talkootyöstä turnauksen eteen!

Kummijoukkue Kouvolan Uimarit, Rollot

Nuorisokeskus Anjala tukee kuutta Kymenlaaksolaista juniorijoukkuetta. Kouvolan uimareiden Rollojoukkue sai keväällä 2014 iloisen tervehdyksen Nuorisokeskus Anjalasta, jossa ilmoitettiin, että meidät oli valittu yhdeksi kummijoukkueeksi.

Kesän kuulumisista ja kisoista kertoili viimeksi Jussi Kleimola, jolta nyt syksyllä 2014 sain ”viestikapulan” omaan käteeni kummijoukkueen yhteyshenkilönä. ja mikäs siinä, kyllä tämmöisen joukkueen kanssa kelpaakin. Rollo - joukkueemme koostuu 2001-2004 syntyneistä nuorista, jotka viihtyvät lajin parissa 4-8 treenikertaa viikossa. Kyllähän siinä ajassa uintikaverit tulee jo tutuiksi.

Jotta yhteistyö onnistuu ja treenaamiseen tulee lisäpuhtia, oli kummijoukkueeksi pääseminen meille iso juttu. Pidimme joulukuun alussa pienen info-tilaisuuden, jossa seura jakoi jokaiselle kummijoukkueessa olevalle uimarille oman ”varustepussin”. Asu valinta pyrittiin tekemään niin, että sitä voisi oikeasti käyttää ja selkään painatimme ylpeästi Nuorisokeskus Anjala, hehän tämän meille mahdollistivat valinnallaan.

3.12.2014 Suuntasimme nokan kohti Nuorisokeskusta Anjalaa  ja kummijoukkueiden yhteistä tapaamista. Tällä kertaa paikalle oli päässyt kummijoukkueista vain meidän lisäksi SC jenga. Tämä ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut.Minna Nieminen kertoi alkuun omasta kilpaurheilijaurastaan aina lapsuuden maisemista tähän päivään. Yksin tällainen tarina voi jäädä syvästi jonkun mieleen ja sen ”herkällä korvalla” kuuntelemisen elkeen näki selkeästi muutamien nuorien kohdalla.

Eikä nuortenkaan tarvinnut jäädä tilanteessa vain kuuntelijan rooliin, hekin pääsivät toimimaan ja miettimään, mikä juuri heidän harrastuksessa on parasta. Ja sitä parasta riitti aina kaverista, kuuma-altaan kautta auton penkin lämmittimeen.

Sitten sekoitettiin vähän näitä kahta joukkuetta keskenään ja lähdettiin tehtävien pariin pihamaalle. Peliareenalla pelailtiin Kin-ball peliä ja metsän siimeksessä päästiin toimimaan pimeässä taskulamppujen avulla.

Toiminta oli mieleistä ja ryhmät sopeutuivat toisiin todella hienosti. Lopuksi istahdimme kotaan paistelemaan makkaraa ja juttelemaan. iltapäivä oli oikein onnistunut ja monen nuoren suusta kuuli kysymyksen –”Milloin meillä on seuraava tapaaminen?”

Rollot ryhmäytymispäivässä 

Seuraavaa tapaamista ei tarvinnut kauaa odotella, sillä ryhmäytymispäivä oli jo 17.1.2015. Tämä oli hyvä ajankohta, koska tuosta viikon päästä alkoi uimareiden kisakausi ja useat viikonloput keväästä kuluukin tiukasti kisojen merkeissä. Ryhmäytymispäivän aamu näytti sään puolesta ehkä hieman rujomman puolensa, sillä en ollut ihan vakuuttunut siitä säilyisimmekö ulkona ehjinä, niin ettei kukaan katkaisisi jalkaansa tai kättänsä jäätyneellä maalla. Onneksi Nuorisokeskus Anjalan sopukoissa ja metsän siimeksessä löytyi aina joku sopiva kolonen, missä saimme hyvillä mielin ratkoa tehtäviä ja toimia ryhmissä.

Aluksi ratkoimme jos jonkinlaisia pulmatehtäviä satunnaisissa ryhmissä, ja näin ulkopuolisen tarkkailijan silmin tämä oli juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan. Ei valitakaan aina pariksi sitä kaikkein läheisintä kaveria, vaan opetellaan tutustumaan ja toimimaan kaikki kaikkien kanssa. 

Tehtäviä ratkottaessa huomasi kyllä nuorten kilpailuvietin, kun kyseessä oli aika ja se, mikä ryhmä ratkoo nopeimmin. Mutta toisaalta, ei sitä häviötä tai toisaalta voittoakaan jääty sen suuremmin jälkeenpäin huutelemaan

Lounaan jälkeen nuoret saivat hetken aikaa huilahtaa ”vintillä” vapaasti keskenään jutellen. Tämä oli myös hetki jota monet olivat odottaneet. Seurustelua kavereiden kanssa jossain muussa tilassa kuin uimahallin pukuhuoneessa kiireesti treenien jälkeen, kun äidit ja isit odottelevat sormia napsutellen ja kelloa katsellen toinen jalka jo kotiin menossa.

Päivän kruunasi geokätköily, joka veti kaikki mukaansa. Ja mitä yhteistyötä ja ryhmähenkeä! Kuka kantoi gps:ää, kuka kirjasi tuloksia, kuka johdatti joukkoa, Kaikilla oli tehtävä ja sitä vaihdettiin ilman aikuisen kehotusta, omatoimisesti.

Hyviä ajatuksia vielä jokaiselle jokaiselta uintikaverilta, niin siihen oli hyvä päättää päivä.

Hyvillä mielin voin sanoa, että päivä oli todella onnistunut ja täytti paikkansa upeasti. Nuorten yhdessäoloa on aina mukava seurata ja terveellisiä elämäntapoja ja upeaa asennetta. Kiitos siis, että sain tämän homman hoitaakseni ja mukanaolon mahdollisuuden hienossa joukkueessa.

Ja kiitos Minna, olet super.

Teksti ja kuvat: Susanna Pulkkinen (uimarin äiti)

Kouvolan Uimarit, Rollo - joukkue