Joulurauha- lapsen perusoikeus

”Sinun kiireinen arkesi on lapsesi lapsuus.”  Kolahtiko? Juoksujalkaa suoritetun marraskuun jälkeen minuun kolahti.

Nuorisokeskus Anjala on viidesti julistanut lasten ja nuorten joulurauhan alkavaksi marraskuun lopussa. Tänä vuonna joulurauhan julistukseen haastettiin myös muut nuorisokeskukset, ja näin joulurauha saatiin julistettua koko Suomeen. Miksi marraskuun lopulla? Perinteiset joulumyyjäiset ja joulukadun avaukset ajoittuvat yleensä joulukuun alkuun tai kuun vaihteeseen. Mitä pidemmälle joulukalenterin luukut avautuvat, sitä kiireisemmäksi muuttuu aikuisten tahti. 

Nuorisokeskus Anjala kysyi julistusperinteen aluksi lapsilta, mitä he joulurauhalta toivovat. Vastauksissa korostui rauha, hyvä mieli, yhdessäolo läheisten kesken, yhdessäolo ilman stressiä ja paineita. Mutta mitä me aikuiset teemme koko jouluajan? Juoksemme myyjäisissä, kaupoissa lahjalistoinemme, siivoamme, touhuamme, stressaamme…

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila julisti Anjalassa tämänvuotisen joulurauhan lapsille ja nuorille. Tuomas sanoi julistuksessaan tiivistetysti; ”Lapsilla on oikeus joulurauhaan. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.” Miltä kuulostaa velvollisuus rauhoittua joulun odotuksen tunnelmaan ja täyttää lapsen toive kiireettömästä yhdessäolosta, lautapeleistä, joulumusiikista ja kynttilänvalosta? Minusta ei ainakaan kovin ikävältä. Aion alkaa toteuttaa tätä velvollisuutta välittömästi – koska lapsillani on oikeus joulurauhaan!

Nuorisokeskus Anjala toivottaa kaikille joulun odottajille mukavia talvikelejä tonttujen etsimisseikkailuihin, tunnelmallisia piparileivontahetkiä ja tsemppiä joulupukin odotukseen! 

Jenni Liikkanen
Toiminnanjohtaja

Nuorisokeskus Anjala

 Kuvat: Lasten ja nuorten joulurauhanjulistus Anjalassa 2018

Kouvolan Keilailuliiton juniorit Anjalan tunnelmallisessa ympäristössä

Kouvolan Keilailuliitto on vuonna 1951 perustettu paikallisyhdistys, joka järjestää keilailutoimintaa Kouvolan seudulla. Junioritoiminta on yksi liittomme päävastuualueista, joten olimme erittäin iloisia solmiessamme Nuorisokeskus Anjalan kanssa Aito yhteispeli -kummijoukkuesopimuksen. Lokakuussa innokkaat juniorimme pääsivät seikkailemaan ja hiomaan ryhmätyöskentelytaitoja Nuorisokeskus Anjalan idyllisellä alueella.

Vaikka keilailu onkin pääosin yksilölaji, sen yhteisöllinen ja sosiaalinen ilmapiiri on koukuttanut harrastajia ympäri maailman jo vuosisatojen ajan. Ryhmätyötaidot ja toisten huomioiminen ovat tärkeitä taitoja niin keilaradoilla kuin muillakin elämän osa-alueilla. Näitä jokapäiväisiä ja äärettömän tärkeitä taitoja Kouvolan Keilailuliiton juniorit pääsivät harjoittelemaan Nuorisokeskus Anjalan ryhmäytyspäivässä.

Nuoremme kokoontuivat pirteän syksyiseen Anjalan lauantaiaamuun innokkaissa ja odottavissa tunnelmissa. Päivä aloitettiin tutustumalla toisiimme. Jokainen piirsi yhden ominaisuuden vastapäätä olevan kaverin omaankuvaan. Vastapäinen kaveri vaihtui koko ajan ja jokainen joutui havainnoimaan ainakin yhden yksityiskohdan seurakaveristaan. Kuvat nimettiin ja annettiin ohjaajalle mukaan, että hän voi jakaa ne takaisin lisäämällä niihin positiivisia asioita, joita tuli päivän aikana esiin ko. henkilöstä. Sitten jatkettiin räväkällä peili-leikillä, jossa osallistujamme saivat mukavan alkulämmön päälle. Ryhmän tavoitteena oli juosta pelinohjaajan selän taakse aina tämän katseen välttäessä, poimia terhakkaasti vinkunut kumiankka ja palata takaisin lähtöpisteeseen. Ohjaajan kääntäessä selän juoksijat saivat liikkua ja hänen kääntyessä ryhmään päin kaikkien oli jäädyttävä paikalleen. Monien täpärien yritysten jälkeen jouduimme toteamaan refleksiemme ja kärsivällisyytemme kaipaavan vielä hieman harjoitusta, mutta vauhdikasta ja hauskaa oli heti aamusta!

Alkulämmittelyjen jälkeen ryhmämme suuntasi kiinnostusta herättäneelle matalaharjoiteradalle. Keskittymistä, tasapainoa ja koordinaatiokykyä vaatinut temppurata imaisi osallistujat kirmaamaan alueen eri osioiden haasteisiin. Ensin kaikki tutustuivat rataan itsekseen ja omien mieltymysten mukaisesti. Taitojen karttuessa siirryttiin päivän yhteen tavoitteeseen eli ryhmätyöskentelyyn. Koko joukkueen oli selvitettävä radan koukerot yhdessä toisia auttaen, ilman että kukaan osuisi maahan. Maastossa väreili keskittynyt ja urheilullinen tunnelma, kun taitavat nuoret selvittivät toinen toistaan tiukempia tilanteita. Maaliin selvittiin yhdessä ja hyvää ryhmähenkeä uhkuen.

Muutamien liikunnallisten aktiviteettien jälkeen oli vuorossa ansaittu lounastauko. Siirryimme sisään tunnelmaiseen kotaan ja rakensimme nuotion ruoan sekä kuuman juotavan valmistamiseksi. Lounaasta tulikin todella maittava. 

Paistetut makkarat ja lämmitetyt pitsapalat hävisivät iloisiin naamoihin lämpimän mehun ja teen säestämänä. Lounastauon jälkeen pääsimme jälkeen harjoittelemaan ryhmätyöskentelyä loppusiivouksen parissa. Opimme, että omista ja oman ryhmän jäljistä huolehtiminen jättävät paikat siistiksi seuraaville ryhmille, jolloin kaikki pääsevät nauttimaan puhtaasta ja terveellisestä ympäristöstä.

Lounaan jälkeen ryhmämme nautti annetusta vapaa-ajasta aktiivisesti jalkapalloa pelaten. Taidokkaiden suoritusten ja vauhdikkaiden pelitilanteiden jälkeen ryhmä tallusti viimeiseen tehtävään, metsän siimeksessä sijainneeseen labyrinttiin. Nuoret jaettiin kahteen joukkueeseen, joiden tehtävänä oli etsiä oman joukkueen värisiä kuutioita labyrintissä olleista linnunpöntöistä. Aktiivisen, mutta hieman pitkäksi venähtäneen etsinnän jälkeen saimme tehtävät suoritettua. 

Ja jälleen karttui oppia ja kokemusta toisten huomioimisesta sekä yhteisön hyvinvoinnin edistämisestä.

Ryhmäytyspäivästä poistui onnellinen ja liikunnasta nauttinut ryhmä. Päivän suurimpana oppina oli yhdessä tekemisen tärkeys ja ryhmätyöskentelyn iloisuus. Elämässä on toimittava yhteisten pelisääntöjen mukaan, jolloin kaikilla on hauskaa ja askareet sujuvat sovitusti. Jos joku poikkeaa yhteisesti sovituista ohjeista, siitä aiheutuu vaivaa kaikille. Seuraavissa keilailuharjoituksissa pääsimme jälleen jakamaan kokemuksia ja muistoja mahtavan päivän seikkailuista.

Suuret kiitokset Nuorisokeskus Anjalalle unohtumattomasta päivästä!

MyPa harrasteryhmä Anjalassa

Nuorisokeskus Anjala tukee seitsemää Kymenlaaksolaista kilpa- ja harrastusryhmää. MyPa harrasteryhmä on yksi näistä kummijoukkueista. 

Joukkueellamme oli erityinen peli Saviniemessä 16.9.2018. Osalla porukasta jopa 9 vuotta taivalta takana juniorina MyPassa Joukkue oli kutsunut yleisellä kutsulla kaikki jalkapallosta kiinnostuneet ihmiset paikalle katsomaan peliä ja milläpä muulla jalkapallo ihmiset saa liikkeelle kuin ilmaisella kahvilla. Ennen pelin alkua näytti siltä, että ilmainen kahvi ei nyt oikein vetänyt porukkaa lehtereille.

Vastustajan pelaajat olivat jo jonkun tovin kentällä lämmitelleet, meillä vasta teippailtiin sukkia ja harjailtiin ponnareita. Neideillä oma ”marttakerho” vaihtopenkillä ja pojat höntsäilivät maalilla pallojen kanssa. Ihan perinteinen valmistautuminen peliin tältä porukalta. Sairastuvalla istuskeli 3 nuorta jotka nauttivat ilmaisesta kahvista ja pullasta.

Pelin alun lähestyessä tunnelma oli aivan seesteinen, nuoret olivat luottavaisia, iloisia ja muutenkin hyväntuulisia. Ei ollut yhtään ”nuttuturpaa” matkassa tällä kertaa, sunnuntai iltapäivä pelit taitavat olla parhaita tälle jengille. Joukkueen aloitus ”MyPa”- huuto laukaisi katsomosta erityisen voimakkaan aplodi-myrskyn, olimme siis onnistuneet saamaan katsojia muualtakin kun pelaajien vanhemmista.

Pelin alku sujui rauhallisesti molemmilta joukkueilta, selkeästi tunnusteltiin vastustajan pelityyliä. Meidän joukkueella tosin hiemain vaikeuksia saada palloa omilleen, joten maalivahti sai lämpimikseen otella pari palloa itselleen. Pikkuhiljaa peli alkoi siirtyä keskikentälle ja hyökkäyksiä molempiin suuntiin. Peliminuuttien kulkiessa eteenpäin ja tilanteen pysyessä 0-0, alkoi tunnelma selvästi lämmetä katsomossakin ja puolustuksen hyvät pallon purut sekä Muhiksen suorittamat huikeat torjunnat saivat aikaan hurjat aplodit. Parista maalitilanteestakin päästiin nauttimaan. Näin huoltajan silmissä ja korvissa näytimme pelaavan parhaimpia pelejämme tällä kaudella tai ainakin vapautuneesti ja iloisesti peli nuorilla kulki. 

Kauden päätteeksi pääsimme Nuorisokeskus Anjalaan viettämään ryhmäytymispäivää. Harvalukuinen nuorisoporukka oli saanut itsensä paikalle lauantai aamuksi klo10.

Ilma ei ollut paras mahdollinen heti aamupäivästä, joten Minna talutti meidät Anjalan kartanon ovelle. Tietystikin sisälle päästiin vasta kun nuoret olivat suorittaneet pienen aivojumpan terassilla. 

Kummituksia ei nähty kartanolla muuten kuin papereissa, joihin piirsimme toisistamme ”näköis”-kuvat.

Nuoret valitsivat huoneista yhden, jossa otettiin joukkuekuva. Kuten aina, se ei tämän ryhmän kohdalla onnistu ihan ”tuosta vaan napastaan kuva” vaan improvisaatio lähti heti ryhmässä liikkeelle ja toki seinämaalausta piti pikkasen matkia.

Sää alkoi seljetä, joten pääsimme kodalle pelaamaan muistipeliä. Niin varmat ”voittajat” eivät niin selvästi taaskaan muistaneet oikeiden kuvien paikkoja, mutta kaikki saatiin käännettyä ja ruokailun tehtävä jaot tehtyä. Napakasti osa lähti Minnan mukana hakemaan ruokatavaroita keittiöltä, osa sytytti nuotion, osa aloitti nokipannukahvien keiton ja osalle jäi riippukeinujen virittelyä.

Jokainen hoiti kyllä oman ”tonttinsa” mallikkaasti ja aikaa jäi myös auttaa kaveria joko oikeasti yhteistyötä tekemällä tai sitten pikkuisen piruillen ja jarruttamalla hommia.

Ruokailun jälkeen nuoret lepuuttelivat ”killi” vatsojaan riippukeinuissa lauleskellen. Hetken levon jälkeen siivosimme ruokailun jäljet kodalta ja lähdimme Minnan johdolla tekemään ryhmätyötä. 

Tämä naruhässäkän kanssa palikoiden kerääminen ja pinoaminen näytti sujuvan porukalta aivan loistavasti. Tältä jengiltä yhteistyö on aina sujunut mutkattomasti.

Jäljellä aktiviteeteista oli kinkkinen labyrintti, jossa lautapelin tavoin haettiin koodeja ja suoritettiin tehtäviä pareittain. Vauhti oli kovaa ja niin sieltä luriteltiin runoa, laulettiin maamme- laulua, räpättiin ja lueteltiin presidenttejä. Meillä joukkueessa on tytöt olleet aina vahvoja ja tänäänkin voittivat tytöt.

Lopuksi rustailtiin aiemmin tehtyihin muotokuviin jokaisesta joitakin hyviä juttuja ja käytiin päivää muttenkin keskustelemalla läpi. Kotiin päin ajellessani kyydissäni olleet nuoret olivat ihan tyytyväisiä päiväänsä tai ainakin niin tyytyväisiä kun tämän ikäiset voivat vaan olla :)

"Kiitos Nuorisokeskus Anjala mukavasta, kiireettömästä

ja hauskasta päivästä!"

Yksinäisyyttä torjumassa

Nuorisokeskus Anjalassa on käynnissä vilkas leirikoulusyksy. Leirikouluun tultaessa luokalla on tavoite, johon yritämme yhdessä päästä. Usein tavoite on luokkahengen parantaminen tai sosiaalisten taitojen vahvistuminen ryhmässä.

Leirikoulun päätteeksi kysymme opettajan palautelomakkeessa, miten tavoite on toteutunut. Enemmistö opettajista on tänäkin syksynä vastannut, että tavoite toteutui vähintään melko hyvin.

Jokainen leirikoululainen vastaa myös palautekyselyymme. Ja kyllä, luemme ne kaikki, tänäkin vuonna liki 2000 palautetta. Viime viikolla palautteita lukiessani eteen tuli ehkäpä tämän syksyn liikuttavin palaute. Kohtaan ”Parasta leirikoulussa oli”, oppilas oli vastannut seuraavasti: ”Ihmiset, oli ihanaa oppia luokkalaiseni paremmin. Enkä myöskään tuntenut olevani yksin.”

Viesti kertoo siitä, että yksinjäämisen kokemus ei ole kirjoittajalle vieras. Koululaisten yksinäisyys -tutkimuksen mukaan satunnainen yksinäisyyden kokeminen on yleistä, ja 12% tutkimusjoukosta (5925 oppilasta) kokee itsensä yksinäiseksi hyvin usein tai melko usein. Vuonna 216 toteutetussa kyselytutkimuksessa ilman yhtään ystävää koki olevansa 2% vastaajista. (Lyyra, Välimaa, Keskinen, Kannas ja Heikinaro-Johansson 2016, Koululaisten yksinäisyys). 

Kouluterveyskysely vuodelta 2017 kertoo, että yksinäiseksi usein itsensä tuntee 2,7% 4.-5.-luokkalaisista. (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely)

Koululaisten yksinäisyys- tutkimuksessa todetaan, että kouluympäristön sosiaalinen tuki oli yhteydessä vähäisempään yksinäisyyden kokemiseen. Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että koulussa lasten ja nuorten yksinäisyyteen voidaan puuttua tukemalla oppilaiden välisiä suhteita. (Lyyra, Välimaa, Keskinen, Kannas ja Heikinaro-Johansson 2016, Koululaisten yksinäisyys).

Nuorisokeskusten leirikouluissa vahvistetaan osallisuutta ja yhdessä tekemistä. Pyrimme tarjoamaan myös elämyksiä, joilla voi oppia uutta paitsi itsestään, myös luokkatovereistaan. Nuorisokeskukset ovat myös syrjinnästä vapaita alueita, ja voidaankin rehellisesti sanoa tavoitteenamme olevan, että meillä kukaan ei jää yksin. 

Kuvassa leirikoululaisia pelaamassa Tipun ryöstöä ohjaajamme johdolla.

Yksinäisyyden kokeminen voi aiheuttaa sekä terveydellisiä että sosiaalisia ongelmia. Jokainen saamamme palautteen mukainen kokemus voi olla todella merkityksellinen yksinäisyyttä kokeneelle lapselle. Kun me aikuiset sorrumme murehtimaan leirikoulun rahoittamisen työläyttä ja tutkimme suurennuslasilla Opetushallituksen ohjeistusta ja linjauksia leirikoulujen rahoittamisesta, meidän tulisi muistaa myös se, mitä Opetushallitus tuo esiin linjaustensa ohessa; koulun ulkopuolella annettava opetus on pedagogisesti tärkeää. Koulun ulkopuolella annettava opetus on myös omiaan lisäämään oppilaiden hyvinvointia ja osallistuvaa kansalaisuutta.

Suomen perusopetuslain mukaisesti jokaisella lapsella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Minä toivoisin, että jokaisella lapsella olisi oikeus myös turvalliseen leirikouluun ja onnistumisen kokemuksiin.

Syysterveisin, 
Jenni Liikkanen 
Toiminnanjohtaja
Nuorisokeskus Anjala

Kummijoukkueemme Kotkan Hyrrät

Tanssiklubi Kotkan Hyrrät ry on yksi seitsemästä Nuorisokeskus Anjalalta tukea saaneesta joukkueesta. Otimme kummijoukkueen paikan vastaan suurella ilolla! Hyrrät täytti syksyllä 2018 kunnioitettavat 50 vuotta ja on ollut merkittävä vaikuttaja kotkalaisessa tanssikulttuurissa hyvin pitkään. Hyrrien virallinen vuosipäivä oli lauantaina 8.9 ja tällöin kummijoukkueemme eli seuran kilpatanssijat pääsivät osallistumaan ryhmäytyspäivään Nuorisokeskus Anjalassa.

Saavuimme Anjalaan kimppakyydeillä eri puolilta Kotkaa. Nuorten lisäksi mukana oli kaksi huoltajaa. Ensimmäiseksi tapasimme yhteyshenkilömme Minna Niemisen, joka kertoi meille päivän kulusta. Nuorisokeskuksella olikin säpinää samalle päivälle osuneiden suunnistuskilpailuiden vuoksi. Myös sää suosi meitä: lauantai oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen.

Aloitimme lämmittelytehtävillä, joissa pääsimme piirtämään toistemme kasvoja vaiheittain yhteistyössä. Tehtävä näytti aiheuttavan tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja kikatuskohtauksia muotokuvien edetessä. Toisaalta piirtämistehtävä osoitti myös joidenkin tanssijoiden suuret vaatimukset ja itsekrittisyyden itseä kohtaan. Oma tuotos ei olisi kelvannut itselle millään, mutta onneksi persoonallinen lopputulos oli nyt tärkeintä.

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan kiehtovaan metsälabyrinttiin. Meille annettiin erilaisia pienissä ryhmissä suoritettavia tehtäviä, joissa tarvittiin ominaisuuksia, joita tarvitaan myös tanssissa. Ryhmien jäsenet pohtivat, että tehtävien suorittamisessa tarvittiin ainakin yhteistyötä, keskustelutaitoja, toisen kuuntelemista, nopeutta ja muistia. Lasten ja aikuistenkin kilpailuvietti nousi nopeasti esille, kun labyrintissa juostiin tosissaan kuvien ja palikoiden perässä hengästyneinä ja posket punaisina. Tehtävät osoittivat myös, että huolellinen ja tasapuolisesti tehty yhteinen suunnitelma vaikutti suorittamisnopeuteen merkittävästi.

Herkullisen ja ravitsevan lounaan jälkeen nuoret saivat vapaasti hetken touhuta ja halutessaan levätä. Tosin aika taisi mennä levon sijaan koripallon ja leikkimisen sekä kiipeilyn parissa. Vapaa-ajan jälkeen jatkoimme ryhmässä ratkaistavalla palapelillä, joka pienen avun jälkeen lopulta ratkesi.

Palapelin jälkeen oli vuorossa todellinen haaste, jossa piti saada koko joukkue autettua vaijeria pitkin puun luota toiselle. Tehtävässä oli onnistumisen saavuttamiseksi tehtävä yhteistyötä ja otettava kunkin joukkueen jäsenen vahvuudet huomioon. Haaste olikin yllättävän vaativa, mutta ryhmämme ei luovuttanut eikä se olisi ollut millään myöskään halukas ottamaan vastaan tarjottua apua. Kilpatanssijat osoittivat todellista periksiantamattomuutta yrittäessään aina vaan uudestaan ja uudestaan epäonnistumisten jälkeen. Tämän tehtävän aikana huomasi myös sen, että monella on vielä kehitettävää muiden kuuntelemisessa sekä palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa.

Lopuksi ryhmän piti vielä varastaa Minna-ohjaajalta leikkikana Minnan huomaamatta. Tätä leikkiä olisi jatkettu varmaankin ikuisuuden ajan, mikäli se olisi ollut mahdollista. Jospa jatkamme sitä keskenämme sopivassa yhteydessä! Lopetimme päivän ohjelman antamalla toisistamme positiivista palautetta alussa piirtämiimme kuviin. Kaikista löytyi osuvia ja mukavia asioita kommentoitavaksi.

Kotimatkalla oli joukko väsyneitä, mutta päivään erittäin tyytyväisiä nuoria tanssijoita, jotka toivoivat pääsevänsä pian uudestaan Anjalaan! Kiitos Minnalle ja koko Nuorisokeskus Anjalalle!

Anjalan Liiton nuoret viettivät ryhmäytymispäivää

Nuorisokeskus Anjala tukee seitsemää Kymenlaaksolaista kilpa- ja harrastusryhmää. Anjalan Liiton hiihtokoululaiset ovat yksi näistä kummijoukkueista. 

Anjalan Liiton nuoret kokoontuivat viettämään ryhmäytymispäivää Nuorisokeskus Anjalan pihapiiriin aurinkoisena lauantaiaamuna 18.8. Matkaan lähti 9 nuorta, 2 “apuohjaajaa” ja ohjaaja.

Päivä aloitettiin kokoontumalla hiekkakentälle, jossa nuoret pääsivät heti tosi toimiin. Ensimmäisenä tehtävänä oli Kana-leikki, jossa ohjaajalta piti viedä kanalelu peilileikin tapaisesti. Haaste osoittautuikin vaikeammaksi kuin odotettiin ja nuoret saivat sen ratkaistua vasta toisella yrittämällä, ja siinäkin taisi olla hieman vilppiä mukana. Tämän jälkeen siirryttiin pulmatehtäviin. Nuoret pääsivät muun muassa selvittämään narun suoraksi ja tekemään talojen pohjapiirustuksia silmät sidottuina. Alku ujosteluiden jälkeen nuoret pääsivät vauhtiin ja tehtävät saatiin suoritettua hyvällä yhteishengellä.

Lopuksi ennen kuin päästiin siirtymään hiekkakentältä eteenpäin, nuoret suorittivat erilaisia kilpailuja pienissä ryhmissä. Kuten voi arvata, näiden urheilijoiden keskuudessa kilpailut käytiin kovalla voitontahdolla ja omiakin ennätyksiä meinattiin yrittää parantaa loputtomiin.

Ennen kuin päästiin ruokailemaan oli suoritettavana vielä ehkä päivän haastavin sekä nuorten mukaan hauskin ryhmätehtävä. Tässä tehtävää koeteltiin ryhmän yhteistyötaitoja sekä ratkaisunkykyä. Loppujen lopuksi nuoret äkkäsivät haasteen idean ja suoriutuivat siitä onnistuneesti.

Sitten olikin ruokailun aika. Nuorisokeskus Anjala tarjosikin meille herkullisen lounaan, jonka jälkeen oli taas hyvä jatkaa ryhmäytymistehtävien parissa.

                     

Ruokailun jälkeen oli pieni tauko, mutta ruuan aiheuttaman energiapiikin vuoksi nuoret eivät malttaneet pysyä paikoillaan, vaan juoksentelivat ympäri pihaa pelaten erilaisia pelejä. Hetken päästä päästiinkin taas kylläisinä jatkamaan tehtäviä. Seuraavana edessä olikin myös pohdintaa ja ratkaisutaitoja vaativa labyrintti. Kilpailuhenkiset nuoret jaettiin kolmeen eri joukkueeseen ja erilaiset haasteet suoriutuivat hirveällä vauhdilla. Fysiikkaa vaatineen tehtävän jälkeen täytyikin käydä Matildassa täyttämässä juomapulloja ennen seuraavaa tehtävä.

Palasimme takaisin metsään, missä olimme jo aiemmin suorittaneet haastavan köysihaasteen. Seuraava haaste, jota nuoret pääsivät yrittämään, muistuttikin tätä edellistä haastetta. Edellisestä tehtävästä oppineena nuoret suorittivat haasteen lähes ennätysajassa ja saivat olla ylpeitä itsestään ohjaajan kehuessa heitä. Päivän viimeisenä haasteena oli päästä toiselta saarelta toiselle käyttäen vain rengaskeinua ja laudan pätkää. Tehtävä osoittautuikin ehkä jopa liian helpoksi, sillä urheilulliset nuoret suorittivat sen näpsäkästi vain käyttäen apunaan rengaskeinua.

Päivän päätteeksi nuorten keskuudesta huokui positiivinen tunnelma ja peukutkin nousivat ylös kysyttäessä fiiliksiä.

            

Kiitos mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta päivästä Nuorisokeskus Anjalalle ja matkassa mukana olleille nuorille!