Palataanpa ajassa taaksepäin viime syksyyn, jolloin kesä oli vielä parhaimmillaan. Yksi ajanjakso päättyi minun omassa elämässäni ja uuden suunta oli edessä. Olin antanut elämästäni huippu-urheilulle ja soudulle kymmenen vuoden ajan. Olin analysoinut päivän tapahtumia ja kirjannut toteutuneet asiat ylös monien vuosien ajan. Itsetutkiskelua, tiimityötä, päämäärään tähtäävää etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista. Omakohtaisia kokemuksia ja pitkiä projekteja. Siinä sivussa harjoituskaverit olivat saaneet osansa sielussani asuvaa "pikku seikkailijaa" ja päässeet (joutuneet?) mukaan retkilleni vapaa-ajalla. Elämänkoulua parhaimmillaan! Pääsin vihdoin pitkän matkan jälkeen soutajana maaliin, mutta seuraava suunta oli kytenyt jo pitkään....koskaan sammumatta...Haluaisin joskus hyödyntää lähihoitajan ja seikkailuohjaajan tutkintoani sekä omakohtaisia kokemuksia tulevassa työssäni.
 |
| Eräs irtiottoni melontaretkellä Taipalsaarella |
Hyppäsin vauhdista keskelle sesonkia ja vilkkainta leirikoulujen aikaa. Sain ensimmäisen perehdytysviikon jälkeen oman leirikouluni joka jännitti tietenkin kovasti, mutta asia jota olin jo alkanut odottaa!
Välillä sesongissa ja kiireessä joutuu tilanteisiin, jossa luovuus näyttelee suurta osaa ja on osattava toimia olosuhteiden tai ulkoisten muutosten myötä. Vaihtaa ennakkoon suunniteltua tapaa toimia ja järjestää toteutus uudella tavalla. Jo ihan yksinkertaisesti luonnonolosuhteistakin liittyvä seikka. Mieleenpainuvimpana ja konkreettisimpana hetkenä ensimmäisestä sesongista jäi päivä, jossa toisen ryhmän ohjaajan kanssa olimme suunnitelleet samat tiimitehtävät ryhmillemme samaan paikkaan. Emme vain olleet osanneet edes ajatella, mahdollisuutta tähän. Huomasimme vain olevamme samalla paikalla ja etsivämme samoja tiimivälineitä välinevaraston kaapista.
Hetken asiaa naureskeltuamme ja hikikarpaloiden valuessa päästäni tuumasin yhteisestä päätöksestä, että minä lähden valmistelemaan labyrinttiä metsään ja miettimään uutta vaihtoehtoa. Mieleeni pälkähti ajatus, jossa saman tiimitehtävän "pullo suosta" voin toteuttaa yhden köyden sijaan kolmella eri mittaisella köydellä! Maastoahan Anjalassa löytyy muualtakin, joten metsään siis ja löytyipä sieltä vielä ihka oikea pikkuinen vesilammikkokin johon pullon pystyi sopivasti upottamaan. Toimistolle tullessa työkaverit olivat perustaneet leikkimielisen (mutta hyvinkin tarpeellisen) "terapiapenkin", jossa ohjaajana pystyimme molemmat vielä vaihtamaan ajatukset ennen tiimitehtävien ohjaamista ja tulipa sieltä uusia toimintamallejakin tehtäviin! Tätä se luovuus ja yhteistyö on parhaimmillaan - Kiitos näistä elämyksistä!
Sesongin jälkeen huomasin olevani väsynyt ja mieleni oli pysähtynyt. Omaa jaksamista ja rentoutumista työn ulkopuolella olen miettinyt varsinkin ensimmäisen sesonkini jälkeen paljon. Urheiluaikana opin nauttimaan pienistä irtiotoista ja lyhyistä päivän vapaista treeni- tai kilpailujakson aikana. Näitä samoja työkaluja pystyn hyödyntämään myös ohjaajan työssäni sesongin aikana. Olemaan "parin päivän lomalla" ja nauttimaan pienistä asioista eli irtiotoista. Minulle irtiotot liittyvät retkeilyyn, urheiluun eri lajien parissa ja kavereiden tapaamisiin.
Työssä kehittyminen ja työn kehittäminen motivoi tällä hetkellä paljon. Kevään toiseen sesonkiini lähden työssä paljon kokeneempana ja enemmän myös omaa jaksamista ymmärtäen.
- Minna Nieminen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti