Kulttuurien kirjavuutta ja polttopallon sujuvuutta

Kalenterivuoteen mahtuu monen moista teemapäivää; lähes jokaiselle viikolle näyttäisi riittävän aiheita jos ei nyt aivan juhlaan, niin ainakin jonkun tärkeän asian esiin nostamiseen. Huomionarvoista on, että useat näistä päivistä haluavat muistuttaa meitä asioista, jotka ovat oikeastaan erottamattomasti läsnä arjessamme, mutta helposti muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Tänään 21.5, vietetään kansainvälistä kulttuurisen moninaisuuden päivää. Kun jo tuo pelkkä sanayhdistelmän oikeinkirjoitus vaati tarkistuksen virallisista lähteistä, kuinka tämän päivän tulisi olla meille jollakin muotoa läheinen?

Kuluneen kevään aikana on Nuorisokeskus Anjalan pihapiirissä jälleen viikoittain leikitty erilaisia perinneleikkejä, joista yhdeksi suosituimmista on noussut esiin polttopallo. Lähes jokaisen ryhmän kanssa, on tuon lähes poikkeuksetta kaikille tutun leikin ohjeita kerratessa jo heti alkuun vastaan tullut eroavaisuuksia perussääntöjen tulkinnan suhteen; vähintäänkin polttokohdan määrittäminen on aiheuttanut toistuvasti keskustelua. Perinteisen polttopallon rinnalla olemme pelanneet myös sovellettuja versioita, joista on ollut vielä erotettavissa pelin perusidea, mutta joiden sääntömuutokset ovat tuoneet alkuperäiseen versioon verraten aivan uusia ulottuvuuksia. Samoin, kuin tuo perinteikäs peli on aikojen saatossa muovautunut moneksi, ovat myös ihmiset ja kulttuurit alituisessa muutoksen tilassa. Tämän jatkuvan prosessin myötä pyrimme luonnollisesti pitämään yllä kehitystä.

Mutta miten kävisi, jos lakkaisimme kokonaan pelaamasta perinteistä polttopalloa ja siirtyisimmekin suoraan muovautuneisiin pelimuotoihin? Uudet pelit ovat toki toimivia ja mukavia, mutta mitä menettäisimmekään unohtamalla pelin kantamuodon? Historia auttaa meitä ymmärtämään nykyisyyttä ja määrittämään itseämme suhteessa taustaamme. Kulttuurisen moninaisuuden päivän yksi tärkeistä päämääristä onkin muistuttaa meitä juuri tästä; Vaalikaamme oman kulttuurimme erityispiirteitä, mutta lähestykäämme muita kunnioituksella, uteliaisuudella ja halulla oppia. Näin meitä kannustetaan ymmärtävään rinnakkaiseloon ihmisten ja kulttuurien välillä.

Nuorisokeskus Anjalassa toiminnassamme näkyy ja tuntuu historiallinen miljöö sekä paikalliset tarinat ja perinteet. Tänään haluamme myös havainnollistaa sitä, kuinka monin usein huomaamattomin tavoin myös muiden kulttuurien vaikutteet arjessamme esittäytyvät. Ankkapurhan Helmessä nautitaan luontevasti ”cross- kitchen” tyyppisistä ruoista ja tämän päivän lounastajilta arvuuttelemmekin, mistä nuo pääosin perinteisistä kotimaisista ja lähellä tuotetuista aineksista valmistettujen ruokalajien juuret lopulta ovatkaan. Internet sivuille puolestaan on koottu kaikkien saataville kansainvälisiä pelejä ja leikkejä, joiden kautta on mukava ja helppo tutustua muiden maiden kulttuureihin pohtien meitä ja muita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.

Monikulttuurisuus ei meillä eikä muualla rajoitu kuitenkaan pelkästään kalentereissa nimettyihin hetkiin, se on jo nyt jokapäiväinen kokemus.

Kummijoukkue KooKoo kertoo kuulumisiaan

KooKoo D-00 sai vaiherikkaan kauden loppuun maaliskuun lopulla ja  uuteen C-00 kauteen valmistautuminen on jo aluillaan.

Kausi 2013-2014 piti urheilullisesti sisällään kaikkea mitä juniorikiekko sisällään voi pitää.

Osallistuimme kahdella joukkueella Kymi –Saimaan ja valtakunnan sarjoihin, sekä autoimme KooKoo’n -99 joukkuetta suoriutumaan paremmin omista haasteistaan. Yhteistoimintaa oli myös Savo-Karjalan alueen kanssa ja joskus pelimatkat olivat melko pitkiä, Joensuu, Kuopio , Seinäjoki akseli ja sen eteläpuoli tulivat tutuiksi. Bussissa istuttiin melkein yhtä paljon kun pelattiin pelejä. 

Voittoisa White kauden lopputurnauksessa

Kauden aikana tuli niin menestystä ja kirveleviä tappioita, kaikki nämä kuuluvat junnu urheilijan arkeen. Kauden kohokohtina jäi päällimmäisenä mieleen  kolme asiaa: Ensinnäkin 6 joukkueen poikaa valittiin Jääkiekkoliiton Pikku-Pohjola – leirille joka on esi aste maajoukkuevalinnoille. Ensimmäinen -00 syntyneiden maajoukkuevalinta tulee eteen ensi kaudella ja tässä on nyt meidän pojilla hyvät lähtökohdat. Toisena menestys tuli Kymi –Saimaan ja Savo- Karjalan sarjan lopputurnauksessa jossa White vei lopputurnauksessa voiton. Ja kolmantena tietenkin se hieno kehitys joka joukkueessa ja yksilöissä tapahtui!

Vielä ei tiedetä tuleeko joukkueeseen uusia poikia ensi kaudella, mutta kukaan vanhoista ei ole ilmoittanut lopettavansa. Kauden lopussa järjestetyssä kartoituksessa kävi näytillä useampikin poika  naapuriseuroista,  jotka olisivat kiinnostuneita liittymään KooKoo’hon  uuden kauden alkaessa. Joukkueen valmennus muutti muotoaan jo kauden aikana ja nyt uuteen kauteen käydään uuden päävalmentajan Kotron Arin johdolla. Ollaan tyytyväisiä kun valmennusasia selvisi näin hyvässä vaiheessa. Kesän harjoitusohjelmat ovat jo pääpiirteissään selvillä ja C-ikäluokan kyseessä ollessa otetaan taas uusi askel kohti kilpaurheilua. Tämä tuo omat haasteet ja tavoitteet harjoitteluun.

Meidän poikia Pohjola leirillä

Palataan asiaan kunhan kesäharjoittelu kääntyy kauden alkuun ja silloin D-00 kuulumiset vaihtuvat C-00 kuulumisiksi!  Yksi kauden aloitukseen liittyvä kohokohta tulee olemaan päivän leiri Inkeroisissa ja illanvietto Nuorisokeskus Anjalassa.

Ympäristökasvatuksen elementtejä peruskoulun opetussuunnitelmaa tukien

Pian avataan Valkealan kirjastossa Kustaan Galleriassa viimeinen neljästä ympäristökoulupäivien metsäpiirustusnäyttelystä. 4-luokkalaisten koululaisten taidenäyttely on auki 16.4.–9.5.2014.

Lisäksi vielä ehtii nauttimaan myös Kuusankosken kirjaston näyttelystä, joka on esillä kirjaston toisen kerroksen näyttelytilassa sekä lastenosastolla ensimmäisessä kerroksessa 4.5.2014 asti.

Hauskoja ja oivaltavia maalauksia pursuavien näyttelyiden saattelemana lähenee kuluva lukuvuosikin loppuaan ja myös kaikki tämän kevään ympäristökoulupäivät on menestyksekkäästi pidetty. Syksyn ympäristökoulupäivistä voit lukea hiukan aiempana tässä blogissa (26.2.2014) ja nyt muutama sana alkuvuoden päivistä.

Suurin osa kevättalven ympäristökoulupäivistä järjestettiin täällä Nuorisokeskus Anjalassa, mutta osa oli myös koulujen tutuissa lähimetsissä. Tarkoituksemme on ollut tarjota lapsille hyviä lähtökohtia kestävään luontosuhteeseen sekä kestävän kehityksen huomiointiin arjessa. Toiminnallinen, luokkahuoneesta irrottautuva ympäristökasvatus on niin lasten kuin opettajienkin mielestä ollut tärkeä kokemuksellinen elementti kouluvuoden kierrossa. Lisäksi ympäristökoulupäivät on tehty monipuolisesti peruskoulun opetussuunnitelmaa tukeviksi. ”Toiminnallisuus on iso arvo, tekemällä oppii”, kiteytettiin eräässä opettajan palautteessa.

 

Kevään ympäristökoulupäivien rakenne perustui jälleen pienissä ryhmissä tekemiseen, mistä saimme runsaasti hyvää palautetta opettajilta. Tehtävät käsittelivät käytännöllisiä taitoja kuten ensiapu, kerrospukeutuminen, retkivarusteet, luonnonmerkeistä suunnistaminen sekä kompassin ja Trangian käyttö. Jokainen Anjalassa retkipäivää viettänyt sai myös vuolla kiehisiä, joilla saatiin nuotio syttymään. Monen koululaisen mielestä toisen ympäristökoulupäivän erikoisin juttu oli gps-laitteiden avulla suunnistaminen. Ryhmät suorittivat tehtäviään rastipisteillä, joiden luokse suunnistettiin gps:n avulla. Kaikki saivat kokeilla ja kaikki tulivat tutuiksi laitteen kanssa. Monelle vilkkaallekin lapselle uudenlainen kokemus suunnistamisesta antoi sopivaa haastetta ja innosti osallistumaan täysillä oman ryhmän toimintaan ja todellakin kaikkien tehtävien aktiiviseen suorittamiseen. ”Oppilaat saivat paljon tietoa mielekkäitä tehtäviä tehden”, toteaa eräs opettaja.

Opettajien palautteissa kiitellään ympäristökoulupäivien monipuolisuutta. Syksyisissä päivissä esillä oli enemmän leikki, luovuus ja ilmaisullisuus, kun taas kevään päivissä korostuivat käytännön erätaidot sekä yleisesti liikunnallinen ja reipas elämäntyyli suomalaisessa metsässä. Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan yhtenä tavoitteena kaikessa opetuksessa on lisätä oppilaan valmiuksia ja motivaatiota toimia ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin puolesta. Tällaista tavoitetta ovat ympäristökoulupäivät vahvasti tukeneet. Myös esimerkiksi liikunnan opetuksen eräänä lähtökohtana opetussuunnitelmassa on oppilaiden aktiivisuus sekä heidän oman mielikuvituksen ja omien oivallusten hyödyntäminen opetuksessa. Tähän tavoitteeseen pyrkiminen saattaa helposti jäädä huomiotta yleisessä, kiireisessä koululiikunnassa, mutta toteutuu loistavasti hiukan erilaisessa koulupäivässä.

Vielä löytyy konkreettisia yhtymäkohtia opetussuunnitelman ja ympäristökoulupäivien välillä mm. musiikin, kuvataiteen sekä tietenkin ympäristö- ja luonnon tiedon osa-alueilla. Musiikissa esimerkiksi 1-4 luokilla peruskoulun opetuksen keskeisiin sisältöihin kuuluu musiikillinen keksintä ja äänikerronta pienimuotoisten äänisommitelmien ja improvisoinnin keinoin. Syksyn ympäristökoulupäivässä luonnon elementeistä koottu metsäorkesteri oli juuri tätä.

Ympäristö- ja luonnontiedon hyvään osaamiseen 4. luokan päättyessä kuuluu taito ilmaista luonnosta hankkimaansa tietoa puhuen, kirjoittaen ja piirtäen. Eri oppiaineiden integroiminen yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua. Kuvataiteiden aihepiirien kytkeminen oppilaalle merkityksellisiin kokemuksiin tukee samaa päämäärää. Viimeisen sanan sanoo kuitenkin aina lapsi itse huolimatta kaikista hienoista päämääristä ja ylevistä tavoitteista. Ja se juuri onkin parasta tässä työssä; aitoa innostumista, vilpittömiä kysymyksiä tai ihanan suoria mielipiteitä olemme saaneet ihan jokaiselta osallistuneelta lapselta.

-Milja-

Kummijoukkueet

Nuorisokeskus Anjalan uudet kummijoukkueet toivotettiin tervetulleeksi viemään Aidon Yhteispelin kapulaa eteenpäin. Me uskotaan oikeisiin tekoihin ja lasten urheilun tukemisessa ilo ja tekeminen ovat aidoimmillaan. Uusi kehittämisidea sai tuulta alleen ja tarjosimme joukkueille kahden vuoden sopimusta edellyttäen, että vähintään puolet joukkueen jäsenistä jatkaa myös seuraavan kauden. Näin sekä meillä täällä Anjassa, että kummijoukkueilla on mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan entistä paremmin. Yhtenäiset joukkueasut ovat monelle nuorelle juniorille hieno joukkuetta yhdistävä asia ja tässä me voimme esimerkiksi auttaa taloudellisesti. Ryhmäytyspäivä kuuluu kaikille kummijoukkueille ja tällöin he pääsevät tekemään yhdessä jotain erilaista ja hauskaa Nuorisokeskus Anjalan tyyliin sekä lounaalle joukkueen kanssa Ankkapurhan Helmeen.

Sopimusten allekirjoitustilaisuuteen kutsuttiin joukkueen johdon lisäksi myös 2-3 joukkueen nuorta urheilijaa. Oli oikein hienoa huomata kuinka innostuneena ja keskittyneenä juniorit kuuntelivat arvotarinaa Nuorisokeskus Anjalasta.

Uusia kummijoukkueita on mukana kolme. Viestin viejinä ovat Kouvolan Uimarit, Haminan Pallo-Kissat (jalkapallo), ja Kouvot (koripallo). Jatkosopimuksen myötä kummijoukkueessa jatkavat viime kaudelta tutut joukkueet MyPa (jalkapallo), KooKoo (jääkiekko) ja SC Jenga (salibandy).

 

Haminan Pallo-Kissat vastaanottivat viestikapulan Anjalan uusina kummijoukkueina. 

Saimme kuulla allekirjoitustilaisuudessa myös aidon tarinan salibandyjoukkueelta. Hyvä kannattaa laittaa kiertämään ja tätä hienoa kannustustekoa voi halutessaan jokainen viedä eteenpäin.

” Jengan E1-pojat ovat kovasti kiitollisia saamastaan tuesta Nuorisokeskus Anjalalta tällä kaudella. Ryhmäytymispäivä tuli tarpeeseen viime syksynä, koska joukkueen sisällä oli kesän aikana käsitelty pieniä kiusaamis- ja tönimisepisodeja. Ennen ryhmäytymispäivää joukkuehengen ideologiaa oli poikien kanssa käyty läpi useaan otteeseen ja ryhmäytymispäivän aikana toisten huomioimista ja yhdessä toimimista pääsi harjoittelemaan oikein kunnolla. Joukkuehenki ja toisten kannustaminen onkin tällä kaudella mennyt suurin harppauksin eteenpäin, samoin kuin toki poikien pelitaidotkin. Mutta meitä vanhempia lämmittää eniten ne iloiset ja kannustavat huudot pelikavereille, jotka kertovat siitä, että pojat nauttivat yhdessä pelaamisesta. Joukkueessa palkitaan tällä kaudella kuukausittain ”tsempparipelaaja”, joka on toiminut esimerkillisesti muita kannustaen ja joukkuehenkeä luoden. Palkittu pelaaja saa diplomin ja lisäksi kiertopalkinnon kuukaudeksi kirjahyllyynsä. Kauden päätyttyä valmentajat valitsevat kauden ”tsempparipelaajan”, joka saa kiertopalkintopokaalin omaksi. Tällä kannustuksella pyritään innostamaan poikia luomaan yhä parempaa yhteishenkeä joukkueeseen. ” – Anu Ikonen, SC Jenga -

- Minna -

Vuosipäivä

8.4.2013 Kouvolan kaupunginvaltuusto teki meidän kannaltamme merkittävän päätöksen, suuren arvovalinnan. Kaupunginvaltuusto päätti Ankkapurhan kulttuurisäätiön perustamisesta Nuorisokeskus Anjalan taustalle.

Syyt säätiön perustamiseen lähtivät kulttuuriperinnön arvostamisesta ja nuorisotyön mahdollistamisesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Toimintaympäristön muutoksen aiheuttajana oli Museoviraston päätös luopua Anjalan kartanosta. Kartanon myötä olisi menetetty yhteys Kymijokeen, upea puistoalue ja oikeus tarinoihin. Me, ja Kouvolan päättäjät olemme sitä mieltä, että kulttuuriperintö kuuluu kaikille - sitä ei saa myydä! Säätiö on anonut Anjalan kartanoa liitettäväksi Nuorisokeskus Anjalan toimintaan.

Vuodessa ei ole tapahtunut kartanon suhteen muutoksia. Museovirasto tyhjentää esineistöä vielä kesän 2014. Eduskunta päättänee kartanon kohtalosta tämän vuoden aikana. Meistä, jotka sormet syyhyten odotamme pääsyä kartanoon, aika byrokratian rattaissa tuntuu loputtoman pitkältä ja kesään 2015 tuntuu olevan ikuisuus. Toisaalta näin vuosipäivänä on syytä muistuttaa itseään siitä, miten nopeasti vuosi kuitenkin on vierähtänyt ja miten pitkälle on jo tultu! Eikä yhtään tylsää hetkeä ole vuoteen mahtunut... Tekemistä riittää varmasti tulevaksikin vuodeksi - jospa 2015 oltaisiin vuoden verran valmiimpia Anjalan kartanon avaamiseen!

Ankkapurhan auringon alla

Kevätaurinko on ihanasti meitä hellinyt viime päivien ajan. Muitakin kevään merkkejä on ilmassa, mutta viimeistään kevään voidaan sanoa alkavan ensi maanantaina, kun leirikoulusesonki käynnistyy. Viimeiset viikot onkin valmistauduttu alkavaan leirikoulaisten mukanaan tuomaan vilinään ja vilskeeseen varautuen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin.

Valtakunnalliset nuorisokeskukset palvelevat ympäri vuoden. Meillä Anjalassa vuoden kierto kulkee siten, että talviaika on hiljaisinta aikaa vuodessa. Moni kysyykin, mitä ihmettä me sitten täällä teemme ne ajat, kun emme majoita, ruoki ja ohjaa ryhmiä. Usein ehdotettu ratkaisumalli tässä tehostetussa maailmassa on, että olisi kannattavinta lomauttaa henkilökunta hiljaiseksi ajaksi. Me emme usko siihen. Me kehitämme toimintaamme hiljaiset ajat, suunnittelemme tulevaa vuotta ja miten voisimme jatkuvasti paremmin palvellen toteuttaa perustehtäväämme, eli tukea kasvattajien ja kouluttajien työtä. Teemme parhaamme sen eteen, että Anjala olisi turvallinen paikka sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tässä olemme onnistuneetkin, ainakin tapaturmien määrä on ollut usean vuoden ajan laskussa. Joka sesongissa laastaria kuluu, mutta suuremmilta vahingoilta olemme välttyneet.

Talven aikana olemme päivittäneet turvallisuusasiakirjoja, tehneet riskianalyyseja, korjanneet havaittuja puutteita, päivittäneet mm. ensiapuosaamistamme kaikille ohjaajille tasoon EA2. Olemme pyrkineet kaikin mahdollisin tavoin valmistautumaan tulevaan sesonkiin. Ja kun maanantai koittaa, olemme valmiina! Turvallisin mielin olemme valmiit vastaanottamaan tuhansien lasten riemun, ilon ja energisyyden - ja meillä kaikilla Ankkapurhan auringon alla on hyvä olla!

Tasa-arvoista päivää!

Minna Canth syntyi 170 vuotta sitten, 19. maaliskuuta 1844, laajan Venäjän keisarikunnan läntisellä rajalla, Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hän syntyi yhteiskuntaan, jossa nainen ei voinut päättää itse avioliitostaan ja naimisiin päästyään oli miehensä holhouksenalainen. Tämä tarkoitti sitä, että aviomiehellä oli oikeus naisen tuloihin ja jopa omaisuuteen. Naisten koulutus oli puutteellista, eikä muilla kuin säätyläistytöillä ollut mahdollisuutta opiskella oppikouluissa, eikä niissäkään ylioppilaaksi asti.

Minna Canth pääsi ensimmäisten naisopiskelijoiden joukossa opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin vuonna 1863. Kansakoulunopettajan työ oli lähes ainoa ammatti, jolla nainen saattoi elättää itsensä menemättä naimisiin. Minna keskeytti opintonsa vuonna 1865 – mentyään naimisiin. Hän sai seitsemän lasta ennen kuin jäi leskeksi vuonna 1879.

Minna Canthin yhteiskunnallinen työ alkoi lehtikirjoituksina miehensä, Johan Ferdinand Canthin, toimittamissa sanomalehdissä. Hän kirjoitti erityisesti yhteiskunnan epäkohdista, kuten alkoholista ja sen seurauksista, naisten asemasta ja koulutuksen tarpeesta. Hän julkaisi novelleja, näytelmiä, kertomuksia ja lehtijuttuja ja toimi kirjallisuutemme uudistajana. Hän oli lisäksi ensimmäinen suomalainen sanomalehtinainen sekä menestyvä liikenainen. 

Kotikaupungissaan Kuopiossa hän emännöi kodissaan Kanttilassa salonkia, jossa kokoontuivat sen ajan yhteiskunnan vaikuttajanaiset. Salongissa kipinöivät uudistusmieliset ajatukset, jotka levisivät koko Suomeen mielipidekirjoituksina ja kannanottoina.

Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897. Hän ehti nähdä elämänsä aikana suuren muutoksen naisten asemassa ja oli itse mukana muuttamassa maailmaa. Yleinen kansakouluasetus, tyttöjen oppikoulut ja yhteiskoulut, oikeus opiskella yliopistoissa, laki naimattoman naisen täysvaltaisuudesta, tasa-arvoinen perimysoikeus, avioehtouudistus ja elinkeinoasetus… kaikki tämä tapahtui ennen vuosisadan vaihdetta. Kaiken kruunasivat vuonna 1906 voimaan tullut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä lopullisena pisteenä vuoden 1930 avioliittolaki. 1900-luvun kuluessa suomalainen nainen astui vähitellen samalle tasolle suomalaisen miehen kanssa.

Kuka on tämän päivän Minna Canth? Hän on Pakistanissa naisten koulutuksen puolesta kamppaileva nainen. Hän on Tshadissa naisten työosuuskuntaa vetävä nainen. Hän on Nepalissa viljelyä naisille opettava nainen. Hän on tyttöjen ympärileikkaukset kieltävää lakialoitetta kirjoittava nainen. Hän on tyttöjen ihmiskauppaa tutkiva nainen. Tämän päivän Minna Canth tekee edelleen työtä naisten ja tyttöjen tasa-arvon puolesta. Tämän päivän Minna Canthilla on paljon työtä. Auta sinä tämän päivän Minna Canthia. Tue kehittyvien maiden naisten oikeuksia. Tue tasa-arvoisen yhteiskunnan toteutumista myös lähialueillamme. Tue oman lähipiirisi tyttöjä heidän kasvussaan kohti tasapainoista naiseutta. Meitä ei ole tehty kenenkään kylkiluusta!