Anjala goes International!

“The landscape makes me feel  like visiting to my grandmother`s place at Scotland”, oli ensifiilis viime kesänä Nuorisokeskus Anjalan kansainväliselle työleirille saapuneella nuorella miehellä. Kommentti ehkä aluksi huvitti, mutta sai kuitenkin meidät paikallisetkin katsomaan tuttua työmaisemaa hieman tarkemmin; Kylläpä puistoalueemme onkin vehreä! Ja kuinka tammetkin tuntuvat seisovan suorastaan ylpeän jyhkeinä omilla paikoillaan. Oli helppoa todeta: ”Welcome to Anjala!”

Ensi maanantaina saamme jälleen elää mukana tulopäivän tunnelmissa, kun nuorisojärjestö Allianssin koordinoima ja meidän, Nuorisokeskus Anjalan, organisoima järjestyksessään toinen kansainvälinen työleiri alkaa. Kahden viikon aikana tiluksilla ja lähiympäristössä hääräilee kaikkiaan 12 uutta kasvoa Suomesta ja maailmalta osallistumassa arkisiin askareisiin ja välillä hieman juhlallisempiinkin ohjelmaosioihin. Työn ja touhun ohella odotamme leirin tarjoavan osallisilleen ennen muuta puitteet kulttuurien kohtaamisille ja uusille kokemuksille. Viime kesän leiriläisten tunnelmia näin lähes vuosi jälkikäteen kysyttäessä, viesti siitä miten aika Anjalassa vaikutti tiivistyy hyvin Alexin ja Veronican sanoihin: ” Camp allowed us to discover new things about each other, about Finland and about ourselves. We all made international friendship that I hope will allow us to meet up all over the world.” 

Viime kesän leiriltä näin ohjaajan vinkkelistä päällimmäisenä muistuvat mieleeni hauskat sattumukset ja uniikit persoonat. Paljon on myös unohtunut ja siksipä onkin hienoa, että noihin tunnelmiin voi helposti palata Nuorisokeskus Anjalan blogin kautta, jota leiriläiset ahkerasti työpäiviensä jälkeen päivittivät. Tarinat hyttysentappokisoista tai epäilyt ohjaajan mainostaman kilometrin pyöräilymatkan todellisesta pituudesta, toivat heti mieleeni monta omasta muistista pyyhkiytynyttä hetkeä. Jotta myös tämän kesän kokemukset tulevat tallennetuiksi, jatkamme blogiperinnettä, jonka uskomme antavan myös keskuksen ja leirin ulkopuolisille lukijoille mahdollisuuden aistia Anjalan arkea uusin silmin. 

Blogin ohella haluamme myös tarjota konkreettisemman tavan vierailla Nuorisokeskuksen monikulttuurisessa kesässä; Työleirin aikana järjestämme kaikille avoimen puistopiknikin  ( puistopiknik) josta  toivomme muotoutuvan rennon kohtaamispaikan niin paikallisille, kuin muualta tulevillekin vieraille.

Innokkaan odottavissa tunnelmissa, auringon paistaessa ja moninaisten työprojektien odotellessa aloittajaansa on helppoa jälleen todeta; Welcome to Anjala!

-Hanna- 

Tarinatiistait vievät retkelle historiaan

Viime tiistai-iltana auringon paisteessa starttasi ensimmäinen yleisölle avoin Tarinatiistain kävelykierros Nuorisokeskus Anjalan pihalta. Yhteensä kolmena tiistaina heinä- ja elokuussa järjestää Ankkapurhan kulttuurisäätiö kävelyretkiä historiaan Anjalan kartanon maisemissa. Leppoisilla, noin tunnin mittaisilla kävelykierroksilla kuullaan tarinaa menneestä ajasta sekä ihmisistä, jotka vuosia sitten elivät, hengittivät, tekivät töitä ja taistelivat näillä samoilla mailla.

Nyt ensimmäisellä kierroksella kartanon Harmaa Rouva johdatti joukon ihmisiä lehtometsän lomitse muinaisen Ankkapurhan rantaan. Vuoden 1608 tienoilla Liivinmaalta kotoisin oleva nuori aatelinen leskirouva Gertrud von Ungern kiinnostui lohirikkaasta mahtavasta koskesta ja maista sen ympärillä. Vastikään lastensa kanssa Suomeen muuttanut paronitar päätti rakennuttaa kartanon tähän rantaan. Siitä alkoi monivaiheinen, kiehtova ja samalla koskettava ja hurja kertomus niin kartanosta ja kuninkaista, kuin myös talonpojista, torppareista, sodista, sotilaista ja kaikista, jotka jollain tapaa elivät elämäänsä näillä seuduilla.

Tarinatiistain kävelyretki kiersi kartanon rannassa ja pysähtyi toviksi myös nykyisen kartanon eteen ennen tammikujalle astumista. Alkuperäinen kartano tuhoutui Kustaan sodassa vuonna 1789 ja nykyinen kartano rakennettiin pian sodan päätyttyä Vaasa-ritarikunnan komentajan Rabbe Gottlieb Wreden ollessa sen isäntänä. Rabbe Gottlieb oli myös sama mies, joka sodan järkyttävien, koko Anjalan pitäjää koskettaneiden kärsimysten jälkeen paitsi auttoi kyläläisiä uuden elämän alkuun, perusti myös koulun v. 1803! Perustajan äidin mukaan nimetty Regina-koulu oli ensimmäisiä oppivelvollisuuskouluja Suomessa ja siinä opiskeltiin yli sadan vuoden ajan.

Tällä hetkellä Regina-koulun v.1843 rakennettu pieni rakennus sijaitsee entistettynä Nuorisokeskus Anjalan pihapiirissä, missä se palvelee monia erilaisia asiakasryhmiämme. Nykyisen Regina-koulun sisustus henkii menneitä kouluvuosia ja monet leirikoululaiset siellä kuulevat edelleen tarinaa Charlotta Regina Duffuksesta, kartanon hyvästä emännästä, joka varasi pojalleen Rabbelle rahat koulun perustamiseksi pitäjään.

Ensimmäisellä Tarinatiistai-kierroksella oli mukana ihmisiä Kouvolasta, Kuusankoskelta, Anjalasta, Inkeroisista, Helsingistä ja jopa Saksasta asti. Monella mukana olleella oli kytköksiä Anjalan seutuun – pisimmillään aina 1700-luvulta saakka. Mukana oli myös Regina-koulun rakennuksessa itse lapsena koulua käyneitä. Niinpä oli oppaana toimineen Harmaan Rouvan lisäksi tarinoita myös osallistujilla itsellään!

Tarinat eletystä elämästä ovat yhtä aikaa kiehtovia ja koskettavia. Olivatko ihmiset sata- tai neljäsataa vuotta sitten lopulta kovin erilaisia kuin me nykyään?  Olemme aina yksilöitä, mutta myös osa sitä kulttuuria, jossa elämme. Yhteiskunta on kaikilla vuosisadoilla ollut omanlaisensa ja tapahtumat aikaansa sidottuja. Yksi tärkeä ja myös mieluisa tehtävämme on kertoa kertomusta aina eteenpäin.

Seuraava Tarinatiistai 15.7. alkaa niin ikään nuorisokeskuksen parkkipaikalta klo 18 ja suuntaa siitä ainakin Kirkkokalliolle ja Kuninkaanistuimelle Kirkkovuoren laelle. Sieltä polku jatkuu Wrede-suvun hautausmaalle pienen kappelin ja valtavien kuusten katveeseen, minne on haudattu monen muun seuraan myös kuuluisa vankien hyväntekijä Mathilda Wrede. Viimeinen tämänkertaisista Tarinatiistaista pidetään 19.8. klo 18. Osallistumismaksu kierrokselle on 4 euroa. Alle 15-vuotiaat aikuisen seurassa ilmaiseksi.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Kustaa ratsastaa Anjalaan!

Perjantaina 6.6. juhlitaan Ankkapurhan kulttuurikesän avajaisia. Olemme kattaneet kulttuurikesään lukuisia kaikelle kansalle avoimia tapahtumia. Tapahtumat ovat yksi esimerkki siitä, miten vaalimme alueen kulttuuriperintöä. Ankkapurhan alueella on vuosikymmenten varrella järjestetty mm. Maakuntajuhlia 1950-luvulla, Kesätempauksia 60- ja 70-luvuilla, sekä suurproduktio Anjalan Vala-näytelmä 1980-luvun loppupuolella. Maakuntajuhlilla ja Kesätempauksissa väkeä oli paikalla useita satoja nauttimassa aikansa suosituimpien artistien esityksistä. Samoin Anjalan Vala-näytelmässä esiintyi tunnettuja näyttelijöitä, kuten Matti ”Kauppaneuvos Paukku” Tuominen, Paavo Liski ”alikersantti Rokka”, Jouko Keskinen (myöhemmin tunnettu Salatuista Elämistä ja Mustion linnan kesäteatterista). Toki näissä kaikissa oli myös paikallista osaamista esillä. Kaikki nämä tapahtumat ovat herättäneet myös valtakunnallista kiinnostusta ja niistä löytyy paitsi artikkeleita aikakauslehdistä, myös TV-tallenteita ja onpa juhlia voinut seurata suorana radiostakin.

Kymenlaakson maakuntaliiton isännöimillä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä vuonna 1957 vieraili 1200 ihmistä. Ohjelmassa tuolloin oli Markus Saurin kirjoittama näytelmä ”Taksvärkkärit”, joka kuvasi kartano-oloja Elimäellä viime vuosisadalla.  Toisen päivän ohjelmassa oli mm. vierailu Mathilda Wreden haudalla sekä Kymenlaakson maakuntajuhla kartanon puistossa. Maakuntajuhlissa kuultiin maaherran tervehdys, Sulasolin Kymenlaakson piirin yhtyneiden kuorojen esittämä Uuno Klamin Laulu Kymille sekä nähtiin Ilmari Wirkkalan historiallinen kuvaelma.

6.6.2014 klo 18 alkaen on tarjolla kulttuuria ja historiaa, sekä tietysti paikallista osaamista. Myös ohjelmassa vaalimme alueen kulttuuriperintöä. Paikalliset kuorot esittävät katkelmia Kustaan sota 1788-1790 – kansanoopperasta. Mathilda Wreden syntymän 150-vuotisjuhlaa kunnioitamme monologilla Mathilda Wreden elämästä vankien parissa. Paikallista osaamista esittelevät Anjalan kasvatti Emilia Vesalainen- Pellas ja Ahvion soittokunta. Ennakkohuhun mukaan Kustaa ratsastaa Kustaan sodan 1788-1790 näyttämölle…  

Järjestäjiä jännittää tässä vaiheessa! Sataako vai paistaako, paljonko tulee väkeä, onko kaikki muistettu ja mitä muuttujia vielä tuleekaan vastaan…  50-luvun yhteisöllisyyttä tuskin vielä tänä kesänä kohtaamme, 1200 henkilöä yleisönä kuulostaa mahdottomalta. Samoin 2000-luvulla uutiskynnyksen ylittäminen on hankalampaa. Parhaamme yritämme kuitenkin siinä, että osaltamme ja omalla panoksellamme olemme tekemässä Kouvolaa tunnetuksi. Toivomme, että 2000-luvun kiireiden keskellä painivat ihmiset ovat kiinnostuneita alueen kulttuuriperinnöstä ja uudesta yhteisöllisyyden noususta. Ja että kiinnostus saisi paikalliset raivaamaan tilaa kalentereihinsa parin tunnin verran.

Kulttuurien kirjavuutta ja polttopallon sujuvuutta

Kalenterivuoteen mahtuu monen moista teemapäivää; lähes jokaiselle viikolle näyttäisi riittävän aiheita jos ei nyt aivan juhlaan, niin ainakin jonkun tärkeän asian esiin nostamiseen. Huomionarvoista on, että useat näistä päivistä haluavat muistuttaa meitä asioista, jotka ovat oikeastaan erottamattomasti läsnä arjessamme, mutta helposti muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Tänään 21.5, vietetään kansainvälistä kulttuurisen moninaisuuden päivää. Kun jo tuo pelkkä sanayhdistelmän oikeinkirjoitus vaati tarkistuksen virallisista lähteistä, kuinka tämän päivän tulisi olla meille jollakin muotoa läheinen?

Kuluneen kevään aikana on Nuorisokeskus Anjalan pihapiirissä jälleen viikoittain leikitty erilaisia perinneleikkejä, joista yhdeksi suosituimmista on noussut esiin polttopallo. Lähes jokaisen ryhmän kanssa, on tuon lähes poikkeuksetta kaikille tutun leikin ohjeita kerratessa jo heti alkuun vastaan tullut eroavaisuuksia perussääntöjen tulkinnan suhteen; vähintäänkin polttokohdan määrittäminen on aiheuttanut toistuvasti keskustelua. Perinteisen polttopallon rinnalla olemme pelanneet myös sovellettuja versioita, joista on ollut vielä erotettavissa pelin perusidea, mutta joiden sääntömuutokset ovat tuoneet alkuperäiseen versioon verraten aivan uusia ulottuvuuksia. Samoin, kuin tuo perinteikäs peli on aikojen saatossa muovautunut moneksi, ovat myös ihmiset ja kulttuurit alituisessa muutoksen tilassa. Tämän jatkuvan prosessin myötä pyrimme luonnollisesti pitämään yllä kehitystä.

Mutta miten kävisi, jos lakkaisimme kokonaan pelaamasta perinteistä polttopalloa ja siirtyisimmekin suoraan muovautuneisiin pelimuotoihin? Uudet pelit ovat toki toimivia ja mukavia, mutta mitä menettäisimmekään unohtamalla pelin kantamuodon? Historia auttaa meitä ymmärtämään nykyisyyttä ja määrittämään itseämme suhteessa taustaamme. Kulttuurisen moninaisuuden päivän yksi tärkeistä päämääristä onkin muistuttaa meitä juuri tästä; Vaalikaamme oman kulttuurimme erityispiirteitä, mutta lähestykäämme muita kunnioituksella, uteliaisuudella ja halulla oppia. Näin meitä kannustetaan ymmärtävään rinnakkaiseloon ihmisten ja kulttuurien välillä.

Nuorisokeskus Anjalassa toiminnassamme näkyy ja tuntuu historiallinen miljöö sekä paikalliset tarinat ja perinteet. Tänään haluamme myös havainnollistaa sitä, kuinka monin usein huomaamattomin tavoin myös muiden kulttuurien vaikutteet arjessamme esittäytyvät. Ankkapurhan Helmessä nautitaan luontevasti ”cross- kitchen” tyyppisistä ruoista ja tämän päivän lounastajilta arvuuttelemmekin, mistä nuo pääosin perinteisistä kotimaisista ja lähellä tuotetuista aineksista valmistettujen ruokalajien juuret lopulta ovatkaan. Internet sivuille puolestaan on koottu kaikkien saataville kansainvälisiä pelejä ja leikkejä, joiden kautta on mukava ja helppo tutustua muiden maiden kulttuureihin pohtien meitä ja muita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.

Monikulttuurisuus ei meillä eikä muualla rajoitu kuitenkaan pelkästään kalentereissa nimettyihin hetkiin, se on jo nyt jokapäiväinen kokemus.

Kummijoukkue KooKoo kertoo kuulumisiaan

KooKoo D-00 sai vaiherikkaan kauden loppuun maaliskuun lopulla ja  uuteen C-00 kauteen valmistautuminen on jo aluillaan.

Kausi 2013-2014 piti urheilullisesti sisällään kaikkea mitä juniorikiekko sisällään voi pitää.

Osallistuimme kahdella joukkueella Kymi –Saimaan ja valtakunnan sarjoihin, sekä autoimme KooKoo’n -99 joukkuetta suoriutumaan paremmin omista haasteistaan. Yhteistoimintaa oli myös Savo-Karjalan alueen kanssa ja joskus pelimatkat olivat melko pitkiä, Joensuu, Kuopio , Seinäjoki akseli ja sen eteläpuoli tulivat tutuiksi. Bussissa istuttiin melkein yhtä paljon kun pelattiin pelejä. 

Voittoisa White kauden lopputurnauksessa

Kauden aikana tuli niin menestystä ja kirveleviä tappioita, kaikki nämä kuuluvat junnu urheilijan arkeen. Kauden kohokohtina jäi päällimmäisenä mieleen  kolme asiaa: Ensinnäkin 6 joukkueen poikaa valittiin Jääkiekkoliiton Pikku-Pohjola – leirille joka on esi aste maajoukkuevalinnoille. Ensimmäinen -00 syntyneiden maajoukkuevalinta tulee eteen ensi kaudella ja tässä on nyt meidän pojilla hyvät lähtökohdat. Toisena menestys tuli Kymi –Saimaan ja Savo- Karjalan sarjan lopputurnauksessa jossa White vei lopputurnauksessa voiton. Ja kolmantena tietenkin se hieno kehitys joka joukkueessa ja yksilöissä tapahtui!

Vielä ei tiedetä tuleeko joukkueeseen uusia poikia ensi kaudella, mutta kukaan vanhoista ei ole ilmoittanut lopettavansa. Kauden lopussa järjestetyssä kartoituksessa kävi näytillä useampikin poika  naapuriseuroista,  jotka olisivat kiinnostuneita liittymään KooKoo’hon  uuden kauden alkaessa. Joukkueen valmennus muutti muotoaan jo kauden aikana ja nyt uuteen kauteen käydään uuden päävalmentajan Kotron Arin johdolla. Ollaan tyytyväisiä kun valmennusasia selvisi näin hyvässä vaiheessa. Kesän harjoitusohjelmat ovat jo pääpiirteissään selvillä ja C-ikäluokan kyseessä ollessa otetaan taas uusi askel kohti kilpaurheilua. Tämä tuo omat haasteet ja tavoitteet harjoitteluun.

Meidän poikia Pohjola leirillä

Palataan asiaan kunhan kesäharjoittelu kääntyy kauden alkuun ja silloin D-00 kuulumiset vaihtuvat C-00 kuulumisiksi!  Yksi kauden aloitukseen liittyvä kohokohta tulee olemaan päivän leiri Inkeroisissa ja illanvietto Nuorisokeskus Anjalassa.

Ympäristökasvatuksen elementtejä peruskoulun opetussuunnitelmaa tukien

Pian avataan Valkealan kirjastossa Kustaan Galleriassa viimeinen neljästä ympäristökoulupäivien metsäpiirustusnäyttelystä. 4-luokkalaisten koululaisten taidenäyttely on auki 16.4.–9.5.2014.

Lisäksi vielä ehtii nauttimaan myös Kuusankosken kirjaston näyttelystä, joka on esillä kirjaston toisen kerroksen näyttelytilassa sekä lastenosastolla ensimmäisessä kerroksessa 4.5.2014 asti.

Hauskoja ja oivaltavia maalauksia pursuavien näyttelyiden saattelemana lähenee kuluva lukuvuosikin loppuaan ja myös kaikki tämän kevään ympäristökoulupäivät on menestyksekkäästi pidetty. Syksyn ympäristökoulupäivistä voit lukea hiukan aiempana tässä blogissa (26.2.2014) ja nyt muutama sana alkuvuoden päivistä.

Suurin osa kevättalven ympäristökoulupäivistä järjestettiin täällä Nuorisokeskus Anjalassa, mutta osa oli myös koulujen tutuissa lähimetsissä. Tarkoituksemme on ollut tarjota lapsille hyviä lähtökohtia kestävään luontosuhteeseen sekä kestävän kehityksen huomiointiin arjessa. Toiminnallinen, luokkahuoneesta irrottautuva ympäristökasvatus on niin lasten kuin opettajienkin mielestä ollut tärkeä kokemuksellinen elementti kouluvuoden kierrossa. Lisäksi ympäristökoulupäivät on tehty monipuolisesti peruskoulun opetussuunnitelmaa tukeviksi. ”Toiminnallisuus on iso arvo, tekemällä oppii”, kiteytettiin eräässä opettajan palautteessa.

 

Kevään ympäristökoulupäivien rakenne perustui jälleen pienissä ryhmissä tekemiseen, mistä saimme runsaasti hyvää palautetta opettajilta. Tehtävät käsittelivät käytännöllisiä taitoja kuten ensiapu, kerrospukeutuminen, retkivarusteet, luonnonmerkeistä suunnistaminen sekä kompassin ja Trangian käyttö. Jokainen Anjalassa retkipäivää viettänyt sai myös vuolla kiehisiä, joilla saatiin nuotio syttymään. Monen koululaisen mielestä toisen ympäristökoulupäivän erikoisin juttu oli gps-laitteiden avulla suunnistaminen. Ryhmät suorittivat tehtäviään rastipisteillä, joiden luokse suunnistettiin gps:n avulla. Kaikki saivat kokeilla ja kaikki tulivat tutuiksi laitteen kanssa. Monelle vilkkaallekin lapselle uudenlainen kokemus suunnistamisesta antoi sopivaa haastetta ja innosti osallistumaan täysillä oman ryhmän toimintaan ja todellakin kaikkien tehtävien aktiiviseen suorittamiseen. ”Oppilaat saivat paljon tietoa mielekkäitä tehtäviä tehden”, toteaa eräs opettaja.

Opettajien palautteissa kiitellään ympäristökoulupäivien monipuolisuutta. Syksyisissä päivissä esillä oli enemmän leikki, luovuus ja ilmaisullisuus, kun taas kevään päivissä korostuivat käytännön erätaidot sekä yleisesti liikunnallinen ja reipas elämäntyyli suomalaisessa metsässä. Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan yhtenä tavoitteena kaikessa opetuksessa on lisätä oppilaan valmiuksia ja motivaatiota toimia ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin puolesta. Tällaista tavoitetta ovat ympäristökoulupäivät vahvasti tukeneet. Myös esimerkiksi liikunnan opetuksen eräänä lähtökohtana opetussuunnitelmassa on oppilaiden aktiivisuus sekä heidän oman mielikuvituksen ja omien oivallusten hyödyntäminen opetuksessa. Tähän tavoitteeseen pyrkiminen saattaa helposti jäädä huomiotta yleisessä, kiireisessä koululiikunnassa, mutta toteutuu loistavasti hiukan erilaisessa koulupäivässä.

Vielä löytyy konkreettisia yhtymäkohtia opetussuunnitelman ja ympäristökoulupäivien välillä mm. musiikin, kuvataiteen sekä tietenkin ympäristö- ja luonnon tiedon osa-alueilla. Musiikissa esimerkiksi 1-4 luokilla peruskoulun opetuksen keskeisiin sisältöihin kuuluu musiikillinen keksintä ja äänikerronta pienimuotoisten äänisommitelmien ja improvisoinnin keinoin. Syksyn ympäristökoulupäivässä luonnon elementeistä koottu metsäorkesteri oli juuri tätä.

Ympäristö- ja luonnontiedon hyvään osaamiseen 4. luokan päättyessä kuuluu taito ilmaista luonnosta hankkimaansa tietoa puhuen, kirjoittaen ja piirtäen. Eri oppiaineiden integroiminen yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua. Kuvataiteiden aihepiirien kytkeminen oppilaalle merkityksellisiin kokemuksiin tukee samaa päämäärää. Viimeisen sanan sanoo kuitenkin aina lapsi itse huolimatta kaikista hienoista päämääristä ja ylevistä tavoitteista. Ja se juuri onkin parasta tässä työssä; aitoa innostumista, vilpittömiä kysymyksiä tai ihanan suoria mielipiteitä olemme saaneet ihan jokaiselta osallistuneelta lapselta.

-Milja-